Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2013

Kannanotto: Aikapankkitoiminta tarvitsee verovapaata lisäaikaa

 
Stadin Aikapankin jäsenistö
 
AVOIN KANNANOTTO
Vapaa julkaistavaksi
23.9.2013

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”1136″,”attributes”:{”alt”:”verotus”,”class”:”media-image”,”height”:”126″,”style”:”font-size: 12px; width: 210px; height: 126px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]AIKAPANKKITOIMINTA TARVITSEE VEROVAPAATA LISÄAIKAA

– VEROHALLINNON OHJELUONNOS UHKAA KAVENTAA AIKAPANKKIEN TOIMINTAMAHDOLLISUUKSIA

Verohallinto on päivittämässä ohjeistusta vaihtotyön verotuksesta. Stadin Aikapankki on huolestunut verotuksen vaikutuksista. Vasta kehittymässä oleva aikapankkitoiminta supistuu huomattavasti, jos se tulkitaan veronalaiseksi vaihtotyöksi. Julkisessa keskustelussa aikapankkien verotusaikeet on pitkälti tyrmätty, mutta varsinaista poliittista keskustelua aikapankin vaikutuksista ja tavoitteista ei ole kuitenkaan vielä ehditty käydä. Stadin Aikapankin tarkoituksena on herättää laajempaa poliittista keskustelua hyvinvoinnin tuottamisen tavoista ja kansalaisten omaehtoisen toiminnan mahdollisuuksista.

Stadin Aikapankin politiikkasuositukset

1) Lisäaikaa aikapankille

Esitämme, että aikapankkitoiminnalle turvataan esimerkiksi kahden vuoden verovapaa lisäaika hyvinvointia edistävän toiminnan mahdollistamiseksi ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioimiseksi.
 
Jos vielä kokeiluasteella oleva aikapankkitoiminta pääsee kehittymään lisäajan puitteissa, tulevat verotuspäätökset voidaan tehdä paremman informaation ohjaamina. Lisäajan aikana voidaan perusteellisemmin selvittää aikapankin sosiaalisia vaikutuksia ja sitä, onko lainsäätäjien tarpeen muuttaa tuloverolainsäädäntöä ja sen sisältämää laajaa tulokäsitettä.
 
Aikapankkitoiminta on jo nykyisellään kehittänyt uudenlaisia tapoja tuottaa ja jakaa hyvinvointia tasa-arvoisella ja eettisellä tavalla. Lisäajan kuluessa on mahdollista kokeilla, minkälaisen aseman aikapankit voivat saada suhteessa julkiseen sektoriin sekä paikallisiin yhteisöihin ja elinkeinotoimintaan. Muissa maissa on osoitettu, että aikapankit voivat täydentää olemassa olevia hyvinvointivaltion rakenteita ja kehittää uusia osallistuvia ja solidaarisia  toimintatapoja. Aikapankkien ja aikaan perustuvien "toviverojen" avulla voitaisiin tukea yleishyödyllisiä yhteisöjä ja kestävää elämäntapaa rakentavaa paikallistaloutta.
 
 
Helsingin kaupunki on jo esittänyt tukensa Stadin aikapankille 3.9.2012 hyväksymässään globaalin vastuun strategiassa. Sen luvussa ”Taloudenhoidon vastuullisuus ja harmaan talouden torjunta” todetaan: “Sosiaalisen kestävyyden, kaupunkilaisten omaehtoisen elämän ja talouden vakauden edistämiseksi kaupunki selvittää, miten se voi tukea aikapankkien toimintaa.” Tätä selvitystyötä ei saa keskeyttää toimintaa rajoittavalla verotuksella.
 
Kansalaisten oma-aloitteisuudesta liikkeelle lähtenyt aikapankkitoiminta on suomalaisessa hyvinvointivaltiossa tärkeä sosiaalinen innovaatio ja kokeilu, jonka mahdollisuuksia on tarpeen selvittää perusteellisesti. 

2) Aikapankkitoimintaa ei tulkita veronalaiseksi vaihtotyöksi 

Esitämme, että nyt tehtävässä ohjeistuksessa aikapankkitoimintaa ei tulkita veronalaiseksi vaihtotyöksi, eikä verotuksessa tehdä eroa naapuriavun ja erityistä osaamista tai ammatillista osaamista vaativan avun välille.
 
Verohallinto lähetti syyskuun alussa tietoomme ohjeluonnoksen aikapankkien verotuksesta. Luonnoksessa esitetään, että ammattitaitoa vaativa työ olisi aikapankissa aina veronalaista toimintaa. Työtuntien arvo määriteltäisiin verotusta varten käyvän arvon mukaan eli esimerkiksi siivousapu olisi arvoltaan vähäisempää kuin putkiasentajan työ.
 
Kun tovit rinnastetaan näin euroihin, ei tunnisteta aikapankkitoiminnan keskeistä lähtökohtaa eli sitä, että kaikkien tunnit ovat yhtä arvokkaita riippumatta jäsenen ammatista tai erityisosaamisesta. Aikapankissa ansaittujen tovien muuttaminen euroiksi ja palvelujen verottaminen saattaisi johtaa siihen, etteivät aikapankkien palvelut enää olisi tasavertaisesti kaikkien saatavilla. Aikapankissa tarjotaan myös paljon sellaista apua, jolle on keinotekoista laskea käypää arvoa euroissa, koska palvelulle ei ole vastinetta markkinoilla.  
 
Palvelujen arvon laskeminen euroissa lamauttaisi aikapankkitoimintaa, koska se vaikeuttaisi keskinäisiä vaihtoja ja lisäisi toimintaan liittyvää byrokratiaa. Jatkuva epäselvyys siitä, missä menisi vähäisen naapuriavun raja ja mikä toiminta olisi erityistä koulutusta vaativaa, pelottaisi ihmisiä pois toiminnasta. Mihin vedettäisiin naapuriavun ja erityistä osaamista vaativien vaihtojen raja esimerkiksi silloin, kun jäsenillä on useita ammatteja ja kokemuksen kautta hankittua erityisosaamista? 
 
Onkin todennäköistä, että koko aikapankkitoiminta tyrehtyisi verotusohjeen tultua voimaan; tästä on aikapankin piirissä jo tähänastisen keskustelun aikana saatu selviä viitteitä. Toiminnan supistuminen heikentäisi erityisesti pienituloisten mahdollisuuksia saada tarvitsemiaan palveluja.
 
