Maanalainen kuva-arkkitehtuuri

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”1561″,”attributes”:{”alt”:”Kuva-arkkitehtuuri”,”class”:”media-image”,”height”:”1385″,”style”:”width: 700px; height: 513px; margin: 5px;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”1890″}}]]

tunnelinsuun mustaan neliöön ilmestyy kaksi valopistettä. ne kasvavat, ja alkavat pian heijastua kahtena viivana kuluneelta kiskoparilta. enkelten maasta, viime vuosisadan alun budapestin angyalföldin työväenkaupunginosasta saapuu sininen metro.

eri vaunuista poisjäävät matkustajat jatkavat uuteen suuntaan yhdessä linjassa liikkuvana muodostelmana. liukuportaat nousevat maan alta ensimmäisiksi askelmiksi. vuoronperään kädet tarttuvat diagonaalisesti ylöskulkevaan kuminauhaan. kuminauhan kaartuessa takaisin alas, ihmiset jatkavat suoraan eteenpäin ja kääntyvät suorissa kulmissa kuka oikealle ja kuka vasemmalle. päivä rahantekokoneistossa on alkanut.

ensimmäisenä laituritasanteelle astunut mies on jäänyt viimeiseksi. laelta ylöstaitetun, omaperäisen hatun alta hän katselee kiinnostuneena aseman rakenteita: seiniksi kiinnitettyjä punaisia alumiinilevyjä ja niiden välien suoria mustia linjoja.

puna-mustan rytmin rikkoo valtava mainoskyltti.

aivan kuten myyntimiehet, joita vielä vain vähän aikaa sitten ajettiin koirien kanssa takaa, mainosjulisteet ovat vakiinnuttaneet asemansa ympärillämme. nämä julisteet ovat pettämätön puntari teollis-kaupallis-taiteellisen elämämme luonteesta. ei yllätä, että taiteilijat päätyvät tekemään tämänkaltaisia mauttomia ja antisosiaalisia töitä nähtäväksemme. tietty aika tuottaa tietyn kaliiberin kuvia ja saman kaliiberin ihmisiä.

miehen kriittinen näkökulma mainoksiin liittyy kuitenkin vain niiden kapitalistiseen käyttöön.

hyvä mainos iskeytyy eteemme valloittajan tempolla. sen kaikille näkeville silmille huutavat värit ja muodot taistelevat mestareidensa puolesta päivin ja öin. mitä jos mainoksissa ei vain ilmoitettaisi liiketoiminnan tuotteista, vaan siitä miten ihmiset ovat suhteessa näihin tuotteisiin ja ennenkaikkea toisiinsa?

mies on itsekin osa-aikaisesti mainosalalla. hänen koulutustaan vastaavat metallimiehen työt ovat olleet kiven alla eikä kirjailijan töistä tule toimeen.

miehen uusimmat työt ovat radikaalin sosialistisen ohjelman mainoksia. ne ovat puhtaista ja yksinkertaisista geometrisistä elementeistä rakentuvia abstrakteja graafisia kompositioita, jotka eivät järjestäydy totutun logiikan mukaisesti. vielä TÄNÄÄN hänen pitäisi rakentaa toimittamansa taidetta ja yhteiskuntaa käsittelevän konstruktivistilehden MA kannen kuva-arkkitehtuuri.

aseman elementit ovat muokkautuneet uudeksi rakenteeksi. mies astuu ylös vieville liukuportaille.

vastakkaiseen suuntaan liikkuu kaksi eri aikojen radikaalia hahmoa. mies tuntee toisen. ervin szabón. anarkomarxistiteoreetikon, jota hän on kuunnellut alustavan pääoman ja ihmisten vastakkainasettelusta, anarkosyndikalismista ja historiallisesta materialismista. szabó on matkalla kirjastonjohtajan töihinsä ja selittää innokkaasti seuralaiselleen varastettujen kirjojen lukumäärän kasvusta.

juttu keskeytyy kun szabó tunnistaa vastaannnouseen miehen olevan lajos kassák: angyalföldin tehtaiden radikaali organisaattori ja yksi 1900-luvun alkupuolen eurooppalaisen avantgarden keskushahmoista. yksi aikojensa suurimmista vallankumouksellisista, joka etsi samalla vimmalla uutta taidetta kuin sen mukana kohti kumousta suuntaavaa uutta ihmistä.

