Kaupungin sivukirjastosta kaupunkilaisten kulttuuriolohuoneeksi

Turkulaisen Martin kaupunginosan entisen sivukirjaston toimintaa pyörittää nykyisin kulttuuriyhdistys Ida. Yhdistys pitää yllä kirjastopaveluiden lisäksi kahvilaa, luomupuotia, galleriatiaa, tapahtumapaikkaa sekä kaupunkiviljelmää ja värittää kaupunginosan elämää järjestämällä muun muassa kursseja ja iltaklubeja.

Julkinen palvelu on muuttanut muotoaan tekijöiden vaihtumisen myötä. Yhtäältä toiminta on monipuolistunut, toisaalta muun muassa työryhmien vaihtuvuus ja rahoitusmallin muutokset ovat tuoneet uusia haasteita, jotka eivät ole epätavallisia muillekaan kolmannen sektorin tuottamille palveluille.

Kiinnostavista paikoista on usein helppo kulkea ohi aivan läheltä niitä huomaamatta. Kaikki tavallisesta poikkeavat äänet, rakenteet ja muut maamerkit piiloutuvat tehokkaasti kerrostalorivien taakse. Vasta kun törmään vahingossa oikealle sisäpihalle, kuulen reipasta ja melankolista rytmimusiikkia pieneltä esiintymislavalta.

Vietetään kaupunginosaviikkoja ja Martin Kulttuuriolohuoneen Kirjavaa puistotapahtumaa, johon kuuluu runonlausuntaa, musiikkiesityksiä sekä kirpputoripöytä. Olohuoneella on lisäksi esitelty luomupuotia, järjestetty kuuntelukävely ympäri kaupunginosaa sekä talkoot Unelmatarhan kaupunkiviljelmällä.

Vielä neljä vuotta sitten Martin kaupunginosassa oli tavallinen sivukirjasto, kunnes Turun kaupunki päätti lakkauttaa sen yhdessä Mikaelin sivukirjaston kanssa juuri kulttuuripääkaupunkivuoden alla.

”Me vaan suivaannuttiin, että palvelut viedään, ei me haluta”, totesi Hertta, kulttuuriyhdistys Ida ry:n hallituksen jäsen. Martin kirjaston käyttäjät päättivät ottaa toiminnan omaan haltuunsa ja perustivat Ida ry:n ylläpitämään uutta kirjastoa ja kulttuuritilaa, josta tuli Martin kulttuuriolohuone. Perustajilla oli hyvät kontaktit kaupunginkirjastoon, joten aktiivien oli helppo neuvotella lakkautettujen kirjastojen kirjojen luovuttamisesta yhdistyksen käyttöön.

Vuonna 2010 yhdistys sai vuokrattua toimitilat Martista ja vähitellen Olohuone on löytänyt oman yleisönsä ja aktiivit. Vuonna 2013 käyttäjämäärä tuplaantui edellisvuodesta lähes 9000:een. Julkiset avustukset ovat Ida ry:lle välttämättömiä ja aktiivit totesivat ironiseen sävyyn, että he ovat oikeastaan tehostaneet niiden käyttöä. Pienemmillä resursseilla tehdään monipuolisempaa kulttuuritoimintaa, kuin aiemmin kirjastossa – pääasiassa vapaaehtoisesti ja palkkatukityöllistettyjen voimin.

Tukeakin saa, kun tietää, minkä kiven kääntää

”Kultsun” aktiivit eivät kannata kirjastojen lakkauttamista tai yhdistämistä tapahtumatilojen kanssa. Eri tilat palvelevat eri tarkoitusta; Martin kulttuuriolohuoneessa lainaustoiminta on vähäisempää, kuin sivukirjastossa aikanaan, mutta tapahtumat voivat esimerkiksi olla äänekkäämpiä ja tilassa on sopiva ylimäräinen huone gallerialle. Näyttely vaihtuu kuukausittain ja avajaisten yhteyteen on tänä keväänä järjestetty esittävän taiteen ohjelmaa.

Vuokraa Ida ry ei voisi maksaa ilman kaupungin vuokratukiavustusta ja aktiivit ovat tukeen sinänsä tyytyväisiä. Täysi taloudellinen itsenäisyys, eli koko vuokrasumman kerääminen esimerkiksi tapahtumatuotoilla muuttaisi heidän mukaansa pienen budjetin toiminnan luonnetta liikaa. He kuitenkin toivoivat, että pienten avustusten hakeminen olisi joustavampaa ja tieto paremmin saatavilla, jotta esimerkiksi oikeita hakuaikoja ei tarvitsisi selvitellä puskaradion kautta. Kummastusta herätti myös se, että kaupungin tilaliikelaitoksen tilojen vuokraajat saavat suoraa vuokratukea, kun taas kaupungin omistaman kiinteistöosakeyhtiön vuokralaiset eivät. ”Jos me kuitenkin ylläpidetään tässä kirjastoa, joka periaatteessa on kaupungin homma, sit me kuitenkin maksetaan kaupungille isoa vuokraa siitä, että me saadaan ylläpitää semmoista toimintaa, joka kaupungin pitäis hoitaa, eli se on myös kaupungille järkevää ylläpitää omaa tilaansa”, Hertta pohtii.