Monissa maissa aikapankeille on turvattu verovapaa asema. Näin on esimerkiksi Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Päätöksen perusteluina mainitaan, että aikapankeissa kaikkien työ on tasa-arvoista ja se perustuu hyvinvoinnin lisäämiseen eikä taloudellisen voiton tavoitteluun. Lisäksi tunnistetaan, että jäsenillä on ainoastaan moraalinen velvollisuus tehdä vaihtoja. Myös Australian hallitus on päättänyt virallisesti tukea aikapankkikokeiluja ja  Community Exchange Systems –verkoston kehittämistä.
 

Taustaa ja esimerkkejä aikapankkitoiminnasta

Mikä aikapankki?

Aikapankki on tasa-arvoon perustuva paikallisyhteisö, jonka jäsenet vaihtavat moninaisia palveluja aikaa vastaan. Keskeinen periaate on, että kaikkien aika ja avun tarve ovat yhtä arvokkaita. Aikapankkiyhteisön ideana on helpottaa avun tarpeen ja tarjonnan kohtaamista: sähköisen verkkotorin kautta ihmiset tarjoavat osaamistaan muille ja löytävät tarvitsemansa avun.  
 
Globaali sosiaalinen ja ekologinen kriisi on lisännyt kansainvälisesti aikapankkien suosiota. Aikapankit nähdään tarpeellisena omaehtoisena kansalaistoimintana, joka voi vahvistaa hyvinvointia sosiaalisesti kestävällä ja osallistuvalla tavalla. Suomessa toiminnan aloitti Stadin Aikapankki (STAP) syksyllä 2009. Lisäksi Suomeen on perustettu noin 40 itsenäistä aikapankkia, joiden toiminta on kuitenkin vielä hyvin pienimuotoista.
 
STAP on rekisteröitymätön yhteisö. Jäseniä on noin 3000, joista kolmasosa on vaihtanut palveluja. Vaihtoja on keskimäärin 200 kuukaudessa ja kaikkiaan neljän vuoden aikana on vaihdettu noin 13 000 tuntia eli ’tovia’. Verkkotorilla jäsenet tarjoavat ja pyytävät palveluita, jotka liittyvät arjen askareisiin, harrastuksiin sekä elämän haasteisiin ja ongelmiin. STAP:n jäseniksi voivat liittyä yksilöt sekä sellaiset kansalaisjärjestöt ja paikalliset eettisen talouden toimijat, joiden tärkeimpänä tavoitteena on ajaa sosiaalisia ja ekologisia arvoja. Näin estetään aikapankin käyttäminen voittoa tavoittelevaan, kaupalliseen toimintaan. 

Mitkä tovit?

Aikapankissa käytössä olevia aikayksikköjä eli toveja ei voi rinnastaa rahaan tai taloudelliseen vastikkeeseen. Tovien kirjaaminen kertoo ainoastaan, kuinka  paljon henkilö on tarjonnut tai pyytänyt aikapankkiyhteisöltä apua. Tovit eivät ole velvoittavia eli aikapankin jäsenet eivät ole juridisesti velvoitettuja auttamaan toisiaan.
 
Aikapankissa keskinäisen avun merkityksiä ja vaikutuksia ei voi, eikä tule, mitata rahassa eikä toiminnalla tavoitella taloudellista voittoa. Tovit on sidottu aikapankin tavoitteisiin ja arvoihin eikä niitä voi kääntää euroiksi, koska toisten auttamisella ei ole hintaa. Tovit säilyvät yhteisössä ja lisäävät hyvinvointia paikallisella tasolla.
 
Tovit eivät ole tuloa. Aikapankkitoiminta ei ole tulonhankkimistoimintaa, koska palvelusten vaihtaminen perustuu yksittäisiin, luottamukseen pohjaaviin sopimuksiin eikä vaihdoilla tavoitella ensisijaisesti taloudellista etua.

Tavoitteena tasa-arvoinen hyvinvointi

Stadin aikapankissa on määritelty, että toiminnan tavoitteena on
  • edistää keskinäistä avunantoa ja kehittää siten kulttuuria yhteisöllisempään suuntaan
  • vahvistaa sosiaalisesti ja ekologisesti oikeudenmukaista paikallistaloutta, jossa jokaisella ihmisellä on yhtäläinen arvo ja osallistumisen mahdollisuudet.
Lue lisää arvoista ja periaatteellisista lähtökohdista: http://stadinaikapankki.wordpress.com/ABC
 
Yhteisöllistä vastavuoroisuutta ja me-henkeä korostava aikapankkitoiminta 
  • lisää monin tavoin yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia
  • tukee monia sosiaali- ja terveyspolitiikan painopistealueita (esim. syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän poikkihallinnollisen toimenpideohjelman tavoitteita) sekä kestävän kehityksen tavoitteita. 
Aikapankkitoiminta perustuu tasa-arvoon ja yhteistyöhön eikä kilpailuun ja eriarvoisuuden kasvattamiseen. Palvelujen tasavertainen saatavuus lisää pienituloisten sosiaalisia mahdollisuuksia sekä työmarkkinoiden ulkopuolella olevien osallisuutta, mikä vähentää julkisten palvelujen tarvetta.

Esimerkkejä aikapankkitoiminnan sosiaalisista vaikutuksista

Seuraavassa muutamia autenttisia Stadin Aikapankin jäsenten tarinoita siitä, mitä hyvää he kokevat saavansa aikapankin kautta tekemistään vaihdoista.
"Itse olen ADHD-diagnosoitu ja kuulun työttömänä 'vajaakuntoisena työllistettäviin'. Vammani rajoittaa toimintaani ja työllistymistäni. Työttömyyden pitkittyessä saattaa syntyä epäonnistumisen ja arvottomuuden tunnetta. On kuitenkin osa-alueita, joissa ADHD-ihmiset voivat auttaa muita. Aikapankki antaa onnistumisen tunnetta, kun voi käydä hyödyntämässä taiteellista tai muuta lahjakkuuttaan toisille ihmisille. Tällainen toiminta voi jopa estää liian aikaisen sairaseläkkeelle siirtymisen ja lisätä työllistymismahdollisuuksia. On hienoa, kun tuntee itsensä edes hetken tarpeelliseksi ja arvostetuksi! Itse olen saanut apua kodin siistinä pitämiseen ja tavaroiden järjestelyyn. Ihmiset jotka ovat tulleet avuksi, eivät ole ammattisiivoojia vaan ihmisiä, joille siivous ja järjestely on mielekästä ja helppoa tehtävää."
"Olen ollut aikapankkilainen noin vuoden ja minulle toiminta on ollut henkisesti erittäin virkistävää. Tunnen itseni jollain tapaa tarpeelliseksi ja hyödylliseksi yhteisölle. Olen saanut paljon lisää henkisiä voimavaroja ja itseluottamusta. Voin myös pyytää apua niihin asioihin, joita en osaa tehdä itse. Minulla ei ole työttömän yrittäjän vaimona ja perheen ainoana tulonsaajana kertakaikkiaan varaa ostaa samaa apua markkinahintaan. Omalta kohdaltani voin sanoa, että olisin varmaankin terveyskeskuksen asiakas ja hakemassa apua jaksamiseen, jos en saisi olla osallinen aikapankissa." 

