Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Commons-päivä 2014 | Commons Day 2014

commonsCommons-päivä 2014

(English version below)

Tule tekemään yhteistä! Commons.fi ja solidaarisuustalouden verkosto kutsuvat kommonereita kautta yhteismaan keskustelemaan toiminnasta commonsien edistämiseksi!

Commons Day 2014 on päivän mittainen tapahtuma, joka järjestetään sunnuntaina 26.1.2014 klo 11-18 Helsingissä Sosiaalisella Hubilla.*

Päivä koostuu työpajoista, joissa suunnitellaan toimintaa commonseihin ja solidaarisuustalouteen liittyen. Päivän aikana järjestetään työpajat ainakin Commons.fi-julkaisun kehittämisestä, solidaarisuustalouden kartoituksesta ja yhteisestä seminaariprosessista.

Jos haluat ehdottaa päivälle työryhmää, niin käy merkitsemässä ehdotuksesi muistioon, joka toimii päivän suunnittelualustana. Ohjeet muistiossa:

http://commonsfi.muistio.tieke.fi/commonsday2014

Aihealueen voit ymmärtää omista lähtökohdistasi käsin. Työryhmiltä odotetaan kuitenkin käytännönläheisyyttä. Ne ovat kutsuja lähteä mukaan johonkin yhteiseen projektiin.

Ensimmäinen Suomen Commons Day järjestettiin syksyllä 2012 Commons.fin julkistamisen yhteydessä. Tarkoituksena on vakiinnuttaa päivä toistuvaksi toimintamuodoksi.

Älä tee sitä itse! Tee se yhdessä!

* Sosiaalisen Hubin löydät osoitteesta Katariinankatu 3, sisäänkäynti porttiholvista.

Yhteystiedot:

http://commons.fi

rubyvdwekken@gmail.com (Ruby)

jukka.peltokoski@gmail.com (Jukka)

Commons Day 2014

A common way to act together! Commons.fi and the Solidarity economy network are inviting all commoners to discuss and work together on the the practices of the commons!

Commons Day 2014 will be a one day event, which is organised on Sunday 26.1.2014, from 11h-18h at the Social Hub in Helsinki.*

The day will consist of workshops related to the building of the commons and solidarity economy. During the day there will be workshops at least about the Commons.fi developement, solidarity economy mapping and co-seminar process.

If you want to propose a workshop, please add your suggestion onto the pad which serves as a planning sheet for the day:

http://commonsfi.muistio.tieke.fi/commonsday2014

Everyone is free to interpret the day’s thematics from their own perspective, whilst the idea for the working groups is to have a practical orientation. They are invitations to join certain common projects.

The first Commons Day in Finland was organised in the fall of 2012 in connection to the launch of Commons.fi. The aim is to establish a recurring commons day focusing on practical common activity.

Don’t do it yourself! Do it with others!

* The address for the Social Hub’s is Katariinankatu 3, the entrance is from the inside of the porch.

More information:

http://commons.fi

rubyvdwekken@gmail.com (Ruby)

jukka.peltokoski@gmail.com (Jukka)

Kohti kommonistista toimeentuloa

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”1886″,”attributes”:{”alt”:”toimeentulo”,”class”:”media-image”,”height”:”480″,”style”:”width: 250px; height: 391px; margin: 5px; float: right;”,”title”:”Kuva: Tamas Matekovits”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”307″}}]]Kaikki kirjoittajat eivät enää tyydy pakkamaan vieraannuttaviin tavarapaketteihin yhteisiksi tarkoitettuja tietojaan sekä perusteellisilta näyttäviä järjestelmäkritiikkejään, ja kaupittelemaan niitä säälittävästi yhä irvokkaammaksi käyvillä markkinoilla. Oman toimeentulon varmistamiseksi tehty likainen temppu sotkee kädet pahasti: osallistumalla järjestelmään järjestelmäkriitikko ylläpitää ja vahvistaa kritiikkinsä kohdetta. Miten toimeentulon voisi järjestää yhdessä muiden ihmisten kanssa, ja antaa samalla teksteille kriittisen sisällön lisäksi vaihtoehtoinen materiaalinen olemus?

”Väärinhän on sanoa, että elintarpeilla riistäminen on ainoa riistämismuoto.  Yhtä häikäilemätn riisto on ulotettu kaikille aloille, mutta etenkin kaikkeen siihen mitä ihminen tarvitsee, aina tulitikusta lähtien.” – Symbolistinen humanisti Irmari Rantamala

Eteenpäin: ”Pois kyselyt, pois kaikki. Korvat ovat nyt tukitut, sillä orjuuttajan korva on muutenkin kiveä orjansa äänelle. Jalka yhä lujemmin taistelun maaperään, sillä ainoastaan orjansa miekan ääntä kuulee orjuuttajan korva.” – Kirjallinen terroristi Algot Untola

1. (pulinat pois) Pääoman tavaratuotannon ehdollistaman toimeentulon painajaismaisesta olemassaolosta heräämiseen ei kritiikin aseiden kovinkaan jylinä riitä. Tavaratuotantojärjestelmän varhaisista vaiheista saakka sen luonnetta kyseenalaistanut kritiikin taukoamaton pauke ei ole aiheuttanut naarmuakaan pääoman kontrolloimaan toimeentulojärjestelmään. Keskustelut komm/u/o/nistisen tulevaisuuden toteuttamisesta ovat päättyneet yöstä toiseen kylmään hikeen tavarantuotantoelämän murmelimaisissa aamuissa. Äänekkäinkin kriittinen pauke ja harmonisinkin yhteinen laulu ovat jääneet pelkiksi spektaakkelin ilotulituksen ääniksi toisten joukossa.

