Las Indias – parempaa tekemistä

Kun espanjalainen emigrantti palasi aikoinaan Amerikasta, häntä kutsuttiin ”indianoksi”. Sittemmin nimityksen on omaksunut omaperäinen joukko hakkerihenkisiä osuuskunta-aktiiveja, jotka toimivat nimellä Las Indias. Kollektiivi haluaa rakentaa demokraattisten yritysten verkostoa, jossa kaupallinen toiminta palvelee vaihtoehtoisen elämänmuodon rakentamista.

Las Indias sai alkunsa vuonna 2002 Natalia Fernándezin, Juan Urrutian ja David de Ugarten perustettua osuuskunnan nimeltään Sociedad de las Indias Electrónicas. Sen ympärille on myöhemmin rakentunut neljän osuuskunnan kokonaisuus nimeltään Grupo Cooperativo de las Indias.

Osuuskunnista yksi keskittyy konsultointiin, toinen ohjelmointiin, kolmas tuotekehittelyyn ja uusien yritysten haudontaan, neljäs psykologipalveluihin ja viides yritysten kansainvälisyysstrategioiden ja liiketoiminnan kehittämiseen.

Kyse ei kuitenkaan ole osuuskuntien yhteenliittymästä, vaan kollektiivi, joka on perustanut osuuskuntia palvelemaan tarkoitusperiään. Las Indias onkin julistanut, ettei se ole osuuskunta, vaan yhteisö, jolla on osuuskuntia, yhdistys ja projekteja sekä demokraattisesti rakennettu hallinto. Hankkeen nokkahahmon David de Ugarte on kuvaillut Las Indiasta sanoilla “business empowered community”, bisnesvahvisteinen yhteisö.

Vaikka osuuskuntien kuvauksesta voisi päätellä kaikkea muuta, hankkeen tarkoituksena on kaataa kapitalismi demokraattisella taloudella. Kollektiivin keskeiset periaatteet de Ugarte kiteyttää seuraavasti:

Hajautettu organisaatiorakenne
Ylikansallisuus
Demokraattinen taloushallinto
Hakkerietiikka
Avoimet tekijänoikeudet

Las Indiaksen juuret ovat kyberpunk-liikkeessä. Elinvoimaisimpina vuosinaan 1980- ja 1990-luvuilla liike synnytti laajan hakkerien, nörttien ja scifi-harrastajien verkoston, joka kirjoitti ja tutki tietokoneiden ja tietoverkkojen mahdollisuuksia tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa. Nyt nuo kokeilut jatkavat eloaan Las Indiaksessa, jossa kyberpunkin tekno-demokraattinen eetos sekä yksilöllisyyttä korostava toimintatyyli yhdistyy antikapitalistisiin ja radikaaliekologisiin näkökulmiin.

Toisaalta Las Indias on käytännön sovellus Juan Urrutian vuonna 2001 Ekonomiaz-lehdessä julkaisemasta esseesestä “Networks of people, the Internet, and the Logic of Abundance”. Tekstissään Urrutia käsittelee siirtymää rajallisten resurssien taloudesta aineettomien ja rajattomien resurssien verkostotalouteen.

Urrutian mukaan internet-yhteiskunnassa tuotanto perustuu tiedon avoimelle jakamiselle P2P-verkoissa, mikä johtaa mahdollisuuteen purkaa kapitalistisia hierarkioita demokraattisen talouden hyväksi.

Las Indiaksessa business on siis viesti. Kaupallinen toiminta on valjastettu yhteisön kehittämiseen. Toiminta tapahtuu Internet-perustaisesti. Yhteisön kommunikaatio tapahtuu nettialustoilla ja tieto on läpinäkyvää. Pyrkimyksenä on avata tietä kansainväliselle yritysverkostolle, joka ylittää kaiken kansallisen ajattelun. Osuuskuntamuodon valitseminen ilmentää yhteisön egalitaarisuutta.

Kaiken yllä kummittelee anarkismin aave. Ja keskiössä on ”demos”. Ylin hallinnollinen elin kollektiivissa on yhteisön kokous, joka on ottanut nimensä suoraan Antiikin suoran demokratian aukiolta.

Matkalla tuntemattomaan

Matkan varrella Las Indiaksessa on tapahtunut myös muutoksia. Alunperin kyse oli vahvemmin muodollisesta organisaatiosta, jossa osuuskuntien jäsenyys määritti myös yhteisön jäsenyyttä. Myöhemmin, Fondaki-nimisen uusimman osuuskunnan perustamisen jälkeen, yhteisö on alkanut korostaa enemmän muotoaan verkostona, johon kuuluu myös ei-jäsenten projekteja.

