Kuubalainen osuuskunta vallankumouksessa – Lattariosuuskunnat I

Kuuba rakentaa osuuskuntasektoria osana valtiollista suunnittelutaloutta. Tavoitteena on 200 uutta ”urbaania osuuskuntaa” vuoden 2013 loppuun mennessä.

Kapitalistisissa markkinatalouksissa osuuskunnat ovat mahdollisuus liennyttää rakenteellisia ongelmia tai jopa rakentaa vaihtoehtoista taloutta “järjestelmän sisällä”. Osuuskunta on itseorganisoitu ponnistus, jonka ihmiset tekevät omasta aloitteestaan. Kuuba on alkanut rakentaa osuuskuntia osana valtiollista suunnittelutaloutta – siis viranomaisten toimesta. Osuuskunnista odotetaan 2000-luvun sosialismin tiennäyttäjää.

Kuuban tuore osuuskuntakehitys paalutettiin Kommunistisen puolueen kokouksessa vuonna 2011. Kokouksen asiakirja uudesta talouspoliittisesta ohjelmasta esitteli osuuskuntasektorin osana muita välttämättömiä taloudellisia reformeja. Osuuskunnat nähdään uudessa talouspolitiikassa mahdollisuutena luoda yksityistä yritteliäisyyttä tavalla, joka jatkaa vallankumouksen perinnettä.¹

Vuonna 2012 voimaan tulleen uuden osuuskuntalain tarkoituksena on synnyttää erityisesti “urbaaneja osuuskuntia”. Uusia osuuskuntia onkin alkanut syntyä muun muassa joukkoliikenteen, rakennussektorin ja elintarvikekaupan aloille. Kokonaisuudessaan tavoite on 200 uutta osuuskuntaa vuoden 2013 loppuun mennessä.²

Osuuskuntaprojektin ensivaihe on pilottijakso, josta saadut kokemukset tulevat vaikuttamaan uuden osuuskuntalain tarkastamiseen. Pilottivaiheelle ei tosin ole määritelty täsmällistä aikaa, mutta suunta on selvä. Osuuskuntasektorin halutaan kasvavan ja vakiintuvan.

Uusi vaihe Kuuban taloudessa

Kaiken kaikkiaan Kuuban tarkoituksena on nostaa yksityissektorilla toimivan työvoiman osuus aiemmasta 16 prosentista 35 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Maan bruttokansantuotteesta jopa 95% on tullut valtiolliselta sektorilta, mutta jatkossa jopa 45% on tarkoitus tulla yksityiseltä puolelta. Osuuskuntien kaavaillaan näyttelevän tässä valtaosaa.³

Vaikka Kuubassa on ollut osuuskuntia maataloudessa 1990-luvun alusta saakka ja vaikka viime vuosina maassa on kannustettu laajalti yksityisyrittämiseen, niin osuuskuntasektorin luominen merkitsee aivan uuteen taloudelliseen kokeiluun ryhtymistä. Maataloudessa osuuskuntia alettiin perustaa sosialistisen blokin murtumista seuranneella “erityiskaudella”, jona muun muassa Kuuban sokerin vienti romahtami ja laajat maa-alueet jäivät vaille käyttöä. Maata on sittemmin jaettu käytännössä kaikille halukkaille, jotka ovat halunneet perustaa maatalousosuuskunnan, mutta osuuskunnat eivät ole voineet myydä tuotteitaan vapaille markkinoille. Uusien urbaanien osuuskuntien sen sijaan suunnitellaan toimivan markkinaperustaisesti.⁴

Kuuba on elänyt jatkuvassa rakennemuutoksessa sitten sosialistisen blokin romahduksen. Vuoden 2011 jälkeen lähes kaikki alat terveydenhuoltoa, koulutusta, suurteollisuutta ja kaivostoimintaa lukuunottamatta on avattu yrittämiselle samalla kun yrityksille on sallittu työntekijöiden palkkaaminen myös perhesiteiden ulkopuolelta. Yksityisyrittäjiä onkin maassa jo satojatuhansia, mutta osuuskuntasektorilla haetaan vaihtoehtoa yksityisyrittämiselle. Osuuskunnilla pyritään saavuttamaan yksityistämiseen liittyviä etuja rikkomatta kuitenkaan vallankumouksen perinnettä. Samalla haasteita ovat muun muassa tuotannon tehokkuusongelmat, tuontiriippuvaisuus sekä ihmisten toimeentulo-ongelmat ja korruptio. ⁵