2. (perusteesi) Kritiikin aseiden lisäksi tarvitaan aseiden kritiikkiä, kuten sanotaan. Painajaisesta heräämiseen tarvitaan fyysisesti järisyttävää toimintaa: omien ja jaettujen yksityis-julkis-riippuvaisten, byrokraattisten ja vieraantuneiden toimeentulon muotojen kitkemistä. Oman olemassaolon tiettyihin muotoihin luodin tavoin pureutuvaa toimintaa, ja tätä haavaa parantavaa biopoliittista yhteisväkivaltaa eli yhteistä väen valtaa: yhteistoimintaa, joka mahdollistaa omista epäterveistä osista irtautumisen ja oman elinvoiman yhdistymisen terveeseen, supistuvan sijaan laajentuvaan, ja muillekin tarttumispintaa tarjoavaan toimeentuloa ja elämisen arvoista ihmiselämää järjestävään yhteiseen kehoon (toimeentulojärjestelmään).

3. (historiallisen aikamme huumeluolan sohva) Pääoman tuhoava tavaratuotanto vaarantaa ihmiskunnan toimeentulon perusedellytyksiä. Ongelman ratkaisun näkökulmasta haastavinta on se, että se on tehnyt ihmistavaroista markkinoista ja julkisista mekanismeista riippuvaisia omia hautojaan kaivavia tavaranarkomaaneja, joiden unelmatkaan eivät tunnu haluavan kyseenalaistaa tavarasuhteiden periaatteita. Suomessa (pääoman)palvelu- ja tietotyöväen dominoimasta ihmistavarajoukosta on elämän perusedellytyksiä yhteisesti rakentamaan pyrkivää väkeä yhä etsittävä kuin neulaa heinäsuovasta. Piikitysgalleriaksi muuttuneessa heinäsuovassa neulaa ja yksityistä pilveään etsivät yhtä lailla palkkatyön eri muotojen prekaariin, mutta siedettävältä näyttävään vaihtoehdottomuuteen tyytyneet kuin toimeentulonsa ratkaisussa julkisiin menetelmiin turvautuneet. Samalla sohvalla samassa liikkeettömässä tilassa makaavat yksityis-julkisten toimeentulomekanismiensa jättämällä ”vapaa-ajalla” teräviin ajatuksiinsa tyytyvät verbaaliradikaalit, inhimillisesti arvokkaista totuuksistaan ääntä pitävät aktivistit ja yksityisillä tavaroilla toistensa selkiä raapivat yhteisötuottajat. Syöksymme kaikki alas vieraantumisen spiraalissa saman kelkan kyydissä luovuttaessamme toimeentulomme hallinnan itsemme ulkopuolisille mekanismeille.

4. (herätyskellon anatomia) Pääoman tavaratuotannolle perustuva toimeentulojärjestelmä on historiallinen rakenne, joten avainkysymys on historiallisen muutoksen mekanismi. Marxilaisvaikutteiselle historianfilosofialle on helppo stereotypisoida materialistinen määre, mutta marxilaisista ajattelijoista vain radikaaleimmat ovat antaneet tämän periaatteen läpäistä ajattelunsa. Ja vielä harvemmat ovat antaneet sen läpäistä koko elämänsä tai toisin sanottuna ajattelunsa ja toimintansa suhteen. Eikä ihme: yhteiskuntamuodon muutosta eivät voi alkaa toteuttaa yksittäiset ajattelijat eikä edes yksittäinen ihmisjoukko. Materialistisesta näkökulmasta tie pois pääoman historiallisesta toimeentulojärjestelmästä voi rakentua vain yhdistyneiden (toimeentulo)tuottajien yhteisenä tie-järjestelmä-hankkeena. Meille commons.fi:n ympärille tavalla tai toisella kerääntyneille ihmisille vain tähän tiehankkeeseen osallistuminen on todellista herätysliikettä, kaikki muu on yksityis-julkisia toimeentulon mekanismeja ylläpitävää lumeyhteistoimintaa. 

5. (kommonssit aseena) Viime vuosina aktivoitunut keskustelu kommonsseista, etenkin sen käytännön muodot sekä yksityisen hyökyaallon paineessa toistaiseksi säilyneiden perinteisempien kommons-muotojen arvon tunnistaminen ovat merkittävä käsitteellinen läpimurto. Teoriassa yhteistekeminen ja -käyttäminen pureutuvat ja räjäyttävät kapitalismiksi kutsutun tavarakeon ydintä: yksityisomistusta ja siitä seuraavia kasvottomia ihmistenvälisiä suhteita korvaavia painajaismaisia vieraantuneita välittäjiä. Kommons-toiminta voi toteuttaa käytännössä sitä mistä työväenliikkeen kaikkein radikaalein, muinoin lapsentautiseksi solvattu haara (anarkosyndikalisteista työläisneuvostokommunisteihin, situationisteihin ja kommunisaation kannattajiin) on jo yli vuosisadan ajan vain puhunut: kieltäytymistä pääomajärjestelmää ylläpitävistä vieraantuneista muodoista: yksityisomistuksesta, palkkatyöstä, pääomaa palvelevista tuotantovälineistä, (vaihto)arvosta, markkinoista, rahasta ja valtiosta. Lapsentautisen radikaalin tradition (negatiivinen ja retorinen) kritiikki muuttuu aikuiseksi ja materiaaliseksi historialliseksi voimaksi kyetessään (positiiviseen ja elämää ylläpitävään käytännöllis-rakentavaan) kommons-toimintaan. Kommons on poliittinen toimintamalli, joka ei enää odota tulevia suotuisampia olosuhteita ohjelmansa käynnistämiseen. Se osoittaa rakenteen, jota voidaan käyttää tässä ja nyt: askel askeleelta edeten, eri tasojen ongelmien kimppuun yksi kerrallaan käyden on elinympäristössämme aloitettava yhteistaistelu kaiken kommonisoimiseksi.