Las Indiaksen yhdistävänä siteenä onkin ennen kaikkea kollektiivinen identiteetti ja sitoutuminen yhteisöllisyyteen. Las Indias on kulttuurinen kokeilu, joka pyrkiii avaamaan konkreettisia työpaikkoja omasta radikaalista demokratiakäsityksestään lähtien.

Samalla de Ugarte korostaa “todellista yhteisöä”. Yhteisöllisyys ei Las Indiaksessa ole mitenkään “kevyttä”, vaikka toiminta samalla henkii luovan yksilöllisyyden arvostusta. Las Indias kirjoittaa omaa historiaansa, korostaa omia arvojaan ja puhuu jatkuvasti “meistä”, “me indianos”.

De Ugarte huomauttaa myös, ettei yhteisö synny kommunikaatioteknologisesta ympäristöstä tai osuuskunnan muodollisesta jäsenyydestä. Yhteisö on eri asia kuin joukko jäseniä, osallistujia, palvelun käyttäjiä tai edunsaajia. Yhteisö rakentuu arkipäiväisen vuorovaikutuksen, huolenpidon ja yhteisöllisten tapahtumien varaan. Ei ole väärin verrata Las Indiasta kibbutsiin.

Tässä kriittinen tarkastelija pysähtyy tietenkin miettimään, onko Las Indias sittenkään vaihtoehto kapitalismille ja nurkkakuntaisuudelle. Onko se vain kilta, joka suojautuu kuluttavalta ympäristöltä oman vapautensa nimissä, mutta käpertyy lopulta identiteettinsä rajoihin? Onnistuuko se avaamaan “yhteistä”. Tai onnistuuko se ylipäätään avaamaan enemmän kuin nokkamiestensä ääntä?

Tämä jää nähtäväksi. Ainakin me voimme sanoa, että Las Indias on yksi kokeilu nyky-ympäristöstä vapautumiseksi itsejärjestäytyvän taloudellisen tuotannon keinoin.

Toisinyrittäjien heimo

Kapitalismissa pienet yritykset joutuvat kilpailemaan pääomavaltaisia suuryrityksiä vastaan. Osuuskunnat ovat historiassa vastanneet kilpailuun kehittämällä kansallisia federaatioita ja keskusliikkeitä. Volyymin ja työnjaon lisääminen on ollut keskeistä.

Las Indiaksen vastaus haasteeseen on varsin erilainen. Se on monialaosuuskunta, joka määrätyn businessidean sijaan toteuttaa innovaatioyhteisön logiikkaa. Kilpailuetua haetaan kekseliäisyydestä, jossa keskeistä on intohimo uuden teknologian mahdollisuuksien kokeilemiseen.

Samalla Las Indias korostaa aineettomia arvoja ja ruohonjuuritason toimintaa. Se on vaihtoehtoyhteisö, jonka kulttuuria de Ugarte kuvailee seuraavasti:

“Meille hyvä elämä tarkoittaa hyvää laajakaistaa, mahdollisuutta kulttuuriin, hyvää museota ja hyviä lounaita mukavissa, mutta huokeissa kantakaupungin asunnoissa. […] Me emme kuitenkaan tee niukkuudesta kulttia. Meillä on yksinkertaisesti vain erilainen kulttuuri. Kenelläkään meistä ei ole televisiota, mutta monilla meistä on projektorit videoiden katseluun internetistä.”

Federaation sijaan Las Indiaksen visiona on vaihtoehtoisten yritysten globaali verkosto, “yhteisyritysten saaristo”, joka muodostaisi alustan demokraattisen tilan valtaamiselle kapitalistiselta järjestelmältä. Skaalaedun sijaan kilpailuetu perustetaan siis innovatiivisuudelle ja levittäytymiselle, joka puolestaan ilmaisee yhteisön kulttuurista elinvoimaa ja osallistujiensa keskinäistä sitoutumista.

De Ugarte nimittää Las Indiaksen bisnemallia ”phyleksi”. Sana on latinaa ja tarkoittaa heimoa. De Ugarten mukaan ”phyle” on uuden taloudellisen toiminnan organisaatio, jossa yhteisöllinen päätöksenteko korvaa hierarkkisuuden ja toiminta levittäytyy yli kansallisten rajojen ja identiteettien. Phylessä työ tapahtuu “plurispecialistien” toimintana, joka on jatkuvaa uuden opettelua ja oppimista.

