Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2015

Myrskylintu kommunismiin vievän tien yllä

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2876″,”attributes”:{”alt”:”Barikad Kolektiva”,”class”:”media-image”,”height”:”480″,”style”:”width: 250px; height: 361px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”332″}}]]Siluettina näkyvä, valon suunnassa lentävä lintu johdattaa katsetta kohti vallankumouksellista yhteisyyttä eli radikaalia kommunismia. Budapestista Helsinkiin ja Tampereelle saapuu autonomisesti ajatteleva ”ultravasemmistokommunisti” ja pitkän linjan liike- ja kirjallisuusmies GA vierailemaan ja avaamaan uutta näkökulmaa väsähtäneeseen suomalaiseen kommunismikeskusteluun.

“Miksi? Koska kommunistinen vallankumous ei ole vain oman aikamme, vaan myös eri aikojen miljoonien ihmisten intohimojen kohde alkaen varhaisista esi-isistämme, jotka taistelivat vaihtoarvon kehittymistä vastaan, minkä he aivan oikein ymmärsivät tappavaksi.”

Esimerkiksi Marx, Pannekoek, Bordiga, Camatte ja Dauvé todistivat profeetallisesti tästä samasta loppumattomasta intohimosta luoda uusia yhteisöjä, ihmisten yhteisöjä.

Leninin aikanaan lapsentautiseksi kritisoima ”ultravasemmistokommunistinen” radikaali kansainvälinen perinne on kasvanut aikuiseen ikään, ja oppinut todellisuudesta valtavasti vuosien varrella. Suomessa tämä moniääninen perinne on vaikuttanut teoreettista keskustelua vähemmän vain käytännön liikkeissä. Keskeinen kysymys on se, mikä on tämän näkökulman tietoinen tai tiedostamaton merkitys ihmisten jokapäiväisen tekemisen muodoissa.

Uudenlaisen yhteiskunnan ja ihmiselämän rakentamisen keinoina commons- ja yhteis(ö)tuotannon näkö- ja tekemiskulmat ymmärretään usein katkoksena historiallisen työväenliikkeen umpikujaan ajautuneisiin toimintamuotoihin. Radikaali kommunistinen perinne jakaa commons-liikehdinnän kanssa työväenliikkeen valtahaarojen kritiikin (itse asiassa se on niiden alkuperäinen ja kovin kriitikko) sekä perustavan kiinnostuksen yhteiseen ja yhteisöön.

Sen näkökulmasta työstä saatavan palkan, mitattavien arvojen luomisen sekä näiden vaihdon säilyttävät commons- ja yhteis(ö)tuotantomuodot merkitsevät historiassa vain pinnallista katkosta ja syvää rakenteellista jatkuvuutta vastakkainasettelulle perustuvien yhteiskuntamuotojen historiassa.

Lauantaina 31.1. Helsingissä osana Häiriöitä-luentosarjaa sekä 2.2 Tampereella osana Kapakkapolitiikkaa -keskusteluja hypätään historian myrskylinnun siiville ja liidellään kommunismia kohti vievän tien yläpuolella.

Ajattelevan autonomin eli GA:n unkarin kielestä suomeen käännetty alustus esittää leikkauksia luokkahistorian verisiltä rattailta kivikaudelta nykypäivään rakentaen kuvaa (poliittista ja ideologista valtaa tavoitelleiden puolueiden sotkemasta) kommunismin käsitteestä ja sen toteutumisen materiaalisista mahdollisuuksista.

Keskiviikkona 4.2 keräännytään Kalliossa vapaamuotoisesti yhteen. Budapestissa toimiva kirjallisuus- ja liikepiste Gondolkodó Autonóm tekee vierailun Kaarlenkadun Kammariin, jossa esillä on lehtisiä sekä lyhytlainattavaa kirjallisuutta (mm. Anton Pannekoek, Amadeo Bordiga, Jacques Camatte, Fredy Perlman, Gilles Dauve eli Jean Barrot, kommunisaatioteoria), ajatuksena käynnistää yhteisiä kääntämis-, kirjoitus- ja oppimiskuviota aiheesta sekä etenkin mahdollisuus pohtia näiden näkökulmien toteuttamista jokapäiväisessä elämässä ja todellisissa tilanteissa.

Keskustelujen ulkomainen vieras GA on pyörittänyt 1990-luvun alusta lähtien Gondolkodó Autonóm -nimistä kirja- ja liikepistettä Budapestissa (http://gondolkodo.mypressonline.com/) sekä kuulunut Barikád Kollektíva -nimiseen ryhmään (http://barricade.hol.es/rolunk/rolunk-en.html).

Lauantaina 31.1. kello 18.00 alustus Häiriöitä-luentosarjassa: “Kommunismia kohti vievä historiallinen tie” (sekä huomiota vallankumouksellisen yhteisyyden perusteista). Kupoli, Uusi ylioppilastalo, Mannerheimintie 5 B, 7. kerros, Helsinki.

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2881″,”attributes”:{”alt”:”Kondolkodo Autonom”,”class”:”media-image”,”height”:”471″,”style”:”line-height: 20.7999992370605px; width: 250px; height: 250px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”471″}}]]Maanantaina 2.2. kello 18.00 alustus Kapakkapolitiikkaa -keskustelusarjassa: “Kommunismia kohti vievä historiallinen tie” (sekä huomiota vallankumouksellisen yhteisyyden perusteista). Kievari Kahdet Kasvot, Kauppakatu 14, Tampere.

Keskiviikkona 4.2. kello 16.00 alkaen Gondolkodó Autonóm kirjallisuus ja liikepiste toimii illan Kallion Kulttuurikammarissa. Esillä kirjallisuutta sekä tiedossa keskustelua vallankumouksellisesta kommunismista ja siihen liittyvän yhteistekemisen muodoista. Kammari, Kaarlenkatu 15, Helsinki.

Satu kertoo meistä

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2871″,”attributes”:{”alt”:”miljonääri”,”class”:”media-image”,”height”:”223″,”style”:”width: 250px; height: 194px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”287″}}]]Mitä tapahtuu kun elämämme perusedellytyksiä otetaan yksityiseen käyttöön? Sadussa miljonääri haluaa auringonkin itselleen, mutta ei se niin helposti käy. Auringolla ja ihmisillä on omat keinonsa. Sadun jälkeen avautuu mahdollisuus pohtia yhdessä sadun kertomaa sekä aloittaa satuihin liittyvä hanke yhdessä.