6. (pienen kaliiberin pistooli) Toistaiseksi kommonssit tuntuvat rakentuneen aineettoman tekemisen ympärille. Sillä on kiistattomat arvonsa. Kommonssit eivät tuota ainoastaan markkinatavaraluonnetta vastustavia tuotannon tuloksia, vaan myös tavaraluonteensa tuolle puolen näkeviä ja kehittyviä ihmisiä. Radikaaleimmillaan aineettomat kommonssit voivat tarkoittaa kulttuurin ja kokonaisten elämänalueiden kommonisointia (ihmistenvälinen kommunikaatio, oppiminen, tiedonvälitys, tieteelliset menetelmät, taide jne). Toisaalta ne aineettomat kommonssit, joihin pääoma ei pääse käsiksi heikentävät osaltaan pääoman valtaa, sillä kommons-toimintaan energiansa suuntaavat ihmiset tarjoavat vähemmän voimiaan pääoman kasvuun. Mutta aineettomilla kommonsseilla on myös yhtä kiistaton puutteensa. Pääomajärjestelmä ei hallitse vain aineetonta kulttuurista olemassaoloamme tai ihmiselämän tiettyjä osa-alueita. Pääoma kontrolloi sosiaalista metabolismia (maapallon ja sen ihmisasukkaiden välistä aineenvaihduntaa): päivittäistä aineellista toimeentuloa ja sillä on sen ansiosta ote ihmiselämästä. Aineettomien kommonssien pintaa raaputtamalla paljastuu ruma totuus. Aineeton yhteistekeminen perustuu yksityiselle aineelle. Emme kävisi tätäkään kommons-keskustelua tälläkään commons-sivustolla ilman lukuisia siteitä hallintamme ulkopuolella olevaan yksityis-julkiseen materiaan ja mekanismeihin.

7. (commons.fi pistoolina) Keskustelun ja toiminnan käynnistyminen commons.fin ympärillä on ollut monessa mielessä lupaavaa. Toisaalta commons.fi jakaa muiden yksityiseksi pirstoutuneessa ja atomisoidussa maailmassa pyristelevien yhteisten hankkeiden ongelmat, jotka kumpuavat puuttuvista aineellisista siteistämme. Emme ole alkaneet kehittää ja käyttää yhteistoimintaamme oman toimeentulomme kommonoinnin välineenä vaan commons-harrastelemme varsinaisista toimeentulomuodoistamme jäävällä vähällä ”vapaa-ajalla”. Samalla uudelleentuotamme vanhoja ja vieraantuneita yksityis-julkisia (palkkatyöläis-tavaratuottaja-akateemis-järjestöaktivisti-syrjäytynyt yms) olemisen, toimimisen ja ajattelun tapojamme. Toisaalta mikä ettei: tässä verenhimoisimman parasiitin tavoin ainetta itseensä imevässä maailmankolkassa yksityis-julkinen toimeentulo on kaikesta huolimatta melko mukavaa tai ainakin mahdollista merkittävimmälle osalle ihmisistä. Tämä saattaa olla perustavin este kommonismin ja commons.fin kehityksessä.

8. (kommonssit biologisena aseena) Kun painajaisen liskoa pelottelee pistoolilla, se pelästyy, pudottaa häntänsä, mutta palaa entistä rujomman näköisenä. Kun ihmiset yhteisten, mutta pohjimmiltaan yksityis-yksittäisten poiskytkeytymisten sijaan kääntyvät toisiaan kohti ratkoakseen commons-menetelmillä järjestelmällisesti toimeentulonsa ongelmaa, he tarttuvat merkittävästi järeämpään aseeseen. Tällöin he hyökkäävät koko pääoman ylläpitämän ihmiselämän sairasta aineenvaihduntaa vastaan. Tämä kommonistinen materiaalinen hyökkäys edellyttää uusien, ihmisten yhteisesti hallitsemien instituutioiden ja ihmiset yhteensitovien toimeentulomekanismien teoreettista ja käytännöllistä kehittämistä. Se tarkoittaa inhimillisesti tarpeellisen julkisen tuotannon ja tuotanto-osuuskuntien kommonisoimista, kommuunien määrän kasvamista ja kommunisaation käynnistymistä, muiden vastaavien yhteisten tuotanto- ja käyttöinstituutioiden kehittämistä ja eri toimintaryhmien välisten yhteyksien järjestelmällistä rakentamista. Tähän ihmiskunnan ja paikallisten yhteisöjen kehitystyöhön commons.fi voi tarjota fooruminsa.

9. (aseen latauksen ääni) Liipasinta kannattaa painaa kuitenkin vasta kun kohde on tähtäimessä. Ellei painajaismaista hahmoa uskalla katsoa silmiin, se palaa seuraavan yön painajaisessa. Mikäli kommonistinen liike ja commons.fi keskittyy vain itseensä ja jättää aineellisen ympäristönsä rauniot huomiotta (erilliseksi muiden käsiteltäväksi kysymykseksi), se kompastuu, kaatuu pimeässä ja jää hirviönsä armoille. Kapitalismin kimppuun ei kuitenkaan pidä käydä enää perinteiseen tapaan omasta ja yhteisestä elämästä irrallisena teoreettisena ongelmakenttänä. Vaikka pääomajärjestelmä on tietenkin historiallisesti muuttuva, sen perusluonne on muuttumaton. Ihmiskunnan historiallisen luonteen etu on se, ettei jokaisen sukupolven tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Edeltävien pääoman kohdanneiden sukupolvien radikaaleimmat joukot ovat jättäneet kokemusvarastomme ja kirjastomme täyteen yhä kehityskelpoisia näkökulmia nykyiseen olemassaoloomme ja sen yhteisesti hallitun vaihtoehdon menetelmiin. Mutta meidän on opittava käyttämään pyörää uudella tavalla. Perusteellista teoreettista kritiikkiä on kyettävä käyttämään niistä mekanismeista irtautumiseen, jotka syventävät oman elämämme vieraantumista ja toisaalta niiden instituutioiden kehittämiseen, jotka sitovat meidät suoraan ja autonomisesti toisiin ihmisiin (kommonistinen hyökkäys).