Työstä kieltäytymisen sijaan Las Indias korostaa työetiikkaa, jossa työ on keskeinen osa inhimillistä kehitystä. Yhteisössä vallitsee de Ugarten mukaan “taste for work in common”, halu yhteistyöhön.

Yksi Las Indiaksen erikoisuuksista on kansainväliseksi työkieleksi valittu esperanto. De Ugarten mukaan kysymys on hakkeriratkaisusta kieliongelmaan. Valtakielen osaajat ovat yhteisöissä aina muita “tasa-arvoisempia”. Valtakieli ohjaa myös ajattelua valmiisiin malleihin. Siis: If it is broken, fix it! Esperanto on kaikille keinotekoinen kieli, joka on luotu helposti omaksuttavaksi työkalukieleksi.

Tuntuu, että juuri esperanton valintaan kiteytyy paljon Las Indiaksen eetoksesta. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa, halu kokeilla uutta, vaihtoehdon aktiivinen ja itsetietoinen rakentaminen. Vaikka tarkastelija pysähtyy jälleen miettimään, kykeneekö Las Indias lunastamaan kriittiset lupauksensa, vai sulautuuko se lopulta osaksi samoja toimintatapoja hyödyntävien uusyritysten verkostoja, kiehtoo toiminnassa ainakin se, että kuva on lähes päinvastainen monesti niin katkeralle kapitalismikritiikille.

Radikaalia valtavirtaa?

Las Indiaksen antikapitalistiset ja antinationalistiset motiivit eivät jätä tulkinnan varaa, mutta onko siinä sittenkin kyse vain astetta mielenkiintoisemmasta startupista, joka on omaksunut internet-yhteiskunnan edellyttämät toimintatavat? De Ugarte itsekin arvioi, että heidän toimintatapansa tulee olemaan kaikkien tapa uuden talouden edetessä.

Las Indias on ennakointi, mutta ennakoiko se vain uutta verkostokapitalismia. Ovathan kaikki muutkin uuden talouden toimijat hylänneet uppoavat kansallisvaltiolaivat jo 1980-luvulla siitä puhumattakaan, että kauppiaat ovat oikeastaan aina olleet kansainvälistä luokkaa.

Kantaako myöskään asettuminen suuryrityksiä vastaan? “Suurpääoman” syyttäminen kaikesta mahdollisesta on vasemmiston lempipuuhaa, mutta kuten David Harvey on esittänyt, kapitalismi on jo alkuajoistaan saakka sisältänyt myös verkostotalouden ulottuvuuden. Väitettään Harvey on havainnollistanut jaolla Manchesterin suurteollisuuteen ja Birminghamin pienyrittäjyyteen. Verkostoyritysten saaristoja on aina ollut olemassa, eikä kapitalismi näytä kehittyneen myöhemminkään sellaiseksi yksittäisten monopolien hallitsemaksi taloudeksi kuin jotkut kriitikot ovat olettaneet.

Jääkö Las Indiakselle siis muuta käteen kuin “arvot”, joista on mukava kirjoitella loputtomasti blogauksia?

Ehkä radikaaliutta on kuitenkin hedelmällisempää pohtia toisesta näkökulmasta. Se mihin Las Indias kykenee, on radikaalin elämäntavan vahvistaminen ja laajentaminen järjestelmän sisällä. Tämä on johdonmukainen tulema uusista yhteiskunnallisista liikkeistä, joissa on painotettu kulttuurista muutosta, suoraa toimintaa ja oman tilan vapauttamista järjestelmän puristuksesta, mutta ei ole juurikaan kyetty kehittämään radikaaleja tuotannollisia vaihtoehtoja, jotka kykenisivät haastamaan vallitsevat markkinat niiden omalla maaperällä.

Tässä Las Indiaksen valitsema osuuskuntamuoto ilmentää pyrkimystä käsitellä demokraattisesti niitä ristiriitoja, joita kaupallinen toiminta tuottaa. Osuuskunta on perimmiltään kuitenkin eri asia kuin osakeyhtiö. Moni startup-yritys vaihtaa nopeasti omistajaa, kunhan kurssi on kohonnut tarpeeksi kun taas osuuskunnassa kaupallinen voitto ei ylipäätään ole jaettavissa omistuksen mukaan tai pääomitettavissa kuten kapitalistisessa yrityksessä.