Olipa kerran eräs miljonääri, valtavan varakas mies, joka oli onnistunut keräämään kaikki maalliset rikkaudet itselleen. Mikään tavara maailmassa ei ollut hänen käsiensä ulottumattomissa. Hän asui kaikkein suurimmassa ja koreimmassa linnassa ja kaikki ihmiset työskentelivät palvellakseen häntä.

Miljonäärin epäonneksi hän nautti rikkauksistaan inhottavan sairauden vaivaamana. Sairaus ei ollut niinkään kivulias vaan epämiellyttävä. Hänen vartaloaan peittivät luotaantyöntävät keltaiset näppylät, jotka märehtivät päivällä ja punottivat yöllä. Tämä oli ruma sairaus – jopa niin ruma, että itse miljonäärikin häpesi sitä ja pukeutui koko ihonsa peittäviin pehmeisiin vaatteisiin.

Miljonäärin omaisuus jatkoi kyllä kasvamistaan, mutta jostain syystä täysin samaa tahtia hänen sairautensa pahenemisen kanssa. Pian ihottuma meinasi ulottua jo kasvoihin, ja jopa silmiin. Tätä miljonääri pelkäsi kaikkein eniten. Vartalonsa hän saattoi peittää vaatteilla, mutta voidakseen elää, hallita ja tehdä rahaa, hän ei halunnut peittää kasvojaan.

Iho-ongelmista kärsivä miljonääri käski kutsumaan lääkärin luokseen. Aiemmin hän ei ollut kiinnostunut kenenkään neuvoista eikä päästänyt ketään lähelleen. Hän ei ollut halunnut kenenkään saavan tietää suuresta onnettomuudestaan. Eniten hän pelkäsi sitä, että ne ihmiset, jotka olivat kadehtineet hänen onneaan, saattaisivat alkaa iloita hänen epäonnestaan. He saattaisivat jopa ajatella olevansa onnellisempia kuin itse miljonääri. Miljonäärille oli aina ollut selvää, että koska hänellä on eniten rahaa, hänen on näytettävä kaikkein onnellisimmalta. Ja toden totta, moni kyllä oli tämän kuvitelman vallassa.

Miljonääri kutsui parhaan lääkärin luokseen ja sanoi:

Tutkikaa minut herra lääkäri, ja neuvokaa mitä minun tulee tehdä parantuakseni. Sairauteni on niin kuvottava, ettei kukaan saa tietää siitä. Olen täysin varma, että ymmärrätte tarpeeni varmistaa äänettömyytenne surmauttamalla teidät neuvojenne jälkeen. En nimittäin usko mihinkään, enkä ainakaan ihmisten kykyyn olla paljastamatta salaisuuksia. Minun on oltava varovaisempi kuin Midas-kuningas! Pidän huolen, että vaimonne saa runsaan eläkkeen rahastostani ja lapsenne voivat jatkaa opintojaan kustannuksellani.

Lääkäri ymmärsi viimeisten hetkiensä koittaneen, sillä miljonäärin vallan ulottuvilta oli mahdotonta paeta.

Miljonääri riisuutui jääden seisomaan alasti lääkärin eteen. Hän näytti liiskatulta etanalta. Näky sai lääkärin voimaan pahoin sekä ajattelemaan tilanteen vääryyttä ja sen kostamista.

Miksi joudun kuolemaan hänen näppylöidensä takia, vaikka olen täysin terve? Jos hän surmaa minut, minä voin tehdä saman hänelle. Se on selvää, kirjoitan reseptin, jonka hän saa maksaa kalliisti.

Lääkäri kääntyi miljonäärin puoleen ja sanoi:

Arvoisa herra, tiedän kyllä lääkkeen vaivoihinne. Se on erityisen voimakas, ja vain te voitte sen hankkia. Tarvitsette auringon. Mutta ette vain vähän aurinkoa, kuten tavalliset kuolevaiset tarvitsevat ihovaivoihinsa. Te tarvitsette koko auringon. Teillä on omaisuutta, ja uskoisin, että rahoillanne voitte tuoda auringon alas radaltaan ja palatsiinne. Sulkekaa itsenne sen kanssa huoneeseen tunniksi, jotta voitte yksin ja läheltä nauttia sen säteiden parantavasta voimasta. Aurinkokylpy ei tee teistä vain tervettä. Se tekee kuolemattomaksi. Tämä on ainoa lääke, jota voin suositella teille. Teihin on nimittäin jotenkin tiivistynyt koko maailman sairaus ja aurinko edustaa koko maailman terveyttä.

Miljonääri uskoi lääkäriä. Vaivojaan pelkäävä ei pahemmin epäile. Sitäpaitsi häntä askarrutti hänelle itselleen tärkeä kysymys.

Lääkäri, kertokaa paljonko auringon hankkiminen maksaa? Se on hyvä tietää etukäteen. Ehkä joku voi hankkia sen halvemmalla?

Viimeisten sanojen vaihduttua lääkäri ohjattiin ulos. Hänestä ei sen koommin kuultu. Miljonääri kirjoitti leskelle sievoisen shekin ja lähetytti orpolapsille uudet koulukirjat sekä kaksi melkein käyttämätöntä viivotinta miljonäärin toimistosta sekä penaalin jossa luki ”opi, poikani, olemaan viisas”.

Miljonäärin ajatukset olivat tosin jo auringon hankkimisessa: miten sen saisi alas kaikkein halvimmilla.

Miljonääri alkoi rakennuttaa jättiläismäistä telinettä. Hän laittoi sata insinööriä suunnittelemaan valtavan nosturin rakentamista. Ja toiset sata suunnitteli sitä rakennusta, johon aurinko suljetaan ja jossa se voi omistautua miljonäärin parantamiselle. Tuhannen tuhatta työläistä ympäri maailmaa kävi töihin rakentaakseen välineet, jolla saada aurinko alas miljonäärille. He eivät uhranneet aikaa elämästään ja perheiltään eivätkä parhaita voimiaan siksi, että olisivat halunneet tuoda auringon alas. Ainoa syy heidän työlleen oli se, että miljoonärin palveleminen rahaa vastaan tuntui ainoalta ja tai ainakin parhaalta tavalta pitää huolta lapsistaan ja vaimoistaan.