10. (hyökkäyssota aineen hallinnasta) Kommonistisen hyökkäyksen käsite ei kuitenkaan ole pelkkä vertauskuva. Toimeentulo edellyttää materiaalisen hallintaa: maata, energiaa, tuotantovälineitä sekä asumis- ja toimintatiloja. Kommons-toimeentulo edellyttää näiden yhteistä valtaamista. Yksityis-julkisesti hallitut perusmuodot näyttävät kuitenkin etenkin Suomessa vielä pelottavan vahvasti suojatuilta: kuin sardiinit purkeissa näyteikkunan takana ja mellakkapoliisien suojaamina, sanoisi Frank Pellonpää Hakaniemen sillan alla matkallaan kohti muutosta. Näiden kamppailujen aloittamista tai ainakaan niiden edellyttämien menetelmien teoreettista koettelua, ei kuitenkaan voida siirtää, vaikutti tilanne kuinka hankalalta tahansa. Aineettomat kommonssit eivät muodosta tiedottomalle pääomalle ymmärrettävää uhkaa, korkeintaan mahdollisuuden käyttöön ja kasvuun. Ne eivät kyseenalaista toimeentulon yksityis-julkistia menetelmiä ja resurssien yksityis-julkista hallintaa. Nykyisten omistusmuotojen kritiikki kyseenalaistamalla aineellisten elintarpeiden tuotantotoiminta herättää kuitenkin pääoman henkilöitymät puolustuskannalle. Ilman vastakkainasettelun tiedostamista ja tietoista hyökkäystä vallitsevia yksityisomistusta suojaavia rakenteita vastaan, tai tietoista piittaamattomuutta niistä, ei kommons-toimeentuloa valitettavasti voida toteuttaa. Unissakävelijä ei herää toivomassan paikassa.

11. (commons.fi biologisena aseena) Jos commons.fin ympärille kerääntyneet ihmiset eivät halua toistaa aiempien kommunistisiksi kutsuttujen poliittisten (lume)liikkeiden ydinongelmaa on meidän kieltäydyttävä puhumasta kommonsseista tai kommons-toimeentulosta oman jokapäiväisen elämämme tilanteiden ulkopuolisena kategoriana. Commons.fitä on kyettävä alkaa käyttää siihen kytkeytyvien ihmisten toimeentulon apuvälineenä. Toimituskunnan/avustajien näkökulmasta tämä voi tarkoittaa kirjoitus- ja tiedonvälitystaitoja ja -kiinnostusta omaavien ihmisten keskinäistä yhteistoimintaa, tiedon ja kokemusten yhteiseksi tekemistä sekä pyrkimystä irrottautumiseen julkaisun toiminnan edellytyksinä olevista yksityisistä mekanismeista ja perustasta. Radikaaleimmillaan tämä voi tarkoittaa kommonististen suhteiden rakentamista lukijayhteisöön ja muihin yhteis(ö)tuottajiin sekä kirjoittajien vapautumista porvarillisen työnjaon tuomioistuimessa määrätystä elinkautisesta tietokoneen kuvaruudun eteen. Toisaalta tulevan fooruminsa välityksellä commons.fi voi ja sen tulee puhutella julkaisun kapeaa tekijäryhmää huomattavasti laajemman joukon toimeentulo-ongelmaa. Commons.fi:stä tulee pääoman painajainen sen kyetessä tarjoamaan eri ryhmille ja yksilöille alustan, josta löytää yhteistä toimeentuloa toteuttavia suoria ihmiskontakteja ja jolla kehittää yhteisiä tekemisen ja käyttämisen muotoja.

12. (kommons-imperiumi) Kun suoraselkäisimmät historialliset toverimme ovat päättäneet ”jättää tämän maailman”, he ovat kyenneet vain ”katoamaan korpiin kuolemaan”. Yhteisestä maailmasta katoaminen ei ole enää vaihtoehto. Pääoman tavaratuotanto on toisistaan irti revittyjen ihmisten toimeentulojärjestelmä. Sen voi korvata vain toinen ihmiset toisiinsa sitova järjestelmä. On vaatimatonta puhua liikkeemme ydinhankkeesta solidaarisuustalouden kartoitusprojektina. Jos eri yhteistuottajien verkostoituminen johtaa pyrkimykseen eri ryhmien välisten yhteisten tuotanto- ja käyttökäytäntöjen kehittämiseen, on kyse yhteistalouden järjestelmän kehittämisestä. Jos yhteisesti hallittu tuotanto, sen tulosten vastikkeeton jakaminen ja yhteinen käyttö alkaa levitä tässä järjestelmässä, on kyse kommonistisesta tuotantojärjestelmästä. Jos elämän aineellisia perusedellytyksiä luovat tekijät alkavat haluta ja kykenevät liittymään tähän tuotantojärjestelmään, on vallankumous ja yhteiskuntamuodon historiallinen muutos käynnissä. Silloin ihmisten sosiaalinen metabolismi on siirtymässä ihmisten yhteiseen hallintaan ja ihmiset alkavat elää kommonistisessa toimeentulojärjestelmässä.