Osuuskuntasektorin voi näkökulmasta riippuen katsoa ilmentävän pehmeää laskua kapitalismiin tai sosialistisen projektin uutta mahdollisuutta. Jälkimmäistä arviota edustaa “modernin sosialistisen osuuskuntaliikkeen” puolesta puhuja Grady Ross Daugherty, jonka mukaan sosialismin ydin ei ole valtio-omistuksessa, vaan demokraattisesti hallituissa yhteisyrityksissä, joissa työntekijät omistavat työvälineensä ja päättävät tasavertaisesti työpaikkansa asioista.⁶

Kuuban osuuskuntasektori voikin Daughertyn mukaan olla avauma aivan uuteen sosialistiseen kehitysvaiheeseen, jossa tosin hieman paradoksaalisesti vain palataan perusasioihin. Daugherty kuitenkin myöntää, kuten moni muukin, että kehitys on ennen kaikkea avoin kysymysmerkki. Selvää on kuitenkin, että talouden liberalisoinnista ei yksinomaan ole kyse. Samalla viisivuotissuunnitelmat otetaan päinvastoin jälleen käyttöön ja suunnittelua vahvistetaan muutenkin, nyt vain sekatalouden puitteissa ja markkinamekanismia hyödyntäen.⁷

Markkinat säädetään osuuskuntia varten

Kuuban uuden osuuskuntalain mukaan osuuskunnan perustajien vähimmäismäärä on kolme jäsentä. Kuubassa osuuskunnan perustamiseen kannustetaan aktiivisesti ja osuuskuntia suositaan verotuksellisesti yksityisyrityksiin ja itsensä työllistäjiin nähden. Kummassakin suhteessa Kuuba poikkeaa meille tutummasta yrittäjyyspolitiikasta, jossa osuuskuntiin suhtaudutaan jopa vähätellen, eikä ainakaan suosien suhteessa muihin yrittäjyyden muotoihin.

Poikkeavaa on myös se, että vaikka useimmat osuuskunnat määrittelevät itse hintansa kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, säilyy osassa palveluita ja tuotteita valtion asettama hintakatto. Esimerkiksi joukkoliikenteessä ja joissakin peruselintarvikkeissa (riisi, peruna) hinnoilla on yhä valtion määräämä yläraja, jota yritykset eivät saa ylittää – alittaa kylläkin! Samalla osuuskuntia kuitenkin tuetaan. Esimerkiksi joukkoliikennettä hoitavat osuuskunnat ostavat polttoaineensa markkinahinnoilla, mutta ne voivat käyttää edullisempaa valuutanvaihtokurssia, jolloin ne saavat polttoainetta käytännössä alle puoleen hintaan. Näin kompensoidaan hintakaton aiheuttamia menetyksiä.⁸

Kuuban osuuskuntalaki myös antaa valtion yrityksissä toimiville erityisen mahdollisuuden muuttaa toimintansa osuuskuntamuotoiseksi. Meneillään on prosessi, jossa valtion aiemmin pyörittämiä ravintoloita, kampaamoja ja kauneussalonkeja vuokrataan työntekijöiden osuuskuntien hoidettaviksi.⁹

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että kyse ei ole varsinaisesti siitä, että työntekijät olisivat alkaneet joukoittain muuttaa työpaikkojaan osuuskunniksi. Suurelta osin kyse on valtiotasolla tehdyistä päätöksistä muuttaa entisiä valtionyrityksiä uuteen muotoon.¹⁰ Ajatuksena on, että valtion perustamat osuuskunnat toimivat esimerkkeinä innostaen ihmisiä perustamaan osuuskuntia laajemmaltikin. Valtion hallintaan on lopulta tarkoitus jättää vain luonnonvarat, suurteollisuus, pankit ja “strategiset alat”, kuten koulutus ja terveydenhuolto.