Ja eräänä pimeääkin pimeämpänä yönä aurinko lopulta vedettiin taivaankannelta alas. Se peiteltiin valtavan rakennuksen sisälle ja suljettiin teräspohjaisten lattioiden ja rautabetoniseinien sisään. Yksikään säde ei päässyt sieltä ulos.

Maailma pimeni, mutta miljonääri iloitsi operaation onnistumisesta ja ajatteli itsekseen.

– Pimeässä kukaan ei edes huomaa, että auringon paikka on kylmennyt: minusta tulee auringon voimalla kuolematon ja saadessani yksin sen kaikki voimat tulee kaikesta minulle mahdollista. En tyydy pelkkään aurinkoon, vaan tuon alas kaikki tähdet ja suljen ne aarrekammiooni. Niistä tulee minun omiani, aivan kuten pankissa säilytettävät omaisuudestani kertovat arvopaperit. Pian koittaa se päivä, jolloin ei ole enää mitään mikä ei ole minun. Ostan itse ukkojumalankin ja laitan sen sihteerikseni. Minusta tulee nuori, kuolematon ja kaikkia muita miljonäärejä rikkaampi.

Pian ihmiset alkoivat heräillä. Kaikki ihmettelivät miksei aurinko herännyt tuttuun tapaansa heidän kanssaan. Taivaalla näkyi vain suuri punainen haava. Ihmiset kerääntyivät ja alkoivat vaateliaina huutaa: Missä on aurinko? Kuka on vienyt auringon?

Miljonääri katsoi tyytyväisenä kun valonheittimiä käyttävät poliisit alkoivat laittaa ihmisiä järjestykseen ja hajoittaa heidän kokoontumistaan. Siinä riittikin tekemistä. Ihmiset olivat sen verran pahasti tolaltaan, että poliiseille tuli kunnon hiki, eivätkä he silti saaneet ihmisiä rauhallisiksi.

Miljonääri antoi käskyn, että kaikkiin lamppuihin tulee sytyttää valot. Sadattuhannet lamput valaisivat päivää keskustan kadunkulmilla, kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Laitakaupungilla, jossa suurin osa ihmisistä asui, paloi vain kolme surullisen näköistä kaasulamppua. Kylissä ihmiset kaivoivat kaappien perukoilta pyhäinpäivää varten varastoimansa kynttilät ja katselivat sitten kynttilän valossa kauhistuneina toisiaan. Sekasorto oli valmis, jota vielä lisäsi kuka tietää mistä ilmaantuneiden lepakoiden lepatus.

Miljonääri alkoi jo tehdä laskelmia ja suunnitelmia uusista kauppatavaroista:

Kunhan paranen, teen auringosta uudenlaisia tulitikkuja. Ehkä siitä voi tehdä myös jonkunlaista rasvaa. Ovelana ihmisenä voin rikastua lisää auringon avulla helposti. Onpa onni, ettei kukaan ollut tullut ajatelleeksi tätä aiemmin.

Ihmisten keskuudessa sekaannus vain syveni. Liikkuessaan levottomana pimeillä kaduilla ihmiset törmäilivät pimeydessä toisiinsa, kuten villiintynyt karja. Miljonääri päätti aloittaa mainoskampanjan. Hän liimautti julisteitä seinille, julkaisi lööppejä ja kirjoitutti lehtiin pääkirjoituksia, joissa ylisti vihdoin saapunutta pimeyttä.

 Ikiaikainen vihollisemme on lyöty! Se vaati uhrautumista, mutta nyt se on tehty. Aikojen alusta lähtien ihmisiä kiduttanut maailman pahin despootti, aurinko, ei enää jatka pahoja tekojaan. Sen säälimättömästä mielivallasta ovat kärsineet eniten tavalliset työtä tekevät ihmiset. Miljoonat heistä ovat kuolleet kesken töittensä auringon polttavien säteiden takia. Lääkärit ja tilastot todistavat, että ne ihmiset, jotka ovat syntyneet ja työskentelevät auringon alla, tulevat 100% varmuudella, siis täysin varmasti, kuolemaan auringon alla. Tämä auringon mielivalta on nyt ohi. Miljonääri, tunnettu hyväntekijä, joka on tunnettu suuresta sielustaan (hän otti harteilleen myös traagisesti kuolleen lääkärin vaimon ja lasten elämän), on poistanut auringon taivaalta omalla kustannuksellaan ihmisten hyväksi. Tällä teolla miljonääri on ansainnut ikuisen paikkansa kultaisessa kirjassa!

Ne ihmiset, joiden kotona lamppu paloi leppyivät ja rauhoittuivat luettuaan tämän uutisen. Ne, joilla ei ollut kotona edes lamppua, pysyivät rauhattomina. Sokeat sen sijaan puhelivat maailmanlopusta.

Samaan aikaan miljonääri määräsi henkilökuntansa lähtemään ja lähti itse auringon luokse. Hän sulki oven huolellisesti perässään astuessaan aurinkoa säilyttävään valtavaan rakennukseen, ja katsoi vielä avaimenreiästä peräänsä. Hän halusi varmistua, ettei kukaan seuraa häntä ja, että aseelliset vartijat ovat paikallaan. Sitten hän jätti avaimen lukkoon, ettei kukaan kurkkisi sisälle ja näkisi hänen puuhiaan. Hän alkoi riisuutua ja ajatteli:

Miten taivaallisesti aurinko lämmittääkään. Tunnen jo, miten sen valtava voima säteilee sisääni. Se polttaa kaiken pahan ja puhdistaa minut. Lähden täältä ulos kuin nuori jumala. Aiemmin jouduin jakamaan tämän auringon tarjoaman onnen kaikkien muiden ihmisten kanssa. Nyt se on kokonaan minun, kun olen sulkenut kaikki muut pois sen lämmöstä ja valosta. Oi, miten mittaamatonta onnea on saada yksin nauttia kaikkien muiden kanssa aiemmin jaetusta onnesta.

Aurinko paistoi tuttuun tapaansa.

Onhan tämä ehkä vähän liian kuuma tämä aurinko. No, ei se mitään. Minun on opittava nauttimaan sen hyvyydestä. Kunhan vaan selkäni ei tulisi kipeäksi. Eikä pääni. Eikä suuni, silmäni, rintani eivätkä jalkani.