”Kysyit olenko meta(-amfetamiini)- vai rahantekobisneksessä. En kummassakaan. Bisnekseni on imperiumin rakentaminen.” – Walter White kumppanilleen Jesse Pinkmanille tv-sarjassa Breaking Bad.

Tamas Matekovits

Kuva: Tamas Matekovits 

Argentiina tehtaita elvyttämässä – Lattariosuuskunnat III

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”1881″,”attributes”:{”alt”:”FaSinPat”,”class”:”media-image”,”height”:”360″,”style”:”width: 251px; height: 188px; margin: 5px; float: right;”,”title”:”Kuva: Wikimedia Commons”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”480″}}]]Argentiinassa alkoi vuonna 2001 vakava talouskriisi, jonka seurauksena lukuisat maan tehtaista ja yrityksistä lopettivat toimintansa. Omistajat yksinkertaisesti nostivat kytkintä ja jättivät miljoonia työttömäksi. Vastareaktiona työntekijät ottivat joukoittain tehtaita ja yrityksiä haltuunsa ja perustivat niistä osuuskuntia. Vaikutteita liike on ottanut Brasilian maattomilta ja zapatisteilta.
 
Argentiinan tehdasvaltausliikkeeseen viitataan usein käsitteillä “recovered factories” ja “recovered businesses”. Tehtaita ja yrityksiä “elvytetään”. Johtajien jätettyä työt ja työntekijät heitteille, työntekijät ovat järjestäneet työtä itse itselleen. Toimeentulon romahtaessa toimeentulo on ollut pakko rakentaa itsenäisesti.
 
Argentiinan tehdasvaltaukset ja muut haltuunotot koskettavat yli 10 000 työntekijää noin 200 työpaikalla. Valtauksilla on laaja paikallisyhteisöjen tuki, koskettavathan ne yhteisöjenkin toimeentuloa. Toiminta yhdistyy usein laajempiin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin, muttei ole niiden varassa. Liikehdintä on “vertikaalista”, kuten Argentiinassa on korostettu.[1]
 
Tehdasvaltaukset ovat osa protestiliikettä. Kun pääomat virtasivat maasta ja työttömyys ja köyhyys räjähtivät käsiin, kaduilla nähtiin valtaisia “kattilamielenosoituksia”, joissa ihmiset kolistelivat keittiövälineitään herättääkseen päättäjät. Yhteisöllisellä tasolla ihmiset vastasivat organisoimalla naapurustoapua ja vaihtopiirejä sekä perustamalla osuuskuntia ja keskinäisiä yhtiöitä. Mikroluototus toimi monen starttirahana.
 
Valtiollisella tasolla käännekohta kiteytyy vuoden 2003 presidentinvaaleihin, joissa valtaan valittiin peronistipuolueen vasemmistosiiven Nestor Kirchner. Argentiina käänsi selkänsä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yksityistämisohjelmille, maksoi IMF:n velkansa pois Brasilian malliin ja devalvoi valuuttansa. Alunperin Kirchner ei ollut mitenkään erityisen myötämielinen yhteisötaloutta kohtaan, mutta hän muutti suhtautumistaan. Yhteiskunnallisen kehityksen ministeri Alicia Kirchner on sittemmin todennut osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden synnyttäneen Argentiinaan jopa yli miljoona työpaikkaa, joten linjausta voi pitää merkittävänä.[2]
 
Kyse ei kuitenkaan ollut päätöksestä synnyttää uutta yhteisötaloutta, vaan sitä puski esiin ihmisten välttämättömyyden tarpeesta. Ympäristöfilosofi Olli Tammilehto onkin käyttänyt Argentiinaa esimerkkinä “varjoyhteiskunnasta”, joka tulee esiin hätätilanteissa kun valtio ei kykene takaamaan turvallisuutta ja toimeentuloa. Toisin kuin Hobbesin kuuluisa teoria “luonnontilasta” esittää, ihmiset eivät alakaan tappaa toisiaan silmittömästi, vaan he voivat myös organisoida yhteistä hyvää keskinäisin keinoin.[3]

Valtaa, vastusta, tuota! 

Argentiinan valtausliikkeen motto Occupa! Resisti! Produci! eli “valtaa, vastusta ja tuota” kiteyttää hyvin vastarinnan ajatusmaailman, joka yhdistyy jälleenrakennukseen. Hylättyjä tuotantolaitoksia otetaan haltuun, niiden käyttöoikeutta puolustetaan ja ne pannaan takaisin tuotantoon.
 
Motto ei silti ole argentiinalaisten omaa tuotantoa. Se tulee naapurimaasta Brasiliasta, maattomien liikkeeltä, joka on toiminut jo parikymmentä vuotta ja on yksi latinalaisen Amerikan suurimmista yhteiskunnallisista liikkeistä. Se on ottanut haltuunsa lukuisia yksityisiä maatiloja, joiden omistusoikeudet ovat periytyneet siirtomaaherruuden ajoilta. Liikkeeseen kuuluu jopa 1,5 miljoonaa ihmistä ja se toimii 23:ssa Brasilian 26:sta osavaltiosta.[4]
 
Lainamotto kertoo kamppailujen samankaltaisesta luonteesta ja niiden keskinäisestä solidaarisuudesta. Tehdasvaltaukset ovat osa laajempaa yhteisötalouden rakentamista samalla tavoin kuin maattomien liikkeen tavoitteena on viljelykulttuuri, jossa viljelijät eivät olisi riippuvaisia esimerkiksi globaaleista kasvimyrkkyfirmoista ja siemenkaupasta.
 