Aika parantaa -verkosto saattaa yhteen auttajat ja autettavat

Aika parantaa on inhimillisen tuen ja välittämisen verkosto, joka tarjoaa keskusteluapua eli tovitukea kanssakulkijoille aikapankkiperiaatteella. Kun omat voimat eivät riitä, Aika parantaa tarjoaa vertaisten ja alan osaajien verkoston, jonka jäseniltä voi varata aikaa keskusteluun ja omien selviytymiskeinojen kartoittamiseen. Toimintaan kuuluu myös se, että autetaan tuettavaa löytämään aikapankista arkea helpottavia palveluita ja mietitään, mitä autettava voi itse tarjota.
 
 
Myös muut Suomen aikapankit ovat lähteneet mukaan kannanottoon. Toistaiseksi mukana ovat:
 
Fiskars Timebank
Keskiuudenmaan aikapankki
Oulun aikapankki
Lahden Aikapankki
Tampereen aikapankki
Vihdin Aikapankki  

Lisätietoja:

Tuuli Hirvilammi, tuuli.hirvilammi(at)helsinki.fi, puh. 040 726 2254
Marjut Sonck, marjut.sonck(at)welho.com, puh. 040 838 3505
Niklas Toivakainen, niklas.toivakainen(at)helsinki.fi, puh. 050 5617417
Ruby van der Wekken, rubyvdwekken(at)gmail.com, puh. 050 436 2171

 

Aikapankki vapauttaa aikaa

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”1111″,”attributes”:{”alt”:”Stadin Aikapankki”,”class”:”media-image”,”height”:”198″,”style”:”width: 194px; height: 198px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”194″}}]]Stadin aikapankki tunnettiin aiemmin nimellä Kumpulan vaihtopiiri. Se perustettiin lokakuussa 2009. Sittemmin aikapankkiin on liittynyt 3000 jäsentä, joista noin 1000 on tehnyt myös vaihtoja. 42 aikapankkia on perustettu eri puolille Suomea. 
 
Aikapankissa jäsenet vaihtavat keskenään palveluja ajan toimiessa vaihdon yksikkönä. Tunnin mittainen suoritus mitä tahansa palvelua vastaa aikapankissa tiettyä aikavaluutan määrää – Stadin aikapankissa yhtä "tovia". Perustamisensa jälkeen Stadin aikapankissa on vaihdettu noin 13 000 tovia. 
 
Uudet suomalaiset aikapankit toimivat internet-pohjaisesti osana Etelä-Afrikassa kehitettyä kansainvälistä Community Exchange Systems (CES) -verkostoa. Aikapankit ovat itsessään paikallisia, mutta maailmanlaajuisesti yhteydessä toisiinsa yhteisövaluuttajärjestelmän välityksellä. Vaihdetut palvelut voivat olla esimerkiksi lastenhoitoa, puutarhatyötä, leipomista, kieli- tai käsityötunteja tai vaikkapa avustusta ongelmanratkaisussa.
 
Aikapankki on yhdysvaltalaisen Edgar Cahnin 1960-luvulta lähtien kehittämä kansainvälinen projekti, jossa keskeistä ovat tasa-arvoisuuden ja vastavuoroisuuden arvot. Aikapankin avaamassa vaihtoehtoisessa taloudellisessa tilassa jokainen voi saavuttaa henkilökohtaista etua ryhtymällä antavaksi ja tarpeelliseksi koetuksi osapuoleksi. Aikapankki rakentaa yhteisöllisyyttä. 
 
Yksityisten henkilöiden lisäksi aikapankkiin voivat listautua myös organisaatiot ja yhteisöt. Esimerkiksi erilaiset kolmannen sektorin organisaatiot voivat aikapankin  kautta jakaa resursseja ja taitoja. Myös esimerkiksi koulut ja päiväkeskukset sekä muut vastaavat toimijat voivat osallistua aikapankkitoimintaan. 
 
Näkemykseni mukaan toimiessaan kansalaisten ja yhteisöjen osallistamisen ja voimauttamisen välineenä ruohonjuuritasolla, aikapankkitoiminta voi saavuttaa vielä suurempaa merkitystä yhtyessään solidaarisuustalouden ideoihin. 
 
Solidaarisuustaloutta on kehitetty 1980-luvulta lähtien erityisesti Latinalaisessa Amerikassa, ja myöhemmin Maailman sosiaalifoorumin puitteissa. Aiheesta kirjoittava Ethan Miller kuvailee vuonna 2004 julkaistussa Solidarity Economics, Strategies for Building New Economies -teoksessa solidaarisuustaloutta “ruohonjuuritason yhteisötaloudeksi, joka toimii maailmanlaajuisesti saattaen yhteen tuhansia paikallisia vaihtoehtoja, luoden laajoja, näkyviä ja luovia vastarinnan verkostoja sellaiselle taloudelle, jossa voittoja tavoitellaan kaiken muun kustannuksella”. 
 
Aikapankkitoiminnan ydinarvot – tasa-arvoisuus ja vastavuoroisuus – ovat sopusoinnussa ja yhteen sovitettavissa solidaarisuustalouden vaalimisen ja kehittämisen kanssa. Aikapankit voivat toimia solidaarisuustalouden toimijoita yhdistävinä ja siten myös vahvistavina välineinä. 
 
Ranskassa ja Saksassa on jo olemassa esimerkkejä aikapankeista, jotka yhdistävät lähiseutujen naapurustojen ruokapiirejä ja luomuviljelijöitä Community Supported Acriculture -verkoston puitteissa. Sen lisäksi että aikapankit vahvistavat ruoan eettistä ja paikallista luomutuotantoa, ne tuovat luomuruoan yhä useampien saataville. Tällä on puolestaan välitöntä merkitystä globaalin ruoantuotannon ja luonnon voimavarojen käytön kannalta. 
 
Aikapankkitoiminta luo mahdollisuuksia myös muunlaisille verkostoitumisille. Solidaarisuustalouden puitteissa operoiva aikapankkitoiminta mahdollistaa yhteistuotannon, jossa yksilöiden, perheiden ja järjestöjen tarpeet kohtaavat tasa-arvoisessa ja vastavuoroisessa hengessä. 
 