Auringon säteet kuitenkin kuumenivat ja kuumenivat.

– Aah! Tätä säteilyä ei voi kestää. Se polttaa sisältä ja ulkoa. Ihan kuin alkaisin muuttua tuhkaksi. No, yritän kestää vielä hetken. Sitten lähden ja hyppään kylmään jokeeni. Minusta tulee vahvin ja rikkain. Kuolematon. Mutta miten heikolta, köyhältä ja kipeältä minusta nyt tuntuukaan. Aivan kuin olisin kuolemassa. Ei, en kestä tätä enää. Menen ulos. Tämä saa riittää. Lähden – juoksen liidän.

Pelkoa silmissään palanut, rokkoinen ja alaston eli kärsivältä kerjäläiseltä näyttävä miljonääri juoksi ovelle. Oi, oi. Oveen jätetty avain oli sulanut kiinni lukkoon. Eikä mikään maailman ihme olisi kyennyt sitä ovea avaamaan. Miljonääri töni ja ravisteli ovea ja ronkki lukkoa. Aivan turhaan. Lähistöllä ei ollut palvelijaa, neuvonantajaa tai työläisten joukkoa auttamassa. Hän oli aivan yksin. Miljonääri vapisi ja lopulta hänen ruumiinsa taipui ja hervahti maahan. Kuten tyhjänä seisomaan jätetty sukka. Jostain kuului vain ääni:

Ihminen etkö yksin kestänytkään kaikille maailman ihmisille tarkoitettua onnea? Nyt siitä ei riitä sinullekaan.

Ja aurinko jatkoi paistamistaan.

Miljonääristä jäi jälkeen vain pieni kasa tuhkaa. Ei enempää kuin pienen kourallisen verran. Ja aurinko, jonka luultiin jo kadonneen, sytytti myös vankilansa ja ryöstäjänsä hauta-arkun palamaan kuin suurena kynttilänä.

Aurinko paistoi kunnes oli polttanut kaikki seinät ympärillään. Palaen ne valuivat maahan aivan kuin ne olisivat olleet hiekkalaatikolla tehtyjä taloja rankkasateessa. Auringon vankila muureineen katosi kuin taikuri temppunsa jälkeen. Aurinko alkoi taas valaista kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Se makasi vihreällä ruoholla, kuten suuri keltainen ilmapallo.

Kukaan ei itkenyt tämän näyn nähdessään. Ihmiset olivat iloissaan ja alkoivat halailla toisiaan riemusta.

Vihdoin näemme taas toisemme ja naapurin luo johtavan tien.

He hymyilivät yhdessä auringon kanssa ja nauroivat, mutta olivat jo alkaneet miettiä, miten saisivat auringon takaisin taivaalle, jotta kaikki, kaukanakin asuvat maailman ihmiset taas näkisivät yhtä hyvin kuin hekin.

Ihmisten ilmeet vakavoituivat ja he ryhtyivät yhteiseen neuvonpitoon.

 Kuka vie auringon takaisin taivaalle?

Kaksi lasta ilmoittautui heti tehtävään: Manicka ja Pepik. He olivat ehkä Vrsovicestä tai Smichovista, tai jostain he joka tapauksessa olivat, se on aivan varmaa. Pepik ilmoitti varmuutta äänessään:

Me kyllä voimme viedä auringon takaisin. Olemme jo pienestä pitäen tottuneet kantamaan työksemme matkaajien raskaita laukkuja juna-asemalla. Viimeksikin yksi hienopukuinen herra laittoi minut kantamaan niin raskasta laukkua, että kaikki vain katsoivat ihmetellen kun kannoin sitä hartioillani. Haluaisinpa nähdä niin painavan auringon, jota minä en jaksaisi kantaa.

Manicka ja Pepik lähtivät viemään aurinkoa taivaalle. Äiti huusi heidän peräänsä:

Muistakaakin tulla ajoissa kotiin, että ehditte syömään!

Ja portin kohdalla vilkuttaen he huusivat takaisin:

 Ehditään, ehditään, tietenkin ehditään. Älä huolehdi, äiti.

Ja kyllähän he tietysti ehtivätkin ajoissa kotiin.

 

Kääntäjien huomioita sadusta jutustelun pohjaksi

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2866″,”attributes”:{”alt”:”aurinko”,”class”:”media-image”,”height”:”173″,”style”:”line-height: 20.7999992370605px; width: 250px; height: 198px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”218″}}]]

Sadun hyvä, mutta epäonnekas lääkäri olisi varmasti osannut kertoa: kipeän yhteiskuntamme sairauden nimi on ahneus: loputon ruokahalu kasvattaa oman määrää ja kipeästi kyltymätön halu ottaa omaksi yhteistä. Ja kun yhteiskuntamme on sairas, se yrittää tehdä meistäkin samalla tavalla sairaita: saada meidät haluamaan kaikkea, ja ottaa omaksi sitä, mikä kuuluu kaikille.

Se, mitä miljonääri teki sadussa, tapahtuu myös oikeassa elämässä. Rahalla yritetään ostaa kaikki itselle: yhtä hyvin luonnonvoimat kuin isän ja äidin tekemä työ, kaikkien aika, kaikki tilat, maat, joet, vuoret ja kuten nähtiin, jos mahdollista, niin jopa aurinko halutaan omistaa. Jopa unet ja unelmat, kauneus ja rakkaus ja koko olemassaolomme. Tämä itsekäs toiminta kääntää samalla kaiken ylösalaisin, väittää oikeaksi sitä, mikä on väärää. Ei se ole sen kummempaa kuin sadun miljonäärin väittämä siitä, että hyvä ystävämme aurinko on paha.

Älkää turhaan pelätkö tätä lapset, sillä yhdessä me tiedämme kyllä mitä tehdä. Rahan valta levittää pimeyttään ja sotkuaan ja yrittää saada teidätkin uskomaan maailmaansa, eikä siihen minkä omilla silmillänne näette ja sisällänne tunnette. Miljonäärit täällä kotonakin ottaisivat auringon, jos vain voisivat, mutta ei se niin helposti mene. Aiemmat rahan uhreiksi joutuneet ovat nimittäin lääkärin tavoin jättäneet meille joukon apukeinoja ja opetuksia, ja Manickan ja Pepikin tavoin te lapset kyllä sydämessänne tiedätte mitä on tehtävä.

