Ylä-Savo ja commonsit – vähän niin kuin lihapulla ja Chanel 5 – vaiko sittenkään?

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”596″,”attributes”:{”alt”:”Meijerin valtaus”,”class”:”media-image”,”height”:”140″,”style”:”width: 210px; height: 140px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]Olemme Lapinlahdella oikeastaan tekemässä itseämme tarpeettomiksi. Kaiken epämääräisen kansalaisliikehdinnän ja ameebamaisen sosiaalifoorumi- ja keskushaahuilun jälkeen kunnantalomme on muodostumassa melkeinpä kansalaistaloksi.

Ilmapiiri on toden totta muuttumassa. Olemme saamassa ajatustilaa. Sitä toivoimmekin.

Keväällä 2008 lueskelimme netistä, että 10. huhtikuuta oli kansainvälinen talonvaltauspäivä. Emme kuitenkaan ehtineet vallata Meijerin seisaketta teemapäivänä, vaan lykkäsimme valtauksen toukokuuksi.

Tilasimme valtaukselle myös kauniin sään. Valtaus alkoi sillä, että vedimme vanhan meijerirakennuksen lipputankoon punalipun.

Saimme melkein mukaan oikeistominarkisti ja kansalaisaktivisti Kauko Kokkosen, sillä tämä pyöräili ohitseni, kun olin niittaamassa valtaukseen innostavia pahvibanderolleja Meijerirakennuksen seinään.

Kauko Kokkonen huusi vastaukseksi, ettei nyt ehdi – ja ehkä joku toinen päivä. Eikä kuulostanut lainkaan ennakkoluuloiselta tai punalipustamme loukkaantuneelta. Myöhemmin Kauko Kokkosesta tuli jonkinlainen kyläpoliisi ja sotilaallisesti pyöräilevien vapaaehtoispyöräilijöiden, pyörisläisten, kapteeni.

Talonvaltauspäivää varten olivat vasemmisto- sekä anarkistimiehet ommelleet sulassa sovussa pari komeaa punalippua sekä piirtäneet hitsarin vakaalla kädellä maapallon valkeaan lakanakankaaseen.

Meillä maalla tiloja on tarjolla vaikka kuinka. Puute on niiden sisällöstä. Sen vuoksi järjestimme Ajatustilan valtauksen – karnevalistis-laughtivismin hengessä. Paikallislehdessä oli puffi, jossa sanottiin, että valtaus sopii kaikille, jotka ovat aina halunneet osallistua niihin, mutta myöhästyivät Koijärveltä tai ovat olleen liian vanhoja Smash ASEM -liikehdintään.

Eihän se kovin kovaa tavaraa ehkä ollut, mutta huomasimmepahan, että SPR:n vapaaehtoiskeskuksen Hoijakan mummot ovat taatusti yhtä vallankumouksellisia kuin me valtaajatkin.

Katsoimme valtaajien kanssa seuraavan kesän aikana muun muassa dokumentin Boliviasta sekä lapinlahtelaisen vallankumousnuorison yhteisresurssiperiaatteella kääntämän zeitgeist-filmin. Kirjailija Matti Pulkkinen kertoi nuorille perhetuttavastaan Pentti Linkolasta ja söimme yhteisesti keittämämme sopat. Maalasimme kylttejä ja teimme ite-taidetta.

Hoijakan mummojen kanssa järjestimme kansan kirpputorin.

Havaitsimme, että toden totta, kaikki nuoret eivät haaveilekaan globaalissa markkinataloudessa surffailusta, Suomen kilpailukyvyn kasvattamisesta, kapitalismin tai uusliberalismin hengen ylläpidosta puhumattakaan.

Ainakin lapinlahtelaisen vallankumousnuorison unelmat vaikuttivat liittyvän pienyhteisöllisyyteen ja ystäviin.

Keskustelimme myös siitä, mitä tarkoittaa olla minarkisti. Minarkistihan on anarkismin muoto, jossa tahdotaan valtiolla olevan mahdollisimman pieni rooli ihmisten elämässä. Emme ehtineet problematisoida sitä, edistimmekö valtauksella ehkä kuitenkin uusliberalismia tai valtion alasajoa.

Toimimme epähierarkkisesti. Meillä ei ollut porukan johtajaa eikä paikallista suurhippiä. Tokkopa jäännöshippejä Lapinlahdella edes on. Olimme epämääräinen, vähän muodoton ameeba, joka herätti pahennusta esimerkiksi Meijerin virallisessa toimintakeskus ry:ssä.