Ruby Van Der Wekken
 
Juttu on julkaistu alun perin Kansan Sivistystyön Liiton lehdessä Kantti 1/2011. Uudelleen julkaisuun on päivitetty Stadin aikapankin nykyinen jäsenmäärä ja toviliikenteen määrä.

Lisätietoa aikapankkitoiminnasta:

 

Timebanking 2.0

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”1121″,”attributes”:{”alt”:”Complementary Currency Systems”,”class”:”media-image”,”height”:”286″,”style”:”width: 210px; height: 286px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]
Between 19-23.6.2013 The Second International Complementary Currency Conference took place in Hague, Holland.
 
These five days (two academic days, one policy makers day, 2 practitioner days), presented a great opportunity to hear from around the world different experiences with regards to different complementary and community currencies (LETS, timebanks, regional currencies, Barter, Brixton pond, Bristol pound, from countries as Argentina, Brasil, Canada, Costa Rica, England, France, Germany, Greece, Holland, Kenya, Korea, Japan, Spain, and the US).
 
Besides good learning and meeting up with wonderful people engaged in similar endeavours as we are with Timebanking in Finland, the conference created an awareness that in fact we can speak of a global movement focussing on currencies (money is only one form of currency, with the money as debt system as we know it), exchanges, relationships between people and nature.
 
As one conference participant put forward, this movements believes that the question to the answer of “What is the future of Community currencies?” is “Community”, and (whilst the ways to do so can be different) is looking together with other movements towards another possible world. Solidarity was also expressed with colleagues currently on trial and facing a jail sentence in Kenya for having been issuing Bangla- Pesa barter vouchers for local entrepreneurs in Mombasa, Kenya – see the petition initiated in Holland. As the petition reads, “Community and Complementary Currencies (CCCs) are recognized cooperative instruments, used globally by local groups, municipalities and NGOs for social, solidarity, economic and environmental goals.”
 
The conference was also a great opportunity to at last meet with Tim Jenkins, the developer of the Community Exchange Systems platform also Stadin Aikapankki (Helsinki Timebank) runs on, after 3,5 years of great cooperation. Tim, who has a remarkable personal history as an anti-apartheid activist in South Africa, held a thorough talk at the conference on exchange systems historically, putting to the forefront what a small role in time ’money, as debt’ has had. CES is a mutual credit system, meaning that people trade with each other simply by keeping track of who does or gives what to whom. No money is required and this builds a circle of trust (read more for instance on CES pages or in this article).
 
With regards to Timebanking and taxes, in Holland I gained more confirmation that it is very important for us to keep up front what the potential of Timebanking is, and can be in the future: both with regards to its objective as set in Helsinki Timebank of enabling mutual assistance between people, and through this a strengthening of communal culture, as well as with regards to the strengthening of a social and ecological just local economy, in which everyone is of equal value and has equal participation possibilities.  We should thus be avoiding that the tax discussion will be leading to a definition of timebanking which only partly reflects our aspirations, and which risks limiting our possibility to use timebanking according to the total of those aspirations in the future. Also, what elsewhere has been happening is good to learn from and keep in mind.
 
Two further issues were in particular confirmed in Holland with regards to Aikapankki and taxation:
 
First of all, Timebanks should not be euro taxed. This we already know and firmly believe in, in Finland and in the rest of the world. This being said, different countries have come to different agreements around Timebanking, with the timebanks themselves having different ongoing discussions and negotiations around the issue. Whilst we generally are told that timebanks are not taxable in for instance the United States, this is not a 100% closed discussion as such. A timebank like the wonderful Dane County Timebank, has been developing a mutual aid network including also a feature as crowdfunding, which also in part is an answer to not all work being able to be done in the timebank.
 
Timebanks can also be defined by the proposal that after a certain amount of euro’s of exchange, timebank activity is taxable. This is forinstance the agreement in Holland. The plateau is set at 3.000 euro, and after that have to show that no professional work has been done. One hour work is set at 4,5 euro. Stadin Aikapankki has in its ABC , that aikapankki’s working cannot now nor ever be valued in money. Part of the reasoning behind that is that we do not want to be justifying social spending cuts. There are other reasons, like that it goes straight against the core of aikapankki’s principles.
 
In Britain there is tax exemption for timebanking defined as volunteers work, or charity. Timebanking can in Britain be attached to a generous amount of funding. I listened at the conference to researchers telling about the birth of a “social care industry” in Britain, which not necessarily works, not necessarily realises what people are wanting for, not necessarily is empowering, and which, rather contrary to the spirit of Timebanking, can lead to considerable competition for funds. So, whilst the starting point for sure has been good, the idea that timebankings potential can be better fulfilled via funded projects, not necessarily has turned out to be true. These considerations have also been present in the development of Stadin Aikapankki.
 
All these agreements and related issues are of course related to a countries history, state and laws. On a European level a lot is happening, and new laws are upcoming.
 
What I am perhaps mostly trying to convey with these examples, is that the conference brought to the forefront how world wide there is an ongoing search which acknowledges that new ways of doing things, a paradigm shift challenging notions of competition and scarcity is being explored with community currencies including also timebanking – as reflected among other in the discussions of the commons (see Commons.fi) and Solidarity economy building. And as has been commented to me also in Finland, we might just simply have to understand that existing laws will have to be changed – to be keeping up with reality, we could add.
 
Secondly, the potential of complementary community currencies is not strengthened by euro taxation, but by complementary taxes. This is an entire own field of discussion. For instance, at the conference I learned that the Brixton pound can have taxes payed in Brixton pounds, however – Brixton pound taxes are first of all exchanged by a clearing house company into Sterling pound. And that tax money will currently not be reverted back into Brixton pounds to be used in the local economy, due to the contract with the clearing house company, even if that is something Brixton pound movement would certainly want. This is something that is being worked on.
 
I also took the opportunity to talk more on the issue of Stadin Aikapankki’s internal Timetax , which was developed partly in response to the discussion on aikapankki and taxes, yet also, because of the potential it offers to through the timebank further develop the supporting and building together of common objectives.
 
It was interesting to hear from Bernard Lietaer on his proposal of the Civics in which citizens pay Civics as a local tax, which is earned by citizens working in different communal projects decided upon democratically, and which as such has resonating elements with Stadin Aikapankki’s ‘Tovivero’ in its democratising of the public sphere. Lietaer was of the opinion that initiatives like these are most worthy of being a given a trial period in a given location, in order to further assess and develop their potential.
 