Kun aurinko poltti vankilansa, kukaan ei itkenyt vankilan eikä miljonäärin perään. Sadun kaksi lasta ottivat auringon ja palauttivat sen loistamaan kaikille. He eivät halua itse omistaa aurinkosiskoaan, vaan jakaa sen kaikkien ystäviensä ja ihmisten kesken. Miksi aurinko, joka maan, vesien, metsien ja muiden ihmisten tavoin on veljemme, eikä henkilökohtainen orjamme ja palvelijamme, polttaisi poroksi yhteistä perhettään?

Auringon perhettä olette te tavallisten ihmisten lapset, jotka olette uuden aurinkoisen elämän lapsia, ettekä auringon ostajia ja sen itsekkäitä kuluttajia. Kevätauringon valossa Manicka ja Pepik lähtivät kohti kotia syömään hyvillä mielin, sillä he olivat tehneet oikean teon. Heidän iloinen laulunsa vain kaikui katukivillä.

Alkuperäisteos: Jiří Wolker: O milionáři, který ukradl slunce (1921)
Anarko-kommunistisen De te fabula narratur -julkaisijan kokoelmista
Käännös: Miska Vaski

"SATU KERTOO MEISTÄ" lasten satutapahtuma Kallion kulttuurikammarissa (Kaarlenkatu 15) sunnuntaina 1.2.2015 kello 15.

Valtaa pöydälle kaatavia ja luokassa taistelevia satuja! Lapset perheineen ovat tervetulleita kuuntelemaan ja katselemaan satuja sekä juttelemaan niistä. Musiikin ja leikkien lisäksi tiedossa on tsekkilainen 1920-luvun satu "miljonääristä, joka vei muilta auringonkin", bolivialainen animaatio heinäsirkkatytöstä ja veden katoamisesta sekä turkkilainen kansansatu laiskottelun onnesta.

Yritetään yhdessä lasten kanssa avata ajatuksia yhteiselle perustuvan tulevaisuuden mahdollisuudesta, mutta myös käynnistää yhteinen kirjahanke vastaavien satujen kokoamiseksi omaan, yhteiseen ja muidenkin käyttöön. Kaikkien innostus ja mitä erilaisimmat taidot ja voimavarat ovat tarpeen!

Uuden talouden vertaisoppiminen alkaa

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2856″,”attributes”:{”alt”:”Solidaarisuus”,”class”:”media-image”,”height”:”480″,”style”:”width: 250px; height: 318px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”377″}}]]

Joukko oikeudenmukaisemman ja kestävämmän talouden puolesta pakertavia aktiiveja, opettajia ja tutkijoita kokoontuu hiomaan uuden talouden menetelmiä ja strategioita. Avaustapahtuma järjestetään Otavan opiston osuuskunnan tiloissa tämän viikon perjantaina ja lauantaina 23-24.1.2015.

Nyt käynnistyvän prosessin tarkoituksena on koota yhteen laaja-alaisesti tuotannollisten vaihtoehtojen tekijöitä ja tutkijoita sekä kehittää taloudesta käytävää keskustelua.

Kurssi toteutetaan Otavan opiston ja Otavan opiston osuuskunnan aPaja-oppimisyhteisössä ja se muotoutuu kokonaisuudessaan osallistujien tarpeiden mukaiseksi.

Ensimmäisessä kokoontumisessa keskustellaan niukkuudesta, paikallisuudesta, ruoka- ja vaihtotalouksista, aikapankeista, ekonomismista sekä jälkikeynesiläisyyden ja uuden talouden eroista. Tämän lisäksi suunnitellaan kurssin tulevia tapaamisia.

Uuden talouden työkaluja -yhteisoppimisprosessi toivottaa kaikki aiheesta kiinnostuneet mukaan! 

Katso koko ohjelma: http://apaja.otavanopisto.fi/tapahtuma/1-tapaaminen-1

Ilmoittautumiset: http://apaja.otavanopisto.fi/kurssit/uuden-talouden-tyokaluja

Lisätietoja: tuomo.alhojarvi@gmail.com

Tee se yhressä Tampereella

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2851″,”attributes”:{”alt”:”Tekijät koolla Tampereella 17.1.2015″,”class”:”media-image”,”height”:”332″,”style”:”width: 300px; height: 208px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”480″}}]]Tee se itse on nyt tee se yhressä! Tekijät koolla Tampereella lauantaina 17.1.2015 klo 12-18.

Commons.fi ja Vapaa yliopisto kutsuvat tekijöitä kautta Pirkanmaan ja maan!

Avaamme päivän mittaisen tilan tehdä yhdessä. Esittelemme mitä ovat Commons.fi ja Vapaa yliopisto ja millaista yhteistekemistä niissä tapahtuu.

Toivomme tekijöitä lukemaan, kirjoittamaan, järjestämään, kääntämään, koodaamaan, keskustelemaan, oppimaan… Mutta voit myös tulla muuten vaan. Tuo ideasi ja kysy mukaan tekemisiisi.

Päivän aikana vähintäänkin käännetään jokin commons-aiheinen teksti suomeksi, ehkä toinenkin, laitetaan alulle lukupiiri kirjasta Taisteleva tutkimus sekä tutustutaan Wikiopiston käyttöön. Muuta tekijöiden mukaan.

Yhteistekemiset jatkuvat kohti kesää ajoittaisina työpajoina, joissa tekijät tekevät yhdessä mitä on tehtävä. Työskentelemme paljon tekstien parissa, mutta voimme myös kokata, kutoa tai kunnostaa yhteistilan.

Yhteistekeminen tarvitsee tilaa ja tilanteita. Me teemme tilaa tekemiselle.

Päivä järjestetään tamperelaisten tekijöiden kädenjäljillä Kutomotyöläisten Säätiön kerhohuoneella, os. Näsilinnankatu 22 A. Paikalla opasteet.

Kahvetta ja teetä on. Yhressä nääkin.