kassák eli läheltä vuosien 1919 ja 1956 vallankumoukset, mutta joutui katkerana huomaamaan sen miten uuden elämänmuodon kumous kaatui kaikkialla ihmisten eteen heitettäviin leivänmuruihin.

ajan vallankumouksellisille täyttymyksen tuova vallankumouksellinen elämä, jossa ajatukset ja teot harmonisoituvat jonkin kestävän rakentamiseksi, oli mahdotonta. taistellessaan vaikeuksien keskellä ihmismäisemmän maailman puolesta korkeinta mitä he saattoivat saavuttaa oli sankarillinen elämä.

szabón seuralainen K. katsoo alaspäin. hän tuntee hyvin vallankumouksellisten ihmisten tragedian.

nämä loistavat ihmiset veivät oman historiallisen aikansa mahdollisuudet äärimmäiseen päätökseen asti. muutosta eivät kuitenkaan aiheuta yksittäisten ihmisten teot vaan niiden alla olevat rakenteet. kassákin kuvat rikkoivat yleisönsä porvarillisen mielikuvituksen kehykset, mutta hänen ja yleisön suhde ei rikkonnut pääoman hallitseman elämän aineellisia kehyksiä.

K tarkoittaa rakenteilla ihmiset yhteensitovaa koneistoa.

pääomalta ei enää riitä leivänmuruja. sen nälkä kasvaa, hyvä kun se kykenee ruokkimaan itsensä. toisensa todellisuudessa ruokkivat ihmiset eivät löydä enää tässä koneistossa toisiaan. toisilleen tarpeellisten ihmisten suhteiden uudenlaiset muodot odottavat suunnittelijoitaan ja rakentajiaan. kassákin etsimä uusi kollektiivinen ihminen syntyy tämän uuden koneiston rakentajista.

szabó on samalla linjalla, mutta näkee edessä olevat hankaluudet.

työväenliikkeeseen on vaikeampi liittyä kuin moni ymmärtääkään.

liukuportaat saapuvat perille ja painuvat taas maan alle. seuraava metro liukuu paikalle. ovet aukeavat, ihmiset vaihtuvat. jokaisen oven päällä syttyy punainen merkkivalo. ympyrä sulkeutuu ja alkaa piirtyä uudestaan.


maanalainen kuva-arkkitehtuuri -manifesti (1921-2012

IHMISTEN ELÄMÄNMUODON ongelma ole koskaan ollut näin polttava. eikä tarve vaihtoehtoiselle kuvalle elämästä yhtä välttämätön.

perinteiset kuvataiteen esteettiset muodot vain toistavat olemassaolevan järjestyksen muotoja. ne eivät riko porvarillisen mielikuvituksen rajoja. ne muuttuvat tavaroiksi ja kuolevat ostajiensa seinällä.

kuva-arkkitehtuuri ei halua huoneen seinälle. kuva-arkkitehtuuri haluaa olla itse huone. itse talo ja itse elämä. kuva-arkkitehtuurin viivat ovat uuden kollektiivisen elämänmuodon rakenteita ja värit sen sävyjä.

kuva-arkkitehtuuri ei anna minkään määrätä itseään. se haluaa vain tuhota ja rakentaa. rakentua kuvan pinnalta kohti ihmistä ja yhteiskuntaa.

se, johon kuva-arkkitehtuuriin suunnitelmat ovat tehneet vaikutuksen, on alkanut vihata omaa porvarillista elämäänsä.

kuva-arkkitehtuuri on itse alkanut vihata elämäänsä. sen muodot ovat yhä pelkkiä muotoja pinnalla. kuva-arkkitehtuuri on muutettu kalliiksi tavaroiksi, jotka on asetettu seinää vasten teloitettaviksi.

maanalaista kuva-arkkitehtuuria ei voi ostaa eikä tappaa. sen rakentaminen on vasta käynnistymässä pinnan alla. jos se nousee, se nousee juuristaan, omista voimistaan, ja antaa vain sen minkä se tuntee ympärillään määrätä itseään.

maanalainen kuva-arkkitehtuuri ei rakennu ensin ja odota ihmisten tulevan. maanalaisen kuva-arkkitehtuurin muoto alkaa hahmottua vasta kun ihmiset tulevat.

maanalaista kuva-arkkitehtuuria suunnitelevat sitä käyttävät ihmiset. sitä käyttävät ihmiset voivat suunnitella oman elämänsä.

Tamas Matekovits

Julkaistu alun perin Kulttuurivihkoissa 1/2012

Kuva: Tamas Matekovits

Mainokset

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s