Prekaari elämä -taltioinnit Sosiologipäiviltä 2013

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”746″,”attributes”:{”alt”:”Turun Sosiologipäivät”,”class”:”media-image”,”height”:”297″,”style”:”width: 210px; height: 297px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]Commons.fi bambuseroi Eeva Jokisen ja Mikko Jakosen Prekaari elämä -työryhmän Turun Sosiologipäivillä 21.-22.3.2013.

Työryhmässä keskusteltiin prekariaatista ja prekarisaatiosta eri näkökulmista. Eräänä huomiona oli prekariaattikeskustelun uusi tuleminen.

Linkit taltiointeihin alla. 

Ohjelma:

Torstai 21.3.2013 kello 15.00 – 18.00

Mikko Jakonen: Työryhmän avaus

Iiris Lehto: ”Olin ihan tyytyväinen näin, mutta TE-toimisto pelkäsi että syrjäydyn” – Prekaarit palkkatukityöllistetyt, työllisyysprojektit ja vanhustahtinen hoiva

Heidi Meriläinen: Prekaari väki ja kontrollien tuotanto

Jukka Peltokoski: Uusi osuuskunta

Lauri Lahikainen: Itsen riisto ja inhimillinen pääoma

Perjantai 22.3.2013 kello 9.00 – 11.00

Juhana Venäläinen: ”Hajoa ja hallitse” – Prekaarin elämän levottomuus ja sen taloudellistaminen

Jukka Könönen: Luvanvarainen elämä: Siirtolaisuus ja prekarisaatio

Tero Toivanen: Ylösalaisin käännetty maailma – Niin sanotun alkuperäisen kasautumisen merkitys prekarisaatiokeskustelulle

. . .

Työryhmäkutsu:

Prekaari elämä -työryhmä Turun Sosiologipäivillä 2013

Koordinaattorit: Mikko Jakonen & Eeva Jokinen

Prekariaatista, prekarisaatiosta ja prekaareista subjekteista on puhuttu paljon viimeisten vuosien aikana. Prekarisaatiota koskeva tutkimus on yhä tärkeämpää erityisesti talouskriisin jälkeen. Etelä- Euroopan maissa prekarisaatio eli yhteiskunnan, työn ja elämän epävakaistuminen on ollut jo pitkään tunnustettu lähtökohta. Erityisesti prekarisaatio koskee nuoria, jotka kamppailevat paikoin 50 % työttömyyden kanssa, mutta yleinen epävarmuus ja suunnan puuttuminen leimaavat kaikkia talouskriisin ja talouskurin vaivaamia maita.

Prekarisaatio ei siis ole vain Etelä-Euroopan ilmiö. Vaikka Saksan taloudellinen tilanne on säilynyt verrattain hyvänä ja työttömyys kurissa, laskee Saksan tilastokeskus prekaaria työvoimaa (epäsäännöllisissä työsuhteissa, pätkätöissä, vuokratöissä jne.) olevan jo yksi neljäsosa työvoimasta. Työttömyys pysyy kurissa heikentämällä työehtoja ja luomalla aivan uudenlaista pätkätyöjärjestelmää työmarkkinoille ja suuri osa uusista työpaikoista syntyy nimenomaan prekaariin työhön.

Sama kehitys voidaan nähdä myös muissa Euroopan maissa. Prekarisaation ja prekariaatin käsitteet ovat murtautuneet myös angloamerikkalaiseen yhteiskuntatieteeseen, ei vähiten huiman suosion saaneen Guy Standingin ‖vaarallista‖ prekariaattia käsittelevän teoksen myötä. Myös esimerkiksi Japanissa prekariaatti-keskustelu on voimistunut yhteiskuntatieteilijöiden parissa ja Kiinassa kysymys ‖muurahaiskansasta‖ on akuutti ja arkipäiväinen. USA:ssa prekarisaatiolla on aivan erityinen luonne, joka liittyy voimakkaaseen workfare -politiikkaan.

Lyhyesti sanottuna, prekarisaatio koskettaa kaikkia maailman merkittäviä talousjättejä ja se tullee leimaamaan arkipäivän elämää 2000 -luvun alkupuolella. Kuinka suureksi ilmiö muodostuu, jää nähtäväksi. Varmaa on kuitenkin vain epävarmuus, jonka myöntävät jo poliitikotkin.

Tässä työryhmässä haluamme tarkastella prekaaria elämää yleensä ja erityisesti uusliberalistisessa yhteiskunnassa. Uusliberalismi on epäselvästä ja käsitteen poliittisesta luonteesta huolimatta tärkeä taustatekijä, joka leimaa siirtymää hyvinvointiyhteiskunnasta työkyvyn (workfare) yhteiskuntaan.

Työkyvyn yhteiskunnassa hyvinvointi rakentuu yhä enemmän yksilön ja hänen ‖turvaverkostonsa‖ kyvystä tehdä palkkatyötä epävarmoilla työmarkkinoilla. Siksi olemme kiinnostuneet niistä varsin arkipäiväisistä ilmiöistä ja asioista, jotka liittyvät kamppailuun työn hakemisessa, sen tekemisessä ja työsuhteen ylläpitämisessä. Millaisia vaikutuksia prekaarilla työelämällä on ihmisten arkipäiväiseen toimintaan, heidän tunne-elämäänsä, sosiaalisiin suhteisiin, perhe-elämään, koulutukseen, taloudelliseen tilanteeseen ja niin edelleen. Millaisia toiveita ja pelkoja prekaariin arkeen liittyy? Millaista on jokapäiväinen selviytyminen prekarisoituvassa yhteiskunnassa?

Entä kuinka yhteiskunnalliset instituutiot reagoivat prekarisaatioon? Kuinka esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmä, terveydenhoito ja koulutus -instituutiot kykenevät vastaamaan prekaarin yhteiskunnan vaatimuksiin? Millaista yhteiskuntapoliittista ohjausta prekaari yhteiskunta voisi tarvita: onko esimerkiksi puhe syrjäytymisestä ymmärrettävä juuri prekaarin yhteiskunnan kontekstissa?

Tämän lisäksi olemme kiinnostuneita prekarisaation ja työelämän prekarisoitumisen vaikutuksista politiikkaan, ammattiyhdistystoimintaan ja kolmannen sektorin toimintaan. Työryhmässä voidaan käsitellä niin suomalaisia kuin globaaleja esimerkkitapauksia elämästä prekaarissa yhteiskunnassa, sekä teoreettisia katsauksia prekarisaation teoriaan.

Lue abstraktit (pdf): http://westermarck.fi/sosiologipaivat/wp-content/uploads/Abstraktikooste14.pdf

Kuvat: http://westermarck.fi/sosiologipaivat/?page_id=12

Advertisements

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s