Anarkistinen liikehdintä hyytyi hallitusjäsenyyteen

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”601″,”attributes”:{”alt”:”Talonvaltausvalmisteluja”,”class”:”media-image”,”height”:”140″,”style”:”width: 210px; height: 140px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]Meistä ei pidetty sen vuoksi, ettei porukastamme saanut oikein otetta ja houkuttelimme mukaan yllättäviä ihmisiä. Nyt on mielenkiintoista selata Vallankumous.org -sivua sekä siellä vellonutta talonvaltauskeskustelua.

Jyväskylän maalaiskunnan takanurkasta helsinkiläistynyt vallankumouksellinen kirjoittaa:

”…kaupungissa on anonyymia, epäpersoonallista, voi liukua kaupunginosasta ja työpaikasta (jne.) toiseen, jos mokaa yhden ihmisen tai yhteisön kanssa voi siirtyä seuraavaan ilman että tulee täysin leimatuksi, voi tehdä asioita vapaasti ilman että joku ”tuttu” havainnoi ja kontrolloi koko ajan, jne.”

Ilmoitimme tavoitteeksemme sen, että Meijerin seisakkeesta muotoutuu jatkossakin avoin, autonominen ja eurooppalaistyyppinen sosiaalikeskus. Sen lisäksi, että Meijerin virallinen taho ei lainkaan ollut kartalla mistään kansalaislähtöisestä ruohonjuuritason liikehdinnästä, se alkoi vieroksua meitä.

Meistä alkoi tuntua siltä, että koska emme tuo mukanamme kymmenien tuhansien eurojen projektirahaa, ei meidän kanssamme kannattanut tehdä yhteistyötä. Meijerin toimintakeskus ry:n hallituksen jäsenet olivat institutionalisoituneet ja hieman myös laitostuneet. Toisin sanoen eivät liikauttaisi eväänsäkään, ellei taustalla olisi jokin rahakas projekti.

Tarjouduin valtauskesän jälkeen oma-aloitteisesti toimintakeskuksen hallitukseen. Pyysin mukaan parin vuoden päästä samanhenkisen Ulla Hannulan. Sehän oli skandaalimaista.

Sääntö numero yksi on se, että hallituksiin tullaan näillä leveysasteilla pyydettynä. Sääntö numero kaksi on se, että suostumuksen antamisen jälkeen on vahvasti korostettava sitä, että suostui vain ja ainoastaan, koska pyydetään.

Sääntö numero kolme on, että on katsottava tarkkaan, kenen varpaille astuu. Kieltämättä aina välillä on tullut kaupungin anonymiteettiä ikävä.

Meijerin toimintakeskus ry on kristilliseltä pohjalta toimivan Sininauhaliiton alainen. Hallitus jahnasi pitkään ja perusteellisesti sitä, kenelle seisakkeen avain voidaan antaa.

Kun lopulta olimme pari kertaa maanitellen saaneet tilaan avaimen, kävi ilmi, että meidän toimintamme ei ole Sininauhaliiton periaatteiden mukaista.

Ehdotimme, että voisimme tulla seuraavaan hallitukseen Ehyt ry:n lähettäminä; olihan meillä siinä vaiheessa jo perustettuna Ylä-Savon työväen raittiusyhdistys.

Ehyt ry on vasemmistolaisten raittiusjärjestöjen kattojärjestö. Tai ainakin näin kuvittelin ennen kuin luin Ehyt ry:n uusia kotisivuja. Vasemmistolaisuuden voi kotisivuilta aavistaa valtuustojäsenten kokoonpanon perusteella. Muussa se ei juuri näy.

Perinnevasemmiston kanssa saman tien törmäyskurssille

Suoraan Ajatustilan valtauksen jälkeen ryntäsimme Lapinlahden vasemmisto ry:n kokoukseen työväentalolle. Työviksellä kokoontui uskollinen vasemmistoporukka, joka ei ole juuri muuttunut sitten SKDL:n aikojen.

Tietty perinnehenkisyys voi olla myös hyvä asia. Lapinlahden vasemmisto ry:tä eivät sellaiset uusliberalistiset luomukset, kuten Vasemmistoliitto, ole juuri päässeet pilaamaan. Yhdistyksellä on lisäksi Suomen nuorin työväentalo – vuonna 1984 rakennettu. Siinä vaiheessa, kun demarit kilvan pyrkivät yhteisestä omaisuudestaan eroon, Lapinlahden vassarit rakentaa pykäsivät oman pikku talosensa.

