Kallion kulttuurikammarin ruokapajarinki täyttyi keskiviikkoiltana ihmisistä puimassa jokapäiväisen ravintonsa oma- ja yhteisvaraiseen järjestämiseen liittyviä kysymyksiä. Ihmisiä oli ponnistanut paikalle eri tilanteista, mutta tarpeet, ongelmakohdat ja vakava suhtautuminen asiaan tuntuivat enemmän tai vähemmän jaetuilta.
Ihmiset ilmaisivat haluaan vahvistaa konkreettista ja suoraa suhdettaan maahan, ruokaan ja oman olemassaolon perusedellytyksien ymmärtämiseen, oppimiseen ja toteuttamiseen. Samoin tarvetta voida osallistua mielekkääseen, luonnollisesti ja sosiaalisesti kestävään, omaan ja yhteiseen hyvinvointiin liittyvän tekemisen ja toimeentulon järjestämiseen itselle ja muille tilanteessa, jossa markkinoiden ohjaama palkkatyö ei kykene tätä toteuttamaan.
Yhteisöllisyyden näkökulma voimavarana nousi esille useammalla tavalla. Toisaalta samoin kuin ruokaomavaraisuutta yleisesti ei yhteisöllisyyttäkään nähty oikotienä onneen. Yhteisöllisyyden käytännön kokemusten hankaluudet vaativat lisää ymmärrystä ja käytännön harjoittelua. Ruokaomavaraisuus ei myöskään riitä yksin, sillä se on vain osa laajempaa oma- ja yhteisvaraisuuden kokonaisuutta. Näiden haasteiden työstämiseen pajan kohtaamispaikkana toimiva Kaarlenkadun kulttuurikammari ja siellä jo käynnissä olevat ja monipuolistuvat toiminnot voivat tarjota välineitä (kuten myös Commons.fi-julkaisun yhteisalusta).
Toisaalta keskeiseksi tunnuttiin kokevan se, että kaupunkiviljelyn vakiintuneimmat muodot (kaupungin vuokraamat puutarhapalstat, kampusviljely ja kevyesti puuhasteleva muu kaupunkiviljely) eivät puhuttele kokonaisvaltaista omavaraisuutta. Jatkokysymys siitä, minkälainen toiminta mahdollistaa, herätti keskustelua. Kokonaisvaltainen ja toimeentuloa mahdollistava sissiviljely eri ulottuvuuksineen (metsissä, eri tavoin vallatuissa tiloissa, maassa, katoilla ja merellä), permakulttuuri, Lassilan Oma Maa –luomutilan osuuskunta ja sen toimintaan osallistuminen nousivat eräiksi vaihtoehtoisiksi malleiksi, kuten myös osoittamaan mahdollisuuksien moneutta.
Pajassa ei käyty ideologista keskustelua eikä kukaan halunnut jämähtää ismeihin. Kuitenkin kapitalistisen olemassaolon ja ihmistenvälisten suhteiden käytännön mallit tuntuivat ehkä kaikkein vieroksutuimmalta ismiltä, jonka riippuvuudesta haluttiin irrota entistä kokonaisvaltaisemmin.
Luokkakysymys nousi esiin siitä näkökulmasta, että kaikilla ei ole mahdollisuutta lyödä tiskiin rahaa tai ottaa lainaa maan hankintaa varten ja ryhtyä yksin- tai yhdessäyrittäjäksi. Yksityisomistuksen ongelmat eivät välttämättä ratkea ostamalla uutta yksityistä tai yhteistä omaisuutta. Pienviljelyyn, omavaraisuuteen ja yhteisöllisyyteen voi parhaimmillaan liittyä yhteiskunta- ja omaisuusrakenteen anti-kapitalistinen muutos.
Paja tulee jatkumaan alustavasti joka toinen keskiviikko tekemisen oppimisen, tekemisen eri ulottuvuuksien ymmärtämisen ja käytännön toimintaryhmien myötä. Tulevien kokoontumisten teemoiksi nousivat sienestys, säilöminen, yleisempi keskustelu aiheesta sekä käytännön toimintaryhmien käynnistäminen kokonaisvaltaiseen sissiviljelyyn, permakulttuuriin, kollektiiviseen verkkokalastuskuvioon ja ehkä myös mehiläistenhoitoon liittyen. Ohjelmaa päivitetään Commons.fi yhteisalustalla ja pajaan osallistuvien sähköpostilistalla, mutta osallistujien toivotaan levittävän sanaa pajasta myös omissa ympyröissään.
Pian pajakeskustelun jälkeen käynnistyi armollinen syyssade, joka tyhjensi ihmiset Kallion kaduilta ja elävöitti metsien sieniä. Ensimmäinen käytännön toimintaryhmä starttaa heti perjantaiaamuna kello 9 sienestysretkellä Heikinlaaksoon. Tervetuloa mukaan jakamaan ja saamaan tietoa, kokemusta ja sieniä!
>>Jokapäivän pajan foorumi Yhteisalustalla
Pajakutsu 18.9.2014:
Jokapäivän paha ruoasta Kallion kulttuurikammarissa
”Ja aamu valkeni ja tuli kahdeksas päivä. Näkymättömän käden ei enää annettu ohjata asioita ja ihmiset alkoivat itse ja yhdessä järjestellä elämäänsä.”
Kallion uudessa kulttuurikammarissa käynnistyvät tekemisen pajat jokapäiväisen elämämme käytännölliseksi muuttamiseksi. Lähtökohtana on tyytymättömyys rahan vastuuttomaan tapaan mahdollistaa olemisen tapamme ja keskinäiset tuotannolliset suhteemme. Konkreettisena tavoitteena on aineellisten perustarpeidemme ja kulttuurielämämme ottaminen omaan ja yhteiseen hallintaamme.
Eri pajoissa käynnistyvien olemassaolomme eri ulottuvuuksia läpäisevien prosessien punaisena lankana toimii itse- ja yhteistekemisen periaatteiden soveltaminen elämiemme järjestämiseen.
Työpajojen teemat voivat liittyä esimerkiksi aineellisen riippumattomuuden organisoimiseen (ruoantuotannosta ja energiasta alkaen), tarpeellisten taitojen ja tietojen oppimisprosessien järjestämiseen; tiedonvälityksen, kommunikaation ja taiteen toteuttamisen käytännön menetelmiin. Tarkoituksena on kehittää tekemisen muotoja, jotka murtautuvat kammarista elämiemme kokonaisuuden perusosiksi, joko pajan osallistujien kesken tai näiden omissa asuin- ja toimintaympyröissään.
Pajakokoontumisten teemat, suuntaviivat ja tarkempi aikataulutus sovitaan osallistujien kesken.
Ensimmäisessä pajassa teemana ovat ruoantuotannon järjestämisen yhteisesti jaetut kysymykset. Lähtökohtana on ruoan ostamiseen liittyvästä vastuuttomuudesta poisoppiminen, hyppääminen alas maanviljelijöiden niskasta ja maahan kohdistuvan luonnollisen suhteen etsiminen ja sen rakentumisen käynnistyminen. Minkälaisten oppimisen ja tekemisen muotojen käynnistymistä tämä edellyttää?
Commons.fi-sivuston Yhteisalusta-foorumille tallennetaan työpajojen antia ja jatketaan keskustelua tekemisen muotojen kehittymisestä.
Kokoontuminen on keskiviikkona 24.9 kello 19 Kallion toistaiseksi nimeämättömässä uudessa kulttuurikammarissa (Kaarlenkatu 15).
>>Jokapäivän pajan foorumi Yhteisalustalla
Kuva: Bruno Barbey, http://www.magnumphotos.com