Kuuban uuden osuuskuntalain mukaan osuuskuntien toiminta tulee olemaan itsehallinnollista. Tässä ne eroavat radikaalisti valtionviraston ohjaamista valtionyrityksistä. Sektoria kasvatetaan kuitenkin suunnitelman puitteissa. Tätä ilmentää se, että osuuskunnan rekisteröimiseen tarvitaan lupa komitealta, joka hyväksyttää luvan aina Raúl Castron johtamalla Ministerineuvostolla saakka. Toisaalta lupakäytäntö on ilmeisesti lähinnä muodollisuus ja hyväksyntä vastaa meikäläisittäin tuttua käytäntöä, että rekisteröinti tapahtuu ilmoitusta vastaan.¹¹

Joka tapauksessa Kuuban osuuskuntasektori lähtee liikkeelle päinvastaisesta suunnasta kuin länsimainen osuuskuntaliike, jossa kyse on ollut ennen kaikkea ihmisten spontaaneista yhteenliittymistä ja yksityisten tahojen välisistä yhteisomistuksista. Kuuban osuuskuntakehitys lähtee valtion suunnitelmasta – tämän kuitenkaan tarkoittamatta autoritaarista valtiososialismia, jossa ihmisiä pakotettaisiin osuuskuntien jäseniksi. Valtion roolina on ennemminkin mahdollistaa ja luoda esimerkkejä sekä suosia taloudellisesti sillä tarkoituksella, että markkinat ohjautuvat toivottuun suuntaan.¹²

Lähtökohdat piilevät verkostoissa

Kuuban osuuskuntasektori rakentuu historiallisesti mielenkiintoisessa tilanteessa. Kuuban vallankumous tapahtui vuonna 1959. Tänään jo enemmistö kuubalaisista on elänyt koko elämänsä sosialistisessa maassa, jossa on totuteltu sopeutumaan valtiobyrokraattien päätöksiin.

Yrittäjyys kuitenkin vaatii muodollisten oikeuksien lisäksi myös yrittäjyyskulttuuria, ja kysymys kuuluukin, onko sille olemassa lähtökohtia valtiososialismin jäljiltä? Yrittäjyyskoulutuksen ja yritysluototuksen kaltaiset rakenteet ovat ainakin vielä lähtökuopissaan. Riittääkö uuden aloitteellisuuden keskusjohtoinen kätilöiminen esimerkein ja kannustimin?¹³

Vastaus ei ole mitenkään yksiselitteinen. Vaikka Kuuba on edelleen suunnitelmatalous, yksityisyrittäjyys on ollut maatalousosuuskuntien lisäksi sallittua myös turismissa jo 1990-luvulta – ja kyseessä on sentään Kuuban tärkein taloudenala! Viime vuosina laajennettujen yrittäjyysoikeuksien ja yrittäjyyskampanjoinnin seurauksena yrityssektori on kasvanut nopeasti, eikä suinkaan kituliaasti. Ulkomaille muuttaneiden kuubalaisten tuki ystäviensä ja sukulaistensa pääomittamisessa voi olla yksi piilevä voimavara uusyrittäjien sukupolvelle.

Lähtökohdat ovat myös muita kuin meille tuttua yksilöllistä yrittäjyyskulttuuria. Kuubassa on sosialismin puitteissa kehittynyt aivan omalaatuinen vertaisavun ja “fiksaamisen” kulttuuri – välttämättömyyden pakosta, mutta joka tapauksessa. Kaikki mikä voidaan korjata, myös korjataan. Erilaiset pajat ovat lähes Kuuban tavaramerkki. Vertaisapu kukoistaa naapurustoissa ja sukulaisten kesken. Tämä sosiaalisen avun kulttuuri voi hyvinkin saada ilmenemismuotoja myös uutena osuustoimintana.