Myös zapatistikapinan merkitykseen Argentiinan edeltäjänä kannattaa kiinnittää huomiota. Zapatistien toiminta Meksikon hallitusta vastaan alkoi vuonna 1994 aseellisesti, mutta hyvin nopeasti pääsuuntaukseksi tuli ihmisten yhteisöllisen itsejärjestäytymisen kehittäminen sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Zapatistit rakentavat Meksikon sisälle vaihtoehtoista yhteiskunta, joka olisi irtikytketty uusliberaalin valtion ja maailmantalouden rattaista. Valtiovaltaan vaikuttamisen tai sen haltuunoton sijaan strategiana on toisen maailman rakentaminen vanhan sisällä.
 
Strategisen linjan yhtä keinoa näyttelevät osuuskunnat, ennen kaikkea kahviosuuskunnat, jotka ovat tärkeä tuki itsehallinnollisen alueen taloudelliselle menestykselle. Kansainvälisestä kahvibisneksestä poiketen zapatistit myyvät kahvinsa suoraan omiin solidaarisuusverkostoihinsa, jotka huolehtivat jakelusta omilla alueillaan, kuten Café Caracol Suomessa.[5]
 
Asian merkityksen ymmärtämiseksi on muistettava, että Meksiko on maailman seitsemänneksi suurin kahvintuottajamaa, ja Chiapas on sen tärkein tuotantoalue. Zapatistien alueella 2500 kahvintuottajaa on järjestäytynyt kolmeksi suureksi luomuosuuskunnaksi.[6]
 
Kahvissa kuten muussakin viljelyksessä erilaiset jalostajat ja tukkurit keräävät usein suurimmat voitot kun taas varsinaiset tuottajat saavat vain murto-osan myyntihinnoista. Osuuskuntien tarkoituksena on pelata välikädet pois vetämästä voittoja. Osuuskunnat toimivat osana yhteisöä ja seuraavat sen päätöksentekoa.
 
Zapatistien nousulla on ollut valtaisa esimerkillinen vaikutus kautta maailman, mutta erityisesti tietysti latinalaisessa Amerikassa. Yhteisöllisen talouden strategia pelkän valtiovallalle osoitettujen vaatimusten sijaan on avannut aivan uuden tulevaisuuden alueen kamppailuille. Osuuskunnat ovat tiukasti mukana kehityksessä.

Uutta vanhan raunioilla

Elvytetyt tehtaat ja bisnekset eivät Argentiinassa ole tietysti tipahtaneet uusien omistajiensa käsiin kuin omenat puusta. Valtaukset ovat johtaneet oikeuskäsittelyihin, joista monet ovat yhä auki. 
 
Valtauksissa on kuitenkin toistunut sama kaava. Aluksi paikalta häipynyt tehtaan johtaja on osoittanut täyttä välinpitämättömyyttä hylkäämäänsä tuotantolaitosta ja sen valtaajia kohtaan. Myöhemmin samainen taho on kuitenkin alkanut vaatia omistusoikeuksiaan, koska Argentiinan talous onkin lähtenyt elpymään ja tehdas näyttää jälleen kannattavalta. Silti tehdas toisensa jälkeen on muuttunut työosuuskunnaksi ja rattaat ovat pyörineet oikeuskäsittelyjenkin aikana.
 
Vaikka tehdasvaltaukset hallitsevat kuvaa, on myös muita yrityksiä vallattu. Yksi esimerkki on Buenos Airesissa sijaitseva Hotel Bauen, jonka sen omistajat hylkäsivät velkaantuneena vuoden 2001 talouskriisin oloissa ja jätettyään ensin runsaasti palkkasaatavia maksamatta työntekijöilleen. Vastaukseksi työntekijät valtasivat hotellin takaisin vuonna 2003 ja avasivat sen uudelleen toimintaan vuonna 2004. Hotelli on sittemmin toiminut paitsi kaupallisena majapaikkana myös kaupungin kulttuurisena ja poliittisena keskuksena.[7]
 
Bauenista on tullut yksi valtausliikkeen symboleista. Tähän on vaikuttanut varmasti siihen liittyvä historia. Hotelli perustettiin vuonna 1978 palvelemaan jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja ja se sai perustettaessa kymmenien miljoonien dollarien julkiset tuet. Sittemmin hotelli on toiminut poliittisen ja taloudellisen eliitin kohtaamispaikkana aina 1970 ja -80-lukujen diktatuurihallinnosta myöhempään korruptoituneeseen valtaan. Hotellin haltuunotto nähdään kansanvaltaiseksi ja demokraattiseksi eleeksi sen historiaa vastaan.[8]
 
Tänään hotelli työllistää 150 ihmistä. Kaikki työntekijät ovat osuuskunnan jäseniä ja nauttivat samaa palkkaa. Bauen on saanut virallisen luvan liiketoiminnalleen, mutta lopullinen kohtalo on auki. Aiempien omistajien mukaan kiinteistö kuuluu heille kun taas valtaajat ajavat kiinteistön pakkolunastamista. Bauenin oikeudenkäyntiä siivittää tukikampanja, joka kokoaa erilaisia yhteiskunnallisia piirejä.[9] 

Tehdas ilman pomoa

Argentiinan valtausten varmasti tunnetuin nimi on keramiikkatehdas Zanon, jota Naomi Klein ja Avi Lewis kuvasivat dokumentissaan The Take (2004). Zanonin valtaus oli yksi ensimmäisistä ja se tapahtui heti talouskriisin ja populaarien protestien kiihkeimpinä aikoina vuonna 2001. Tehdas uudelleen käynnistyi työläisten itsehallinnollisena tuotantoyksikkönä alkuvuodesta 2002. 
 