Osuuskunta on sidottu jäseniinsä. Osuuskunnassa jako omistajiin ja työläisiin on muutenkin mahdollista purkaa tavalla, jota osakeomistus pyrkii puolestaan hajottamaan. Kaikki tällainen pioneeritoiminta työntekijöiden itsensä omistamien yritysten ja taloudellisten järjestelmien puolesta menee suoraan luokkayhteiskunnan juuriin ja ytimiin, vaikkei se suoraan ulkopuolelle menisikään.

Tekijöiden luokka

Perinteisesti osuustoiminnan yksi tehtävä on ollut työväen ja vähävaraisten aseman helpottaminen itseaputoiminnan keinoin. Tämä tehtävä on edelleen olemassa, mutta Las Indias on ennemminkin esimerkki “iskurityöläisyydestä”, joka rakentaa suoraan uutta taloudellista autonomiaa.

Toisin kuin perinteinen itseaputoiminta Las Indias ei ilmennä vaihtoehdottomuutta, vaan vaihtoehdon aktiivista rakentamista. Myös sen lähtökohtana on kapitalismin taloudellinen ja ekologinen kriisi, mutta siinä tekeminen on aktiivista muutosta ja tavoitteellista pioneerityötä. Se ei myöskään aseta aineellista niukkuutta vastaan niinkään utopiaa aineellisesta kuin aineettomasta yltäkylläisyydestä ja luomisen vapaudesta, joka Las Indiaksen tapauksessa liittyy paljolti kokemukseen tietoverkkojen kulttuurisesti rikastuttavasta merkityksestä.

On tietysti hyvin vaarallista asettua aineettoman hyvän puolelle, ellei samalla asetuta erittäin matalien tuloerojen ja runsaan perusturvan taakse nykyistä luokkayhteiskuntaa ja työssä käyvien köyhien kasvavaa määrää vastaan. Tällaista rakenteellista kritiikkiä Las Indias ei ehkä edusta riittävästi, mutta se on aavistus siitä, mistä romanttinen Marx haaveili “jokaisen yksilöllisenä kehityksenä kaikkien kehityksen ehtona”. Siinä uusi työ avaa suoraan mahdollisuuden rakentaa mallia, joka toivottavasti kantaa kapitalismin kriisin tuolle puolen.

Vain näillä vesillä yhteisyritysten saaristot voivat palauttaa kokemuksen työstä arvokkaana ja kunniallisena asiana. Työstä tulee tekemistä. Tekeminen avaa uutta. Uusi on organisoitava yhteisesti.

Jukka Peltokoski

PS. Olen jättänyt osuuskuntayhteisö Las Indiaksen suomentamatta. Nimitys viittaa espanjankieliseen tapaan nimittää Amerikasta rikastuneena palannutta emigranttia, “indianoa”. Sana ei tarkoita suoraan intiaania tai intialaista, vaan näihin viittaisi sana “indio”. Indiano palaa espanjalaisten “Indiasta”, tarkemmin sen maa-alueilta “las Indias”.

Kirjallisuus:

Las Indias: Foundation of the Indiano Phyle. Blogijulkaisu 26.10.2012. URL: http://english.lasindias.com/foundation. Katsottu 11.12.2012.

Las Indias: Time for Founding. Blogijulkaisu 8.10.1012. URL: http://english.lasindias.com/time-for-founding, Katsottu 11.12.2012.

Las Indias: United Phyles? Blogijulkaisu 26.8.2012. URL: http://english.lasindias.com/united-phyles. Katsottu 11.12.2012.

Las Indias: The Indies and the Indianos, ten years later. Blogijulkaisu 16.8.2012. URL: http://english.lasindias.com/the-indies-and-the-indianos-ten-years-later. Katsottu 11.12.2012.

Gorenflo, Neal: The Future Now: An Interview with David de Ugarte. Sharable Magazine 20.2.2012. URL: http://www.shareable.net/blog/the-future-now-an-interview-with-david-de-ugarte. Katsottu 11.12.2012.

De Ugarte, David (2010): The Power of Networks. An Illustrated Manual for People, Collectives, and Companies Driven to Cyberactivism. URL: http://lasindias.com/gomi/the-power-of-networks.pdf. Katsottu 11.12.2012.

De Ugarte, David (2010): Phyles: Economic Democracy in the Networks Century. URL: http://deugarte.com/gomi/phyles.pdf. Katsottu 11.12.2012.

P2P Foundation: Las Indias. URL: http://p2pfoundation.net/Las_Indias, Katsottu 11.12.2012