Someone commented at the conference that a timetax could be significant for the whole timebank movement, taking timebanking to a next level – innovation if you like. This discussion ofcourse resonates with ideas of co-production and of as Michel Bauwens has described a partnering state, which supports co-production by providing civic infrastructure whilst guaranteeing the basics for all.
 
Finland’s welfare state’s history, the existing political willingness to be strengthening the cooperative economy, the statement issued in Helsinki’s Global Responsibility Strategy ”In light of social cohesion, citizens self-determination, and economic sustainability, the city will be exploring how it can support timebankin’s activities” acknowledging so well the different dimensions to the potential of a community currency as aikapankki – is keeping up faith that conditions in Finland are existing to allow for a progressive development of timebanking in Finnish society, both as an enabler of mutual assistance between people, as a strengthener of civil society, and as a strengthener of a social and ecological just local economy, which has important local, yet also global ramifications. 
 
This is what I hope for timebanking in Finland.
 
Ruby van der Wekken
 
The article is published earlier in the blog Aikaa pankistahttp://aikaapankista.wordpress.com/2013/07/08/timebanking-2-0/.
 

Kuubalainen osuuskunta vallankumouksessa – Lattariosuuskunnat I

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”1101″,”attributes”:{”alt”:”Kuubalainen osuuskunta”,”class”:”media-image”,”height”:”138″,”style”:”width: 210px; height: 138px; margin: 5px; float: right;”,”title”:”Kuva: Roberto Suarez”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]Kapitalistisissa markkinatalouksissa osuuskunnat ovat mahdollisuus liennyttää rakenteellisia ongelmia tai jopa rakentaa vaihtoehtoista taloutta “järjestelmän sisällä”. Osuuskunta on itseorganisoitu ponnistus, jonka ihmiset tekevät omasta aloitteestaan. Kuuba on alkanut rakentaa osuuskuntia osana valtiollista suunnittelutaloutta – siis viranomaisten toimesta. Osuuskunnista odotetaan 2000-luvun sosialismin tiennäyttäjää.

Kuuban tuore osuuskuntakehitys paalutettiin Kommunistisen puolueen kokouksessa vuonna 2011. Kokouksen asiakirja uudesta talouspoliittisesta ohjelmasta esitteli osuuskuntasektorin osana muita välttämättömiä taloudellisia reformeja. Osuuskunnat nähdään uudessa talouspolitiikassa mahdollisuutena luoda yksityistä yritteliäisyyttä tavalla, joka jatkaa vallankumouksen perinnettä.1

Vuonna 2012 voimaan tulleen uuden osuuskuntalain tarkoituksena on synnyttää erityisesti “urbaaneja osuuskuntia”. Uusia osuuskuntia onkin alkanut syntyä muun muassa joukkoliikenteen, rakennussektorin ja elintarvikekaupan aloille. Kokonaisuudessaan tavoite on 200 uutta osuuskuntaa vuoden 2013 loppuun mennessä.2

Osuuskuntaprojektin ensivaihe on pilottijakso, josta saadut kokemukset tulevat vaikuttamaan uuden osuuskuntalain tarkastamiseen. Pilottivaiheelle ei tosin ole määritelty täsmällistä aikaa, mutta suunta on selvä. Osuuskuntasektorin halutaan kasvavan ja vakiintuvan.

Uusi vaihe Kuuban taloudessa

Kaiken kaikkiaan Kuuban tarkoituksena on nostaa yksityissektorilla toimivan työvoiman osuus aiemmasta 16 prosentista 35 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Maan bruttokansantuotteesta jopa 95% on tullut valtiolliselta sektorilta, mutta jatkossa jopa 45% on tarkoitus tulla yksityiseltä puolelta. Osuuskuntien kaavaillaan näyttelevän tässä valtaosaa.3

Vaikka Kuubassa on ollut osuuskuntia maataloudessa 1990-luvun alusta saakka ja vaikka viime vuosina maassa on kannustettu laajalti yksityisyrittämiseen, niin osuuskuntasektorin luominen merkitsee aivan uuteen taloudelliseen kokeiluun ryhtymistä. Maataloudessa osuuskuntia alettiin perustaa sosialistisen blokin murtumista seuranneella “erityiskaudella”, jona muun muassa Kuuban sokerin vienti romahtami ja laajat maa-alueet jäivät vaille käyttöä. Maata on sittemmin jaettu käytännössä kaikille halukkaille, jotka ovat halunneet perustaa maatalousosuuskunnan, mutta osuuskunnat eivät ole voineet myydä tuotteitaan vapaille markkinoille. Uusien urbaanien osuuskuntien sen sijaan suunnitellaan toimivan markkinaperustaisesti.4

Kuuba on elänyt jatkuvassa rakennemuutoksessa sitten sosialistisen blokin romahduksen. Vuoden 2011 jälkeen lähes kaikki alat terveydenhuoltoa, koulutusta, suurteollisuutta ja kaivostoimintaa lukuunottamatta on avattu yrittämiselle samalla kun yrityksille on sallittu työntekijöiden palkkaaminen myös perhesiteiden ulkopuolelta. Yksityisyrittäjiä onkin maassa jo satojatuhansia, mutta osuuskuntasektorilla haetaan vaihtoehtoa yksityisyrittämiselle. Osuuskunnilla pyritään saavuttamaan yksityistämiseen liittyviä etuja rikkomatta kuitenkaan vallankumouksen perinnettä. Samalla haasteita ovat muun muassa tuotannon tehokkuusongelmat, tuontiriippuvaisuus sekä ihmisten toimeentulo-ongelmat ja korruptio. 5

Osuuskuntasektorin voi näkökulmasta riippuen katsoa ilmentävän pehmeää laskua kapitalismiin tai sosialistisen projektin uutta mahdollisuutta. Jälkimmäistä arviota edustaa “modernin sosialistisen osuuskuntaliikkeen” puolesta puhuja Grady Ross Daugherty, jonka mukaan sosialismin ydin ei ole valtio-omistuksessa, vaan demokraattisesti hallituissa yhteisyrityksissä, joissa työntekijät omistavat työvälineensä ja päättävät tasavertaisesti työpaikkansa asioista.6

Kuuban osuuskuntasektori voikin Daughertyn mukaan olla avauma aivan uuteen sosialistiseen kehitysvaiheeseen, jossa tosin hieman paradoksaalisesti vain palataan perusasioihin. Daugherty kuitenkin myöntää, kuten moni muukin, että kehitys on ennen kaikkea avoin kysymysmerkki. Selvää on kuitenkin, että talouden liberalisoinnista ei yksinomaan ole kyse. Samalla viisivuotissuunnitelmat otetaan päinvastoin jälleen käyttöön ja suunnittelua vahvistetaan muutenkin, nyt vain sekatalouden puitteissa ja markkinamekanismia hyödyntäen.7

Markkinat säädetään osuuskuntia varten

Kuuban uuden osuuskuntalain mukaan osuuskunnan perustajien vähimmäismäärä on kolme jäsentä. Kuubassa osuuskunnan perustamiseen kannustetaan aktiivisesti ja osuuskuntia suositaan verotuksellisesti yksityisyrityksiin ja itsensä työllistäjiin nähden. Kummassakin suhteessa Kuuba poikkeaa meille tutummasta yrittäjyyspolitiikasta, jossa osuuskuntiin suhtaudutaan jopa vähätellen, eikä ainakaan suosien suhteessa muihin yrittäjyyden muotoihin.