Bauenin tavoin myös Zanonin tarina on jännitteinen. Tehtaan perusti vuonna 1980 Luigi Zanon, jonka sanotaan olleen hyvää pataa diktatuurin kanssa. Ammattiliiton mukaan tehdas sai perustamisvaiheessa avokätisesti julkista tukea, jota ei koskaan maksettu takaisin. Zanonin ammattiosaston sanotaan olleen 1990-luvun käytännössä rikollisen aineksen hallinnassa ja toimineen tehtaan yhteistoimintaelimenä. Työvoimaa suojelevat lait olivat Argentiinassa 1990-luvulla kaikkiaan alennustilassa.[10] 
 
Tehtaan uudelleen käynnistäminen ei luonnollisestikaan ole sujunut ilman konfliktia. Itse asiassa jo ennen tehtaan sulkemista ammattiyhdistysaktivistit ottivat haltuunsa Zanonin ammattiosaston ja alkoivat vaatia parannuksia työoloihin. Johto julisti työsulun ilmeisenä toiveenaan palkata tilalle joustavampaa työvoimaa. Työntekijät leiriytyivät kuukausiksi tehtaan ulkopuolelle ja äänestivät pitävänsä tehtaan. Työntekijöiden mukaan valtaamista perustelevat sekä tehtaan nauttimat julkiset tuet että riski siitä, että sen entinen johto myy tuotantovälineet pois polkuhintaan eli kantaa tuhkatkin pesästä. Tärkeintä on luonnollisestikin silti turvata toimeentulo.[11]
 
Aluksi tehtaan johto ei osoittanut suurtakaan kiinnostusta kannattamattomaksi käyneen tehtaan tilanteesta, mutta maan talouden elpyessä kiinnostus palasi ja valtaus muuttui oikeustaisteluksi tehtaan hallinnasta. Työntekijät ovat nimenneet laitoksen uudelleen nimellä FaSinPat (Fábrica Sin Patrones) eli tehdas ilman johtajia.[12]
 
Työntekijöiden parantuneita työolosuhteita kuvaa ehkä konkreettisimmillaan se, että ennen haltuunottoa Zanonilla tapahtui 25-30 tapaturmaa kuukausittain ja keskimäärin yksi kuolemantapaus vuosittain. Vuonna 2004 tehdyssä katsauksessa lukumäärä oli tippunut pariin vähäiseen onnettomuuteen kuukaudessa. Tehdas oli palkannut 180 työntekijää lisää aiemman 240 työntekijän päälle, ja työntekijöille oli järjestetty terveydenhuolto ja vakuutukset. Tehdas myös maksoi kaikille samaa palkkaa, parempaa kuin mihin tehdas oli kyennyt aiemmin. Lisäksi se osallistui alueen infrastruktuurin, kuten koulun, kirkon, kirjaston ja terveysaseman rakentamiseen.[13]
 
Toisaalta muiden valtausten ja osuuskunnille tyypillisten ongelmien tavoin FaSinPat on ajautunut väsyttävään oikeudelliseen kamppailuun ja sillä on vaikeuksia toimintansa pääomittamisessa. Yhä edelleen tehtaan tulevaisuus on kaikesta itsehallinnollisuudestaan huolimatta hyvin riippuvaista maan muusta taloudellisesta tilanteesta.
 
On myös vaikea sanoa, paljonko onnistumisissa on kyse lippulaivaksi nostetun esimerkkitapauksen voimasta ja paljonko kehityksessä on kestävää ja yleistettävissä olevaa ainesta.

Ajatus elää yli rajojen

Eräs esimerkki Zanonin kansainvälisestä vaikutuksesta on kreikkalainen Vio.Me (Viomichaniki Metalleutiki), korkealaatuisia rakennusmateriaaleja tuottava tehdas, jonka tarina toistaa argentiinalaisen tehdastangon. Vuonna 2011 tehtaan johto lopetti palkanmaksun työntekijöilleen Kreikan sukeltaessa syvälle taantumaan. Epäonnistuttuaan palkkasaatavien peräämisessä Vio.Men työntekijät menivät lakkoon ja valtasivat tehtaan takaisin. Valtausta varjostivat maan työttömyysluvut, jotka huitelivat jo lähes 30%:ssa. Tuotanto uudelleen käynnistettiin alkuvuodesta 2013 maanlaajuisten protestien kaikuessa taustalla.[14]
 
Vio.Men työllistää noin 40 henkeä ja sen työntekijät pitävät Zanonia esimerkkinään. Argentiinalaisia tovereita on käynyt tehtaalla vierailulla kertomassa kokemuksistaan. Lakipykälät täyttääkseen tehdas toimii muodollisesti johdettuna ammattiyhdistyksenä, mutta todellisuudessa päätökset tehdään yleiskokouksissa, joissa jokaisella työntekijällä on yksi ääni. Tehdas maksaa työntekijöilleen niukkaa palkkaa ja noudattaa periaatetta “kullekin tarpeittensa mukaan”. Kuvaavaa on, että Vio.Men solidaarisuussivuilla Viome.org komeilee Argentiinasta tuttu motto “Occupy, Resist, Produce!”.[15]
 
Argentiinan valtausliikkeestä voi vetää kytköksen myös kansainväliseen Occupy-liikkeeseen, joka sai alkunsa syksyllä 2011 kun pohjoisafrikkalaisen Arabikevään ja espanjalaisen Indignados-liikkeen innoittamat USA:laiset demokratia-, ihmisoikeus- ja ympäristöaktivistit valtasivat Zuccotti-puiston lähellä Wall Streetia. Puistosta tuli monien kuukausien mittainen demokratiakokeilu, jossa jokainen sai puhua ja jossa päätöksenteko perustui konsensusmenettelylle. Etujoukkoisen aktivismin sijaan liikkeessä rakennettiin slogan 99%:sta.[16]
 
Kuitenkin jotain on myös kateissa. Vaikka Occupy-liike on haastanut globaalin kapitalismin jo pelkällä olemassaolollaan ja se on vaikuttanut useiden muiden liikkeiden syntyyn ja toimintatapaan, niin se ei ole kyennyt vastaamaan Brasiliasta ja Argentiinasta maailmalle lähteneeseen huutoon. 
 