Commons.fi
& Vapaa yliopisto

Yhteys: commons.fi@gmail.com / 0400 265 919

Vapaa yliopisto: https://fi.wikiversity.org/wiki/Vapaa_yliopisto 

Taisteleva tutkimus: https://fi.wikiversity.org/wiki/Taisteleva_tutkimus

Kuva: http://ranterulze.net

Jokapäivän ruokapajan ahjo kuumenee

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2846″,”attributes”:{”alt”:”Takojat”,”class”:”media-image”,”style”:”width: 300px; height: 196px; margin: 5px; float: right;”,”title”:”Jokapäivän pajan ahjo kuumenee”,”typeof”:”foaf:Image”}}]]Villiruokaa, verkkokalastusta ja yhteisvaraisen elämän vaurautta. Maattomia käsiä ja maan elämän kosketusta. Elämän perusedellytysten luomisen oppimista ja perusedellytysten omaehtoista tekemistä. Omavaraistaloutta ja yhteistekemistä elämänturvana, kapinana ja omasta vieraantumisesta pakenemisena. Suunta on kohti rahasta riippumatonta ruokaa ja metsänkaltaista pysyvän elämän kulttuuria.

Jokapäivän ruokapaja on viikottainen tila oma- ja yhteisvaraisen ruoantuotannon edellytysten kehittämiseksi. Pajassa opitaan ruokaomavaraisuuden käytännön perustaitoja ja -tietoja sekä syvennetään ymmärrystä maailmassa olemisen menetelmistä ja näiden merkityksestä. Ruokapaja on tilaisuus kohdata muita ruokamarkkinoille vaihtoehtoa hakevia ihmisiä sekä mahdollisuus järjestäytyä ja luoda uudenlaisia itsenäisiä ja yhteisiä ruokaan liittyviä tekemisen muotoja.

Pajakokoontumisissa teollis-kaupallisen ruoantuotannon ongelmia omalla käytännön tekemisellään kritisoineet ja ruokatoiminnallaan hyvää tehneet ihmiset alustavat kokemuksistaan, tiedoistaan ja taidoistaan. Alustuksista on tarkoituksena edetä kokonaisvaltaisesti erilaisiin oppimisen, tekemisen, tutkimuksen tai käyttämisen tilanteisiin. Kammarin lauantaitilanteet ovat vain osa laajempaa ja jatkuvaa kaarta. Tarkoitus on luoda tilaa jatkuvalle vertaisoppimiselle ja yhteistekemiselle kammarin ikkunan ulkopuolella.

Kevättalven ohjelma

la 17.1 pysyvä kulttuuri ajatuksena ja toimintana

Pysyvä kulttuuri ajatuksena ja toimintana sekä luontona ja ihmisyhteisönä. Permakulttuuri historiallisena ilmiönä ja sen yhteys paikallisen perinnekulttuurin uudelleen herättämiseen. Mitä permakulttuurin, omavaraisuuden ja ruoantuotannon yhteisvaraisuuden käsitteillä voidaan tarkoittaa? Mitä ne merkitsevät tapoina osallistua maailmaan ja jokapäivän ruokapajaan? Lauri Korvenmaa ja muut kevään pajaa suunnittelleet ihmiset alustavat.

Keskustelun ja ruokatauon jälkeen sovitaan permakulttuurilukupiirin yksityiskohdista. Lukupiirissä käydään läpi muutamia permakulttuurin ajatusmaailmaan ja suunnittelumetodeihin johdattavia perustekstejä. Nämä valmistavat 7.3 permakulttuurikertaan, jolloin perehdytään käytännön tekniikoihin pohjoisissa oloissa. Voidaan myös alkaa kokoamaan ryhmää, jolla kevään tullen lähdetään käytännössä opiskelemaan permakulttuurisysteemien rakentamista.

Lopuksi näkökulma pajassa syksyllä avattuun tutkimuksellisen näkökulman suuntaan: kohti oman ja yleisesti ihmisten ruontarpeen ja erilaisten ruokaresurssien suhteen kokonaisuutta. Loppusyksystä käynnistyneen Vapaan yliopiston toimintahengessä voidaan esimerkiksi pienryhmissä hahmotella erilaisia lähestymistapoja ja menetelmiä, joilla kerätä tietoa ja lisätä ymmärrystä tarpeidemme ja resurssiemme olemuksesta ja suhteesta.

la 24.1 kalastus

Ammattikalastaja kertoo tiedoistaan ja kokemuksistaan: ruoantarpeeseen vastaavan kalastuksen edellyttämistä käytännön asioista kuten välineistä, veneestä ja luvista sekä Helsingin lähialueiden kalastuspaikoista ja kalakannoista.

Keskustelun ja ruokatauon jälkeen sovitaan talviverkkokalastuksen kokeilupäivästä, pohditaan kalastukseen liittyvän oppimisen jatkamisen tarvetta ja kalastusryhmän tai ryhmien organisoimisen mahdollisuuksia. Muita kiinnostavia kysymyksiä liittyy esimerkiksi Helsingin edustalla elävien kalojen haitallisiin terveysvaikutuksiin tai toisaalta kalasaaliin jakamisen kysymyksiin osana yhteisvaraista ruokatoimintaa.

la 31.1 siementen biopolitiikkaa

Siementen asemaa ruoantuotannon peruselementtinä ei voi sivuuttaa. Globaali siemenkauppa ja lajirikkauden köyhtyminen ovat uhkia monimuotoiselle elämälle maapallolla. Omaehtoisten viljelijöiden näkökulmasta tärkeää on ymmärtää kasvien arvokkaita ominaisuuksia säilyttäviä ja maatiaislajikkeiden ylläpitämistä edistäviä toimintamenetelmiä. Mitä tulee käytännössä osata voidakseen ylläpitää viljelemiään lajikkeita ja vapautuakseen siemenkaupasta? Alustajana kasvitarhuri Anna Lassila.

Kokoontumisen toisella puoliskolla yhdistetään tietoja olemassaolevasta ei-kaupallisesta siementoiminnasta ja hahmotellaan yhteisen siemenpankin tai -varaston kehittämisen kysymyksiä.

la 7.2 maata nakyvissä?!