On myös huomautettu, että osuuskuntasektorin luominen ilmentää valtion pyrkimystä ottaa edes jotenkin haltuun maassa jo rehottavaa harmaata taloutta, joka ilmenee erilaisena epävirallisena palvelusten vaihtona ja myyntinä.¹⁴ Kuutamokeikat halutaan ohjastaa osuuskuntien piiriin. Vaikka harmaaseen talouteen voi suhtautua ongelmana, sekin kertoo osaltaan, ettei taloudellinen oma-aloitteisuus ole suunnitelmankaan puitteissa käynyt tuntemattomaksi. Historian viekkaudella se on ehkä ollut jopa välttämättömyys, joka on nyt uusi perusta yrittäjyydelle.

Suunnitelmallisesti sekatalouteen

Lopulta ei pidä unohtaa sitäkään, että kuubalaiset ovat latinalaisen Amerikan koulutetuinta väkeä. Terveydenhuollon lisäksi juuri koulutus on ollut kuubalaisen sosialismin tunnusmerkkejä. Koulutustaso tuottaa sekä painetta että lähtökohtia taloudellisen yritteliäisyyden mahdollistamiseen.

Ehkä kuubalaisessa osuuskunnassa ei lopulta ole kuitenkaan kysymys “suunnitelman” purkautumisesta “vapaan yrittäjyyden” hyväksi, vaan yksityistä, yhteisöllistä ja valtiollista sisältävän sekatalouden suunnitelmallisesta luomisesta.

Tokihan myös kapitalistisia markkinatalouksia suunnitellaan ja ohjataan. Markkinat eivät pärjäisi ilman valtiopolitiikkaa, eivätkä eliitit tulisi toimeen ilman Bilderberg-kokouksiaan.

Kuubassa suunnittelu ja vapaus ovat hakemassa uutta suhdetta.

Jukka Peltokoski

Kirjoitus on osa Latinalaisen Amerikan uutta osuustoimintaa käsittelevää sarjaa.

Kiitokset Jouni Sirénille ja Tomi Kuhaselle juttua koskeneista lähdevinkeistä ja kommenteista!

Viitteet:

Vieta, Marcelo: Cuba’s Coming Co-operative Economy? Reflections From Two Recent Field Trips. Socialist Project 18.6.2012. URL: http://www.socialistproject.ca/bullet/667.php. Katsottu 13.7.2013. Resolution on the Guidelines of the Economic and Social Policy of the Party and the Revolution. Sixth Congress of the Communist Party of Cuba 18.4.2011. URL: http://www.cuba.cu/gobierno/documentos/2011/ing/l160711i.html. Katsottu 13.7.2013.
Ritter, Arch: Construction trades people to be allowed to form co-ops. The Cuban Economy 28.3.2013. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2013/03/construction-trades-people-to-be-allowed-to-form-co-ops. Katsottu 13.7.2013. Restakis, John: Can co-operatives revive Cuba’s sagging economy? The Guardian Professional 19.9.2012. URL: http://socialenterprise.guardian.co.uk/social-enterprise-network/2012/sep/19/cooperatives-revive-cuba-sagging-economy. Katsottu 13.7.2013. Una apuesta por la eficiencia. Granma 5.7.2013. URL: http://www.granma.cubaweb.cu/2013/07/05/nacional/artic02.html. Katsottu 13.7.2013. Ritter, Arch: Cuba’s New Law on Cooperatives. The Cuban Economy 20.12.2012. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2012/12/cubas-new-law-on-cooperatives. Katsottu 13.7.2013.
Peters, Phil: The New Cooperatives Law. The Cuban Triangle -blogi 12.12.2012. URL: http://cubantriangle.blogspot.ca/2012/12/the-new-cooperatives-law.html. Katsottu 13.7.2013. Vieta, Marcelo: Cuba’s Coming Co-operative Economy? Reflections From Two Recent Field Trips. Socialist Project, E-Bulletin 667 18.6.2012. URL: http://www.socialistproject.ca/bullet/667.php. Katsottu 13.7.2013. Whitney Jr, W.T.: Cuba’s new, experimental urban cooperatives. Peopel’s World 7.8.2012. URL: http://www.peoplesworld.org/cuba-s-new-experimental-urban-cooperatives. Katsottu 13.7.2013.
Schultz, Rainer: Food Sovereignty and Cooperatives in Cuba’s Socialism. Socialism and Democracy 26, 3/2012, s. 117-138.
Whitney Jr., W.T.: Cuba’s new, experimental urban cooperatives. People’s World 7.8.2012. URL: http://www.peoplesworld.org/cuba-s-new-experimental-urban-cooperatives. Katsottu 13.7.2013.
Daugherty, Grady Ross: Cooperatives Could Save Cuban Socialism. Havana Times 26.2.2013. URL: http://www.havanatimes.org/?p=88408. Katsottu 13.7.2013.
Ks. Vieta, Marcelo: Cuba’s Coming Co-operative Economy? Reflections From Two Recent Field Trips. Socialist Project, E-Bulletin 667 18.6.2012. URL: http://www.socialistproject.ca/bullet/667.php. Katsottu 13.7.2013.
Meneses, Yaima Puig & Herńandez, Leticia Martínez: Una apuesta por la eficiencia. Granma 5.7.2013. URL: http://www.granma.cubaweb.cu/2013/07/05/nacional/artic02.html. Katsottu 13.7.2013. Meneses, Yaima Puig & Herńandez, Leticia Martínez: Comienzan a funcionar cooperativas en diversos sectores de la economía. Granma 1.7.2013. URL: http://www.granma.cubaweb.cu/2013/07/01/nacional/artic01.html. Katsottu 13.7.2013.
Carcia, Anne-Marie: Cuba to Try Letting Workers Run State Restaurants. The Big Story 9.11.2012. URL: http://bigstory.ap.org/article/cuba-try-letting-workers-run-state-restaurants. Katsottu 13.6.2013.
Frank, Marc: Cuban state begins to move out of the restaurant business. Reuters 26.8.2013. URL: http://www.reuters.com/article/2013/08/26/us-cuba-reform-cooperatives-idUSBRE97P0R620130826. Katsottu 29.8.2013.
Ritter, Arch: New Co-op Laws In Cuba. The Cuban Economy 12.12.2012. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2012/12/new-co-op-laws-in-cuba. Katsottu 13.6.2013. Ritter, Arch: Cuba’s New Law on Cooperatives. The Cuban Economy 20.12.2012. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2012/12/cubas-new-law-on-cooperatives. Katsottu 13.6.2013. Peters, Phil: The new cooperatives law. The Cuban Triangle -blogi 12.12.2012. URL: http://cubantriangle.blogspot.ca/2012/12/the-new-cooperatives-law.html. Katsottu 13.6.2013.
Tilanteessa voisi nähdä yhteyksiä jopa commons-keskustelussa kummittelevaan kumppanuusvaltion (partner state) käsitteseen, jolla viitataan hyvinvointivaltion ja liberaalin valtion ylittävään valtiomuotoon, joka on ennemminkin “mahdollistava” kuin valvova tai huoltava. Kumppanuusvaltiossa kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta laajalti muotoutuu tärkeäksi sosiaalisten palvelujen ja hyödykkeiden tuottajaksi valtion ottaessa enemmänkin vain tukevan roolin suhteessa tähän yhteisö- ja verkostolähtöiseen toimintaan. Ks. käsitteestä http://p2pfoundation.net/Partner_State. Katsottu 13.6.2013.
Ks. Vieta Marcelo: Cuba’s Coming Co-operative Economy? Reflections From Two Recent Field Trips. Socialist Project, E-Bulletin No. 667. 18.6.2012. URL: http://www.socialistproject.ca/bullet/667.php. Katsottu 13.7.2013. Restakis, John: Can co-operatives revive Cuba’s sagging economy? Guardian Professional 19.9.2012. URL: http://socialenterprise.guardian.co.uk/social-enterprise-network/2012/sep/19/cooperatives-revive-cuba-sagging-economy. Katsottu 13.6.2013. Schultz, Rainer: Food Sovereignty and Cooperatives in Cuba’s Socialism. Socialism and Democracy 26, 3/2012, s. 117-138.
Ritter, Arch: New Co-op Laws In Cuba. The Cuban Economy 12.12.2012. URL: http://thecubaneconomy.com/articles/2012/12/new-co-op-laws-in-cuba. Katsottu 13.6.2013.