Oma tila keskusteluineen on raikas tuulahdus, joka kuitenkin hälvenee nopeasti valtavirtausten jälleen ottaessa paikkansa, ellei paikalle ole rakennettu myös omaa tuotantoa.
 
Jukka Peltokoski
 

Viitteet:

[1] Balch, Oliver: New hope for Argentina in the recovered factory movement. Guardian Professional 12.3.2013. http://www.theguardian.com/sustainable-business/argentina-recovered-factory-movement. Katsottu 7.8.2013.

Noor, Jaisal: Worker-Run Businesses Flourish in Argentina. The Indypendent 13.8.2009. URL: http://www.indypendent.org/2009/08/13/worker-run-businesses-flourish-argentina. Katsottu 8.8.2013.

[2] RIPESS: Argentina: The Social Economy Has Already Generated 1 300 000 Jobs. Intercontinental Network for the Promotion of Social Solidarity Economy 6.10.2013. URL: http://www.ripess.org/argentina-the-social-economy-has-already-generated-1-300-000-jobs. Katsottu 7.8.2013.

Gautreau, Ginette: Zanon Ceramics laying out the tiles for Argentine socialism. Atlantic International Studies Organization 08/2009. URL: http://atlismta.org/online-journals/0809-journal-intervention/the-rise-of-worker-cooperatives-in-argentina. Katsottu 8.8.2013.

[3] Tammilehto, Olli: Kylmä suihku. Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into Kustannus, Helsinki 2012.

[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Landless_Workers'_Movement

Rocha, Jan: People's power. The Guardian 28.6.2000. URL: http://www.theguardian.com/society/2000/jun/28/guardiansocietysupplement8. Katsottu 8.8.2013.

Rocha, Jan: On the frontier. The Guardian 26.6.2000. URL: http://www.theguardian.com/society/2002/jun/26/guardiansocietysupplement.globalisation. Katsottu 8.8.2013.

[5] http://cafecaracol.org

[6] http://en.wikipedia.org/wiki/Zapatista_coffee_cooperatives

[7] http://en.wikipedia.org/wiki/Hotel_Bauen

Dangl, Benjamin: Occupy, Resist, Produce: Worker Cooperatives in Argentina. Upside Down World 3.6.2005. URL: http://upsidedownworld.org/coops_arg.htm. Katsottu 8.8.2013.

Stone, Robert: Bauen Hotel, Argentine “Recuperated Business” Co-op, Wins Reprieve. Center for Global Justice 4.11.2007. URL: http://www.globaljusticecenter.org/2011/11/04/bauen-hotel-argentine. Katsottu 8.8.2013.

[8] Emt.

[9] Stone, Robert: Bauen Hotel, Argentine “Recuperated Business” Co-op, Wins Reprieve. Center for Global Justice 4.11.2007. URL: http://www.globaljusticecenter.org/2011/11/04/bauen-hotel-argentine. Katsottu 8.8.2013.

Trigona, Maria: Worker Self-management Threatened at the Hotel Bauen in Buenos Aires. Grassroots Economic Organizing 74 (1). URL:  http://www.geo.coop/node/140. Katsottu 8.8.2013.

[10] http://en.wikipedia.org/wiki/FaSinPat

[11] Emt.

[12] Klein, Naomi & Lewis, Avi: "Occupy, resist, produce". NewStatesman 30.8.2007. URL: http://www.newstatesman.com/south-america/2007/08/argentina-workers-movement. Katsottu 8.8.2013.

Raimbeau, Cécile: Argentina: the coops’ dividend. Le Monde Diplomatique 10/2005. http://mondediplo.com/2005/10/13survey. Katsottu 8.8.2013.

[13] Klein, Naomi & Lewis, Avi: "Occupy, resist, produce". NewStatesman 30.8.2007. URL: http://www.newstatesman.com/south-america/2007/08/argentina-workers-movement. Katsottu 8.8.2013.

Gautreau, Ginette: Zanon Ceramics laying out the tiles for Argentine socialism. Atlantic International Studies Organization 08/2009. URL: http://atlismta.org/online-journals/0809-journal-intervention/the-rise-of-worker-cooperatives-in-argentina. Katsottu 8.8.2013.

[14] ROAR Collective: The Greek workers who took inspiration from Argentina. ROARMAG.org 9.5.2013. URL: http://roarmag.org/2013/05/vio-me-zanon-factory-argentina-greece/. Katsottu 8.8.2013.

Osterweil, Willie: A March, A Concert, A Cooperative. Shareable 19.2.2013. URL: http://www.shareable.net/blog/a-march-a-concert-a-cooperative. Katsottu 8.8.2013.

Vio.Me: Occupied Greek Factory Begins Production Under Workers Control. Workerscontrol.net 11.2.2013. URL: http://www.workerscontrol.net/authors/occupied-greek-factory-begins-production-under-workers-control-occupy-resist-produce. Katsottu 8.8.2013.

[15] Emt.

[16] Dangl, Benjamin: From Argentina to Wall Street. The Nation 16.8.2011. URL: http://www.nation.com.pk/pakistan-news-newspaper-daily-english-online/international/16-Oct-2011/From-Argentina-to-Wall-Street. Katsottu 8.8.2013.

Kuva: Wikimedia Commons