Erilaiset toimijat tekevät yhdessä kaupunkia

Ida ry järjestää kulttuuriolohuoneella esimerkiksi naurujoogaa ja erilaisia kursseja muun muassa permakulttuurista ja videovalaisusta. Lisäksi noin kerran kuussa avataan Kulttuuriolohuoneella uusi taidenäyttely ja Ida-klubi pidetään eri klubitiloissa ympäri kaupunkia. Yhdistys perii pientä vuokraa Kulttuuriolohuoneen galleriatilasta, ja kerää kurssi- ja pääsymaksuja, joiden tuotot menevät Kulttuuriolohuoneen toiminnan tukemiseen. Kulujen kattaminen pienistä puroista vie lopulta suuren osan ajasta, jonka voisi muuten käyttää toiminnan kehittämiseen. Tärkeintä kuitenkin on, että liian suuret hinnat eivät ole este osallistumiselle. Kulttuuriolohuoneen pääasiallinen tarkoitus on elävöittää kaupunkikulttuuria ja siksi aktiivit eivät myöskään koe kilpailevansa tekijöistä tai asiakkaista muiden toimijoiden kanssa. Hallitusaktiivi Ilpon mukaan ”Martissakin voisi olla vaikka kuinka monta tällaista.”

Hertan mielestä kaupunginosatyö lähtee liian usein liikkeelle ongelmista, joihin etsitään asiantuntijaratkaisua ulkopuolelta. Kulttuuriolohuoneen kansalaisvaikuttaminen perustuu sen sijaan asukkaiden yhteistyöhön omien tarpeidensa täyttämiseksi mielekkään yhdessä tekemisen kautta.

Kulttuuriolohuonetta vastaavia projekteja on perustettu eri yhdistysten toimesta muihin kaupunginosiin, mutta yhteistyö kaupunginosaprojektien välillä on ollut vähäistä muutamia koko kaupunginlaajuisia kesäfestivaaleja lukuunottamatta. Mutta miksipä sitä ei voisi olla enemmänkin, aktiivit pohtivat.

Avoin ja joustava työnjako vaatii paljon tiedotukselta

Toiminnan organisoinnista Kulttuuriolohuoneella vastaa Ida ry:n nelihenkinen hallitus. Kahvilan, kirjaston ja luomupuodin myyntipisteen käytännön töitä hoitaa vaihteleva määrä palkkatukityöllistettyjä. Lisäksi tapahtumien, klubien ja viljelmän pyörittämiseen kutsutaan vapaaehtoisia tarpeen mukaan.

Isompia ja pitkäjänteisyyttä vaativia töitä pyritään ohjaamaan vapaaehtoisilta työntekijöille, jotta vapaaehtoistyö pysyisi kevyenä ja joustavana. Työnjako on toiminut, koska tekijät ovat olleet oma-aloitteisia ja tarttuneet töihin sitä mukaa, kun niitä ilmenee omiin kiinnostuksiinsa ja taitoihinsa sopivasti. Vapaaehtoisia ja hallituksen jäseniä motivoi yleisön, uusien tekijöiden ja yleisen kiinnostuksen tasainen lisääntyminen. Juuri kun olen jättämässä Kirjavan puistotapahtuman hulinan, työntekijä Riikka mainitsee, että minua olisi varmaan kiinnostanut nähdä myös sirkustaideopiskelijan “yllätysnumero”, joka järjestyi niin myöhään, ettei sitä ehditty merkitä varsinaiseen ohjelmalistaan. Tällaiset muutokset eivät yleensä sekoita järjestäjien pakkaa, koska tapahtumissa pidetään mielellään joustonvaraa spontaaneille ideoille.

Työryhmän vaihtuvuus on haaste erityisesti tiedonkulun kannalta, mutta puheenjohtajan vaihtuminen pitää toiminnan avoimena uusille ihmisille ja ideoille. ”Jos puheenjohtaja pysyy liian auan, projekti tahtoo mennä yhden ihmisen asiaksi, kysykää puheenjohtajalta”, työntekijä Antti toteaa. Yksi Kultsun vapaaehtoisverkostoon perustuvista sivuprojekteista on Unelmatarhan kaupunkiviljelmä. Penkit kaivettiin edellisvuonna viereisen puiston käyttämättömille katsomorakenteille. Alueen keskeneräinen kaavasuunnitelma pitää julkiset kunnostustyöt pysähdyksissä, joten kaupungin puolesta viljelijät saavat käyttää katsomoa sillä aikaa vapaasti omiin tarpeisiinsa.

Seuraavana päivänä osaa jo tien Unelmatarhalle. Pääsen pian vuorostani esittelemään viljelmää päiväkerhoryhmälle sekä uteliaalle ohikulkijalle. Istutan myös omista parvekelaatikoistani yli jääneet siemenet yhteiseen penkkiin ja vannotan itseäni, että ilmoitan muutoksista ajoissa ryhmän facebook-seinälle. Ehkä puistossa liikkuu kesällä muitakin kulkijoita, joilla on hetki aikaa huomata uudet tapahtumat, tilat ja projektit lähiympäristössään. Kun niitä alkaa olla vähän joka nurkan takana, pienet työryhmät voivat keskittyä omaan juttuunsa, auttaa naapuria tarvittaessa ja saada yhdessä vähästä paljon aikaan. Silloin saa kaupungilla liikkuessa ehkä pitää jo laput silmillä, jos haluaa olla törmäämättä yllätyksiin kulman takana.

Sunna Kovanen

Lue myös: Attila Kotányi ja Raoul Vaneigem: Situationistien yhtenäisen kaupunkisuunnittelun ohjelma vuodelta 1961