Poikkeavaa on myös se, että vaikka useimmat osuuskunnat määrittelevät itse hintansa kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, säilyy osassa palveluita ja tuotteita valtion asettama hintakatto. Esimerkiksi joukkoliikenteessä ja joissakin peruselintarvikkeissa (riisi, peruna) hinnoilla on yhä valtion määräämä yläraja, jota yritykset eivät saa ylittää – alittaa kylläkin! Samalla osuuskuntia kuitenkin tuetaan. Esimerkiksi joukkoliikennettä hoitavat osuuskunnat ostavat polttoaineensa markkinahinnoilla, mutta ne voivat käyttää edullisempaa valuutanvaihtokurssia, jolloin ne saavat polttoainetta käytännössä alle puoleen hintaan. Näin kompensoidaan hintakaton aiheuttamia menetyksiä.8

Kuuban osuuskuntalaki myös antaa valtion yrityksissä toimiville erityisen mahdollisuuden muuttaa toimintansa osuuskuntamuotoiseksi. Meneillään on prosessi, jossa valtion aiemmin pyörittämiä ravintoloita, kampaamoja ja kauneussalonkeja vuokrataan työntekijöiden osuuskuntien hoidettaviksi.9

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että kyse ei ole varsinaisesti siitä, että työntekijät olisivat alkaneet joukoittain muuttaa työpaikkojaan osuuskunniksi. Suurelta osin kyse on valtiotasolla tehdyistä päätöksistä muuttaa entisiä valtionyrityksiä uuteen muotoon.10 Ajatuksena on, että valtion perustamat osuuskunnat toimivat esimerkkeinä innostaen ihmisiä perustamaan osuuskuntia laajemmaltikin. Valtion hallintaan on lopulta tarkoitus jättää vain luonnonvarat, suurteollisuus, pankit ja “strategiset alat”, kuten koulutus ja terveydenhuolto.

Kuuban uuden osuuskuntalain mukaan osuuskuntien toiminta tulee olemaan itsehallinnollista. Tässä ne eroavat radikaalisti valtionviraston ohjaamista valtionyrityksistä. Sektoria kasvatetaan kuitenkin suunnitelman puitteissa. Tätä ilmentää se, että osuuskunnan rekisteröimiseen tarvitaan lupa komitealta, joka hyväksyttää luvan aina Raúl Castron johtamalla Ministerineuvostolla saakka. Toisaalta lupakäytäntö on ilmeisesti lähinnä muodollisuus ja hyväksyntä vastaa meikäläisittäin tuttua käytäntöä, että rekisteröinti tapahtuu ilmoitusta vastaan.11

Joka tapauksessa Kuuban osuuskuntasektori lähtee liikkeelle päinvastaisesta suunnasta kuin länsimainen osuuskuntaliike, jossa kyse on ollut ennen kaikkea ihmisten spontaaneista yhteenliittymistä ja yksityisten tahojen välisistä yhteisomistuksista. Kuuban osuuskuntakehitys lähtee valtion suunnitelmasta – tämän kuitenkaan tarkoittamatta autoritaarista valtiososialismia, jossa ihmisiä pakotettaisiin osuuskuntien jäseniksi. Valtion roolina on ennemminkin mahdollistaa ja luoda esimerkkejä sekä suosia taloudellisesti sillä tarkoituksella, että markkinat ohjautuvat toivottuun suuntaan.12

Lähtökohdat piilevät verkostoissa

Kuuban osuuskuntasektori rakentuu historiallisesti mielenkiintoisessa tilanteessa. Kuuban vallankumous tapahtui vuonna 1959. Tänään jo enemmistö kuubalaisista on elänyt koko elämänsä sosialistisessa maassa, jossa on totuteltu sopeutumaan valtiobyrokraattien päätöksiin.

Yrittäjyys kuitenkin vaatii muodollisten oikeuksien lisäksi myös yrittäjyyskulttuuria, ja kysymys kuuluukin, onko sille olemassa lähtökohtia valtiososialismin jäljiltä? Yrittäjyyskoulutuksen ja yritysluototuksen kaltaiset rakenteet ovat ainakin vielä lähtökuopissaan. Riittääkö uuden aloitteellisuuden keskusjohtoinen kätilöiminen esimerkein ja kannustimin?13

Vastaus ei ole mitenkään yksiselitteinen. Vaikka Kuuba on edelleen suunnitelmatalous, yksityisyrittäjyys on ollut maatalousosuuskuntien lisäksi sallittua myös turismissa jo 1990-luvulta – ja kyseessä on sentään Kuuban tärkein taloudenala! Viime vuosina laajennettujen yrittäjyysoikeuksien ja yrittäjyyskampanjoinnin seurauksena yrityssektori on kasvanut nopeasti, eikä suinkaan kituliaasti. Ulkomaille muuttaneiden kuubalaisten tuki ystäviensä ja sukulaistensa pääomittamisessa voi olla yksi piilevä voimavara uusyrittäjien sukupolvelle.

Lähtökohdat ovat myös muita kuin meille tuttua yksilöllistä yrittäjyyskulttuuria. Kuubassa on sosialismin puitteissa kehittynyt aivan omalaatuinen vertaisavun ja “fiksaamisen” kulttuuri –  välttämättömyyden pakosta, mutta joka tapauksessa. Kaikki mikä voidaan korjata, myös korjataan. Erilaiset pajat ovat lähes Kuuban tavaramerkki. Vertaisapu kukoistaa naapurustoissa ja sukulaisten kesken. Tämä sosiaalisen avun kulttuuri voi hyvinkin saada ilmenemismuotoja myös uutena osuustoimintana. 