Olimme Pasi Tervon Lapinlahden vasemmisto ry:n nuoriso-osaston edustajia. Olimme innoissamme. Olimme valtauksessa tavanneet oikeita nuoria.

”Ne haluaa tänne Asan tai Palefacen!” ilmoitimme kokouksessa ylpeinä.

Koska Lapinlahden vasemmistolla on edelleen Lampiinsalmen tanssilava ja Lapinlahden demareilla Alapitkän pirtti, arvelimme, että äkkiäkös sitä saamme puolueen aikuisjärjestöt innostumaan räppäreiden kutsumisesta paikkakunnalle.

Pöly ja hämähäkinverkot siirtyivät hieman syrjään erään keski-ikäisen vasemmistotoimijan päältä, kun tämä tiuskaisi: ”Keräätte sitten itse rahat sellaiseen!”

Minä jäin vielä nieleskelemään pölyä Lapinlahden vasemmiston riveihin, mutta nuoriso-osastolainen Pasi Tervo loikkasi SKP:hen.

Ylä-Savon työväen raittiusyhdistys työväenaatteen peitejärjestönä

Aloitimme iisalmelaisen anarkistin Aaro Heikkisen ja lapinlahtelaisen SKP-toveri Viljo Heikkisen kanssa kummallisen liikehdinnän Ylä-Savon poliittisten tuultenhaistelijoiden nimellä.

Tuulenhaistelijat oli transmoderni verkosto. Verkostoitumisemme alkoi siitä, kun kuiskasin ujosti Viljo Heikkiselle Lapinlahden Venäjä-seuran elokuvatilaisuudessa, jotta pykättäisiinkö Lapinlahdelle marxilainen opintopiiri.

Viljo Heikkinen sanoi, että niinhän se Tiedonantajan Marko Korvela näyttää lehdessään ilmoittelevan. Että marxilaisia opintopiirejä on syntymässä eri puolille Suomea. Otin yhteyttä Marko Korvelaan.

Joensuulaiset olivat kuitenkin houkutelleet Korvelan Köyhyys-seminaariinsa. Ajattelimme, että meidän on helpompi kasata yläsavolaiset vallankumoukselliset yhteen autoon ja viedä heidät Joensuuhun kuin toisin päin.

Joensuun-matka oli käänteentekevä. Tuultenhaistelijoiden jälkeen meistä tuli Ajatustilan valtaajia ja jossain vaiheessa tuntui siltä, että tarvitsemme ikään kuin jotain tukevampaa systeemiä.

Savon Sanomien pääkirjoittaja Vesa Kärkkäinen kirjoitti yliöartikkelissaan uusraittiustyön tarpeesta. Kiitin pääkirjoituksesta sähköpostilla ja mainitsin jotain sellaista, että raittiusjärjestöä sitä olemme täällä vähän niin kuin miettineet.

Pääkirjoittaja oli välittömästi lähettämässä toimittajaa tekemään meistä juttua. Toimittajan tuloa varten piti pikaisesti perustaman raittiusyhdistys. Asko Julkunen työväenliikkeen historiaan perehtyneenä ja Moskovassa puoluekoulutettuna huomasi, että työväen aate on tullut 1800-luvun lopulla Suomeen raittiusyhdistysten siivellä. Sehän meille passasi hyvin.

Pääsimme sekä Savon Sanomiin että Iisalmen Sanomiin.

Ytry ry pyörittää nyt opintokerhoa sekä järjestää kalanpäiviä sekä makkarantekotalkoita. Heikkisen Aaro on alustanut Adam Smithin Kansojen varallisuudesta sekä Julkusen Asko Marxin Palkkatyöstä ja pääomasta.

Ytryn vieraana Iisalmessa on käynyt muun muassa Reko Ravela puhumassa Afganistanin sodasta. Ravelan vierailu oli jo ennen kuin tiedettiin Ylä-Savon kuntien vastaanottavan afganistanilaisia pakolaisia.