Mitä ostovoimaton kaupunkilainen, joka kaipaa maata käyttääkseen, työstääkseen ja syödäkseen voi tehdä? Jokapäivän ruokapaja kutsuu kammaritilaansa ja tilanteisiinsa yhtä lailla maattomat kuin maasta ja sen käyttömahdollisuuksista tietävät. Tavoitteena on löytää maattomille maata ja maalle sen kanssa eläviä ihmisiä. Tiedon levittäminen tilaisuudesta on toivottavaa. Esiinnousevia ei-kaupallisia maankäyttömahdollisuuksia sekä maankäyttötarpeita voidaan koota halukkaiden osalta yhteiseen tietokantaan.

la 14.2 maanvaltaukset

Yksityistetyn ja aidatun maan ottaminen yhteiseen tarpeeseen ja käyttöön on vaihtoehto niille, jotka eivät voi ostaa tai vuokrata maata, eivät löydä sitä käyttöönsä muilla keinoilla ja uskaltavat kohdata yksityisomistuksen suojapanssarit. Erilaisia näkökulmia maan yksityistämisen, ja sen yhteisen takaisinvaltaamisen kamppailun historiallisesta, yhteiskunnallisesta ja kansainvälisestä kontekstista. Alustajana/kommentaattorina mm. aidattujen yhteismaiden tutkija Tero Toivanen ja muita aiheeseen perehtyneitä ihmisiä.

Ruokatauon jälkeen pohditaan yhteisesti maanvaltausten mahdollisista käytännön kokemuksista, näköaloista ja haasteista Suomessa. Pohditaan kevyen mahdollisuuksia kartoittavan toimintaryhmän käynnistämistä.

la-su 21-22.2 omavarainen ruoantuotanto

Omavaraistaloudessa jo kolmatta vuosikymmentä elävä Lasse Nordlund esittelee kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Lauantaina Nordlund alustaa omavaraisuudesta yhteiskunnallisena haasteena. Onko se vain syrjään vetäytymistä kulutusyhteiskunnasta vai onko käsissä väkevä poliittinen työkalu? Omaehtoisen elämäntavan rakentamiseen liittyy monta asiaa alkaen viljelemisestä ja asioiden yhteisöllisestä oppimisesta. Toinen Nordlundin päivän aikana esiinnostama kokonaisuus liittyykin metsäyliopistojen tulemiseen.

Sunnuntaina siirrytään käytännön luontaistalouden ääreen: Nordlund esittää kokemuksia työn ääreltä sekä kertoo mihin ihmisen kannattaa kiinnittää huomiota, jotta voisi fyysisesti ja henkisesti hyvin.

la 28.2 villiruoka

Tärkeä opetus unohtuu monelta kasvattajalta: ruoka kasvaa maassa ja puussa itsekseen. Kokenut metsässäeläjä Ossi Kakko luennoi villiravinnosta, sen keruusta ja säilömisestä. Käydään läpi luonnonympäristöstämme löytyviä yleisiä kasveja ja niiden hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä.

Aiheesta riittää pohdittavaa ruokatauon jälkeenkin. Lopuksi luodaan käytännön suuntaviivoja keväällä alkavaa villivihanneskautta varten. Teemaan perehtymistä on mahdollista jatkaa yhdessä luonnossa ja laajentaa osaamista vertaisoppimisen avulla.

la 7.3 pohjoinen metsäpuutarha

Metsäpuutarhaharrastaja ja satokartan perustaja Joel Rosenberg johdattaa käytännön esimerkkien avulla pohjoiseen metsäpuutarhaan. Miltä pohjoinen metsäpuutarha näyttää ja mitä kasveja voimme siellä kasvattaa? Mitä ovat luonnoympäristöllemme ominaiset elementit ja miten käyttää niitä hyväksi permakulttuurisuunnittelussa?

Ruokatauon jälkeen jalkaudumme lähiympäristöön perehtymään paikalliseen lajistoon ja harjoittelemaan havainnointia.

la 14.3 ihmisvoimainen peltoviljely

Perinteinen ja nykyisin vallitseva fossiilisella energialla, koneilla ja teollisilla lannotteilla pyörivä peltoviljely on tullut tiensä päähän. On aika opetella ihmisvoimaisen peltoviljelyn perusasiat. Tuusulan päättyneen yhteisöviljelyprojektin sekä Oma Maan osuuskunnan aktiivinen viljelijä Timo Elomaa johdattaa eteenpäin: miten maankäyttö ja palstojen kierto kannattaa toteuttaa luononmukaisessa peltoviljelyssä? Mitä ja miten kannattaa viljellä pellolla?

Alustuksen sekä ruokailun jälkeen kuullaan Tuusulan yhteisöviljelyprojektin käytännön kokemuksista sekä yhteisöviljelyn sosiaalisesta dynamiikasta. Lopuksi jatketaan keskustelua mahdollisuuksista osallistua peltoviljelyyn lähiseuduilla.

la 21.3 yhteisvarainen ruoka ja järjestäytyminen

Ihmisten keinot ja niiden edellyttämät suhteet jokapäiväisen ruoan järjestämiseksi ovat perustavimpia yhteiskuntamuodon olemuksesta kertovia tekijöitä. Avataan näkökulmia yhteisvoimin toimivan ruoantuotannon järjestämisen erilaisiin malleihin sekä historiallisia ja filosofisia näkökulmia niiden kehitykseen, mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Alustajana mm. Tamas Matekovits ja muita jokapäiväisen järjestäytymisen teoriaan ja käytäntöihin perehtyneitä ihmisiä.

Ruokatauon jälkeen pohditaan pajassa sivuttujen ja sivuttavien ruokaan liittyvien tekemisalueiden (sienestys, viljely, kalastus, mehiläistenhoito ym.) yhteisvaraisen ja yhteisesti hallitun järjestämisen kysymyksiä konkreettisesti.

la 28.3 kaupunkiviljely

Perinteisesti kaupungit ovat tottuneet saamaan ruokavaransa maaseudulta. Yhtä lailla parasiittimetropolijärjestelmien kriisiytymisen kuin elämänvoimaisen kaupungin kehittämisen vuoksi nousee tarve kaupunkiviljjelyn kehittämiseen eri puolilla maailmaa. Janne Länsipuro esittely kaupunkiviljelyn perusasioista: taidoista ja tekniikoista, kaupunkien asettamista fyysisistä haasteista, maatyypeistä ja maiden kunnosta sekä viljelykierroista.  