On myös huomautettu, että osuuskuntasektorin luominen ilmentää valtion pyrkimystä ottaa edes jotenkin haltuun maassa jo rehottavaa harmaata taloutta, joka ilmenee erilaisena epävirallisena palvelusten vaihtona ja myyntinä.14 Kuutamokeikat halutaan ohjastaa osuuskuntien piiriin. Vaikka harmaaseen talouteen voi suhtautua ongelmana, sekin kertoo osaltaan, ettei taloudellinen oma-aloitteisuus ole suunnitelmankaan puitteissa käynyt tuntemattomaksi. Historian viekkaudella se on ehkä ollut jopa välttämättömyys, joka on nyt uusi perusta yrittäjyydelle.

Suunnitelmallisesti sekatalouteen

Lopulta ei pidä unohtaa sitäkään, että kuubalaiset ovat latinalaisen Amerikan koulutetuinta väkeä. Terveydenhuollon lisäksi juuri koulutus on ollut kuubalaisen sosialismin tunnusmerkkejä. Koulutustaso tuottaa sekä painetta että lähtökohtia taloudellisen yritteliäisyyden mahdollistamiseen. 

Ehkä kuubalaisessa osuuskunnassa ei lopulta ole kuitenkaan kysymys “suunnitelman” purkautumisesta “vapaan yrittäjyyden” hyväksi, vaan yksityistä, yhteisöllistä ja valtiollista sisältävän sekatalouden suunnitelmallisesta luomisesta. 

Tokihan myös kapitalistisia markkinatalouksia suunnitellaan ja ohjataan. Markkinat eivät pärjäisi ilman valtiopolitiikkaa, eivätkä eliitit tulisi toimeen ilman Bilderberg-kokouksiaan.

Kuubassa suunnittelu ja vapaus ovat hakemassa uutta suhdetta.

Jukka Peltokoski

Kirjoitus on osa Latinalaisen Amerikan uutta osuustoimintaa käsittelevää sarjaa.

Kiitokset Jouni Sirénille ja Tomi Kuhaselle juttua koskeneista lähdevinkeistä ja kommenteista!

Viitteet:

  1. Vieta, Marcelo: Cuba's Coming Co-operative Economy? Reflections From Two Recent Field Trips. Socialist Project 18.6.2012. URL: http://www.socialistproject.ca/bullet/667.php. Katsottu 13.7.2013. Resolution on the Guidelines of the Economic and Social Policy of the Party and the Revolution. Sixth Congress of the Communist Party of Cuba 18.4.2011. URL: http://www.cuba.cu/gobierno/documentos/2011/ing/l160711i.html. Katsottu 13.7.2013.
  2. Ritter, Arch: Construction trades people to be allowed to form co-ops. The Cuban Economy 28.3.2013. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2013/03/construction-trades-people-to-be-allowed-to-form-co-ops. Katsottu 13.7.2013. Restakis, John: Can co-operatives revive Cuba's sagging economy? The Guardian Professional 19.9.2012. URL: http://socialenterprise.guardian.co.uk/social-enterprise-network/2012/sep/19/cooperatives-revive-cuba-sagging-economy. Katsottu 13.7.2013. Una apuesta por la eficiencia. Granma 5.7.2013. URL: http://www.granma.cubaweb.cu/2013/07/05/nacional/artic02.html. Katsottu 13.7.2013. Ritter, Arch: Cuba’s New Law on Cooperatives. The Cuban Economy 20.12.2012. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2012/12/cubas-new-law-on-cooperatives. Katsottu 13.7.2013.
  3. Peters, Phil: The New Cooperatives Law. The Cuban Triangle -blogi 12.12.2012. URL: http://cubantriangle.blogspot.ca/2012/12/the-new-cooperatives-law.html. Katsottu 13.7.2013. Vieta, Marcelo: Cuba's Coming Co-operative Economy? Reflections From Two Recent Field Trips. Socialist Project, E-Bulletin 667 18.6.2012. URL: http://www.socialistproject.ca/bullet/667.php. Katsottu 13.7.2013. Whitney Jr, W.T.: Cuba's new, experimental urban cooperatives. Peopel's World 7.8.2012. URL: http://www.peoplesworld.org/cuba-s-new-experimental-urban-cooperatives. Katsottu 13.7.2013.
  4. Schultz, Rainer: Food Sovereignty and Cooperatives in Cuba's Socialism. Socialism and Democracy 26, 3/2012, s. 117-138.
  5. Whitney Jr., W.T.: Cuba's new, experimental urban cooperatives. People's World 7.8.2012. URL: http://www.peoplesworld.org/cuba-s-new-experimental-urban-cooperatives. Katsottu 13.7.2013.
  6. Daugherty, Grady Ross: Cooperatives Could Save Cuban Socialism. Havana Times 26.2.2013. URL: http://www.havanatimes.org/?p=88408. Katsottu 13.7.2013.
  7.  Ks. Vieta, Marcelo: Cuba's Coming Co-operative Economy? Reflections From Two Recent Field Trips. Socialist Project, E-Bulletin 667 18.6.2012. URL: http://www.socialistproject.ca/bullet/667.php. Katsottu 13.7.2013.
  8. Meneses, Yaima Puig & Herńandez, Leticia Martínez: Una apuesta por la eficiencia. Granma 5.7.2013. URL: http://www.granma.cubaweb.cu/2013/07/05/nacional/artic02.html. Katsottu 13.7.2013. Meneses, Yaima Puig & Herńandez, Leticia Martínez: Comienzan a funcionar cooperativas en diversos sectores de la economía. Granma 1.7.2013. URL: http://www.granma.cubaweb.cu/2013/07/01/nacional/artic01.html. Katsottu 13.7.2013.
  9. Carcia, Anne-Marie: Cuba to Try Letting Workers Run State Restaurants. The Big Story 9.11.2012. URL: http://bigstory.ap.org/article/cuba-try-letting-workers-run-state-restaurants. Katsottu 13.6.2013.
  10. Frank, Marc: Cuban state begins to move out of the restaurant business. Reuters 26.8.2013. URL: http://www.reuters.com/article/2013/08/26/us-cuba-reform-cooperatives-idUSBRE97P0R620130826. Katsottu 29.8.2013.
  11. Ritter, Arch: New Co-op Laws In Cuba. The Cuban Economy 12.12.2012. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2012/12/new-co-op-laws-in-cuba. Katsottu 13.6.2013. Ritter, Arch: Cuba’s New Law on Cooperatives. The Cuban Economy 20.12.2012. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2012/12/cubas-new-law-on-cooperatives. Katsottu 13.6.2013. Peters, Phil: The new cooperatives law. The Cuban Triangle -blogi 12.12.2012. URL: http://cubantriangle.blogspot.ca/2012/12/the-new-cooperatives-law.html. Katsottu 13.6.2013.
  12. Tilanteessa voisi nähdä yhteyksiä jopa commons-keskustelussa kummittelevaan kumppanuusvaltion (partner state) käsitteseen, jolla viitataan hyvinvointivaltion ja liberaalin valtion ylittävään valtiomuotoon, joka on ennemminkin “mahdollistava” kuin valvova tai huoltava. Kumppanuusvaltiossa kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta laajalti muotoutuu tärkeäksi sosiaalisten palvelujen ja hyödykkeiden tuottajaksi valtion ottaessa enemmänkin vain tukevan roolin suhteessa tähän yhteisö- ja verkostolähtöiseen toimintaan. Ks. käsitteestä http://p2pfoundation.net/Partner_State. Katsottu 13.6.2013.
  13. Ks. Vieta Marcelo: Cuba's Coming Co-operative Economy? Reflections From Two Recent Field Trips. Socialist Project, E-Bulletin No. 667. 18.6.2012. URL: http://www.socialistproject.ca/bullet/667.php. Katsottu 13.7.2013. Restakis, John: Can co-operatives revive Cuba's sagging economy? Guardian Professional 19.9.2012. URL: http://socialenterprise.guardian.co.uk/social-enterprise-network/2012/sep/19/cooperatives-revive-cuba-sagging-economy. Katsottu 13.6.2013. Schultz, Rainer: Food Sovereignty and Cooperatives in Cuba's Socialism. Socialism and Democracy 26, 3/2012, s. 117-138.
  14. Ritter, Arch: New Co-op Laws In Cuba. The Cuban Economy 12.12.2012. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2012/12/new-co-op-laws-in-cuba. Katsottu 13.6.2013.
 