Vapaus valita toisin ja Kansantaloutta tasan kaikille

Lähdimme kesällä 2009 pienellä joukolla Helsinkiin Kulttuuritalolle ensimmäiselle Vapaus valita toisin -foorumille. Siitä innovoituneena kasasimme Ylä-Savossa samantyyppisen rahoittajajoukon ja järjestimme peräkkäisinä vuosina kolme Kansantaloutta tasan kaikille -tapahtumaa Iisalmeen.

KTK-liikkeen alkuitu oli ollut alkutalvesta Lapinlahdella Ärräpää-seminaarin nimellä. Ärräpäät on Venäjä-tutkija ja kansalaisaktivisti Pentti Straniuksen ympärillä vellova puolisuljettu, mutta toisaalta täysin avoin, sähköpostilista.

Ärräpäät ottaa mukaan ketä haluaa ja kun sisään on päässyt, on sana vapaa.

Muistan, kuinka Ärräpäiden toisen seminaaripäivän yhteenvedossa kysyin, pitäisikö meidän soluttautua vaikkapa eri vasemmistopuolueiden puoluekokoukseen, tuli vastaus kuin mölisevältä mullilaumalta. Soluttautuminen, desantoituminen tai puolueosastoksi muuttuminen ei saanut kannatusta.

Ärräpäiden voima on juuri järjestäytymättömyydessä. Lisäksi se on turvallinen yhteisö, jossa saa esittää keskeneräisiäkin ja vielä hyvin muodottomia ajatuksia. Jos joku ampuu toisen alas, löytyy joukosta aina puolustajia ja kyyneleiden pyyhkijöitä.

Kolme Kansantaloutta tasan kaikille on nyt takana. KTK kaipaa uudistamista tai oikeastaan se pitää viedä juurilleen. Palautamme Kansantaloutta tasan kaikille siksi, millaiseksi sen alun perin ajattelimme.

Sosiaalifoorumista innoittuneina meillä ei Heikkisen Aaron kanssa ollut tarkoitus, että KTK:sta tulee asiantuntija-alustuskeskeinen seminaarikimara, jossa takapuolet puutuvat.

Tarkoituksenamme oli purkaa alustaja-yleisö -hierarkia, mutta kun rahoittajina ovat olleet puolueosastot, emme vielä ole päässeet edes kokeilemaan sosiaalifoorumimallia.

Tosin pitää vähän vetää henkeä. Heikkisen Aaro on kuluttanut sosiaalisuutensa vähäksi aikaa minimiin kuvatessaan Iisalmen kansalaisaktiivisen Hannu Hyvösen kanssa independent-dokumentteja sekä soutaessaan sinne tänne Talvivaara-liikkeen kanssa.

Jotain kuitenkin Ylä-Savossa on tapahtunut. Ei ehkä meidän vaikutuksestamme, mutta joka tapauksessa ilmapiiri on alkanut raikastua.

Eräänä lauantaina Lapinlahden kunnantalon aulassa olivat myyjäiset ja samaan aikaan kokoushuone Ainossa pidettiin SPR:n ja kansalaisopiston pakolaiskoulutus. Kun kohta Lapinlahden vammaisneuvostokin kokoontuu kunnantalolla, alkaa meillä ikään kuin olla kansalaistalo.

Resurssipohjaisen talouden kuvioilta kuulostavat lukuisat yläsavolaiset pientilat, joista ruokapiirit voivat hankkia lihaa, kananmunia ja juureksia. Lisäksi Varpaisjärvelle on syntynyt Tekstiilinkierrättäjät ry, joka tekee esimerkiksi vanhasta villatakista lemmikkieläimen pedin, ja suunnittelee yhdistysten yhteistä työllistämispajaa.

Yläsavolaiset resurssipohjaiset viritelmät eivät ole täysin irrottautuneet rahataloudesta eivätkä vielä luoneet omaa paikallisvaluuttaa, mutta jollain lailla ne ovat kiinni ajattelussa, jonka mukaan talouden perusta tulisi olla Maan resurssit eikä raha – tai ainakaan finanssikapitalismi.

Jatkamme liikehdintää, käymme edelleen sosiaalifoorumeissa, varomme liian tiivistä kiinnittäytymistä institutionalistisiin puolueisiin ja kivettyneisiin yhdistyksiin. Lupaamme olla kurittomia ja epämääräisiä.

Pia Valkonen

Lapinlahtelainen monitoimikone ja Suomen toiseksi vanhin prekaari

 

Lue myös juttuun liittyvä kainalo Kylätoimintaa Lapinlahden tyyliin!

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s