 

Työryhmäkutsu: Yhteisötalous, solidaarisuustalous ja commonsit näkökulmina sosiaalipalveluihin

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”1086″,”attributes”:{”alt”:”yhteisötalous”,”class”:”media-image”,”height”:”176″,”style”:”width: 210px; height: 176px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]Työryhmä Sosiaalipolitiikan päivillä Tampereella 24.-25.10.2013.

Yhteisötalous, commonsit ja solidaarisuustalous ovat uusia käsitteitä yhteiskuntapolitiikan saralla. Millaisia näkökulmia ne avaavat sosiaalipolitiikkaan? Tule keskustelemaan aiheesta työryhmäämme Sosiaalipolitiikan päiville.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan työryhmään esitykselläsi, lähetä meille abstraktisi 25.9.2013 mennessä. Työryhmäabstraktin ohjeellinen pituus on 150–200 sanaa. Abstraktista tulee käydä ilmi esittäjän nimi, taustaorganisaatio ja sähköpostiosoite sekä esityksen otsikko. Työryhmien lopulliset kokoonpanot ja aikataulut julkaistaan viikon 40 alussa.

Tarkempi työryhmäkuvaus alla.

Työryhmän koordinaattorit

Lauri Lahikainen, Tampereen yliopisto, lauri.lahikainen@uta.fi

Jukka Peltokoski, Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry, jukka.peltokoski@ksl.fi

Sanna Ryynänen, Itä-Suomen yliopisto, sanna.ryynanen@uef.fi

Sosiaalipolitiikan päivien kotisivut

http://www.uta.fi/yky/tutkimus/konferenssit/sosiaalipolitiikanpaivat2013

Työryhmän kuvaus: Yhteisötalous, solidaarisuustalous ja commonsit näkökulmina sosiaalipalveluihin

Sosiaalipolitiikan kenttä on murroksessa. Murroksessa on kysymys esimerkiksi siitä, miten ja kenen johdolla erilaiset julkiset palvelut järjestetään, kuka ne omistaa, kenelle ne on tarkoitettu ja kuka niistä hyötyy. Kyseessä ei ole vain järjestely- ja tehokkuuskysymys vaan vahvasti poliittinen, eettinen ja eturistiriitoja koskeva kamppailu.

Aikaisemmat keskustelut sosiaalipalveluiden järjestämisestä ovat olleet painottuneen kaksinapaisia. On puhuttu joko yksityistämisestä tai julkisesta tuotannosta. Nyt kolmanneksi vaihtoehdoksi ovat nousseet erilaiset vertaistuotannon ja yhteisötalouden muodot. Tällöin ei enää puhuta yksityisestä tai julkisesta ja niiden välisistä rajanvedoista vaan yhteisestä ja yhteisresursseista (commons). On esimerkiksi ehdotettu, että palveluita voitaisiin järjestää osuuskuntamuotoisesti joko niin, että palveluiden käyttäjät olisivat myös palvelun omistajia (kulutusosuuskunta) tai että palveluiden varsinaiset tuottajat omistaisivat palvelun (työosuuskunta). On myös ehdotettu, että palveluita voitaisiin järjestää yhteiskunnallisten yritysten toimesta. Tämä tarkoittaisi sitä, että palvelun tuottaisi yritys, jonka tarkoituksena on tuottaa yhteiskunnallista hyvää voiton sijaan. Iso-Britannian Big Society on herättänyt sekä positiivista kiinnostusta että kriittistä keskustelua.

Sosiaalipalvelujen yhteisyydestä ja “yhteistämisestä” puhutaan myös solidaarisuustalouden ja vertaistuotannon näkökulmista. Palveluja voidaan tarkastella esimerkiksi yhteisöllisen omistuksen ja osallistuvien käytäntöjen sekä uusien yhteiskunnallisten suhteiden rakentamisen kannalta. Julkisten palvelujen rakennemuutoksen lisäksi kysymys on ihmisten omatoimisista ratkaisuista arjen helpottamiseksi ja kulutusyhteiskunnan haastamiseksi. Internet tarjoaa yhä uusia mahdollisuuksia vertaisavun järjestämiselle.

Työryhmässä pureudutaan sosiaalipalvelujen tuotannon ja omistuksen kysymyksiin tarkastelemalla yhteis- ja vertaistuotannon eri muotoja sekä käytännöllisistä että teoreettisista näkökulmista. Toivomme työryhmään sekä empiirisiä tapausesimerkkejä uusista kokeiluista ja niitä koskevista keskusteluista että teoreettisia keskustelunavauksia omistuksen, tuotannon ja sosiaalipalveluiden suhteesta. Kutsumme myös ilmiön kriittiseen tarkasteluun.