Jatketaan aiheesta myös ruokailun jälkeen.

la 4.4 pääsiäisen pitkä viikonloppu

Ei kokoontumista kammarissa, mutta voidaan kokoontua yhteen ja järjestää yhteistä tekemistä tai jatko-oppimista pajassa aiemmin esiinnousseiden teemojen tai projektien puitteissa.

la 11.4 ruoalla parantuminen ja terveys

Paikallisissa luonnonlääkintään perustuneissa parannusperinteissä sairauteen ollaan ensisijaisesti suhtauduttu ennaltaehkäisevästi. Tällöin ollaan ymmärretty ravinto, ruoansulatus ja ihmisolemus kokonaisuutena. Ihmisen kokonaisuuteensa sitova luonto kätkee itseensä lukemattomia terveyttä ylläpitäviä kasveja sekä keinoja parantaa sairauksia. Miten pitää käytännössä huolta omasta terveydestä ja suojella itseään luonnollisesti ja omavaraisesti syömällä?

Ruokailun jälkeen harjoitellaan hapatteen alullepanemista ja tutustutaan siihen vaadittaviin resursseihin ja työvaiheisiin. Hapatus on yksi keskeisimmistä säilömismuodoista, joka samanaikaisesti toimii terveyttä ylläpitävänä lääkkeenä.

la 18.4 mehiläistenhoito

Mehiläiset kuuluvat pysyviin ja luonnonmukaisiin kasvuympäristöihin ja makeat ruoat myös omavaraissyöjän ruokapöytään. Kokenut mehiläisharrastaja Auli Kontinen kertoo mehiläistenhoidon perusteista ja mehiläisten roolista ruoantuotannossa. Esitellyiksi tulevat yhtä lailla tarpeelliset työkalut ja taidot kuin mehiläisten työ ja hunajan monet merkitykset.

Ruokailun jälkeen rakennamme kehikoita ensi kesän pesiin ja pohditaan mahdollisen mehiläispiirin muodostamista jatkoa varten.

la 25.4 teema jätetty avoimeksi

Aihe voidaan päättää talven pajoissa esiinnousseiden ajatusten ja tarpeiden mukaan. Vettä ja siihen liittyvää moniulotteista maailmaa on jo ehdotettu teemaksi.

la 2.5 metsästä ja metsäihmisestä

Palataan alkutalvesta pohditun metsien pysyvän kulttuuriin teemaan. Filosofisia, kivikauteen ulottuvia historiallis-antropologisia sekä alkuperäiskansoittumisen kaltaisia näkökulmia metsän olemukseen ja ihmisen metsäsuhteeseen. Alustajana metsiemme filosofi Tere Vadén.

Jatketaan ruokatauon jälkeen Kallion lähimetsässä eli Keskuspuistossa. Teemana ruoantuotantoa tukeva rakentaminen. Halukkaat voivat pimeän lähestyessä palata Kammariin katsomaan Markku Lehmuskallion elokuvaa Korpinpolska.

la 9.5 sienestys ja marjastus

Yhteismaiden yhteisen käytön organisoimisesta. Jokapäivän ruokapajassa käynnistyi syksyllä kollektiivinen sienestys sekä yleisemmän yhteisen sienestysmallin kehittäminen. Esitellään syksyn kokemukset: Kataloisten koulun majoituspaikka sekä Lammin ja Evon alueen metsät, jotka tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet sienestykseen ja marjastukseen suuremmallekin joukolle. Selvitettävä metsäleiripäivien valintaa ja järjestämisen yksityiskohtia Katalaloisten koululla, prosessin yleistä kehittämistä ja sitä miten tämä toiminta kytkeytyy yleisempään olemassaolon ja yhteiskunnan oma- ja yhteisvaraiseen muutokseen.

Jokapäivän ruokapaja lauantaisin kello 12-16 Kallion kulttuurikammarissa (Kaarlenkatu 15). Välissä yhteinen lounas.

Ruokapajaan ja sen eri aihealueisiin liittyvää materiaalia kerätään commons.fi -julkaisun yhteisalustafoorumille (http://yhteisalusta.tunk.org/) sekä Vapaan yliopiston wikiopisto-sivulle (http://fi.wikiversity.org/wiki/Vapaa_yliopisto). Myös pajakokoontumisten teemakohtainen astetta tarkempi ohjelma lisälukemistoineen ja linkkeineen päivittyy Yhteisalusta -foorumille edeltävillä viikoilla.

Ks. artikkeli pajan käynnistymisestä syksyllä: http://www.commons.fi/jokapaivan-paja-ruoasta

Kuva: http://www.ristijarvi.fi/pagefiles/takojat.jpg

What is Commons.fi?

Commons.fi brings together people and organisations of all kinds interested in the commons.

It seeks, spreads information and provides a forum for people furthering the commons and commoning – including those engaged in solidarity economy building, developing co-ops, working with alternative currencies, ethical finance, collective gardening, protecting commons resources (like water, air or land), environmental activism, developing new forms of legal frameworks for the commons (e.g. the Creative Commons licences) and forms of commoning in culture and art.

Commons.fi is also a partner in the European Commons Assembly, an international network and campaing for commoning in society and politics, and aims to support similar Assemblies in Finland and the Gulf of Finland region

  • We map and interview solidarity economy actors in Finland such as cooperatives, CSA’s and associations and we build a Solidarity Economy Network based on the map.
  • Aim is to influence on politics and society nationally and internationally as a part of the European Commons Assembly

Interested? Follow our upcoming events and join in!

  • Join the facebook- group
  • Write to us and join the Commons.fi e-list: commons.fi [at] gmail.com
  • Write to join our working space on Loomio : commons.fi [at] gmail.com
  • If you want to talk, you can call Sunna Kovanen (044-2776412) or Ruby van der Wekken (050-4362171)

What is the commons & what is commoning, solidarity economy building or a ”commons assembly”?

Commons and the commoning around them refers to different kinds of common resources and their co-producing forms. These can be forexample open and free programs, open data and knowledge, P2P networks, naturalresources, cooperatives, CSA’s, occupied spaces and roads, street art and so much more. Commons distinguish themselves both from private as well as public ownership.

Solidarity economy comes forth out of Latin America societal struggles to build an alternative economy. A solidarity economy is being built by cooperation and wants to further democratic, ecological and ethical economic modes of cooperation beyond national and state economies.

Commons are an important part of a solidarity economy. In fact, the development of solidarity economy – the increased cooperation between actors and through this the development of new practices – can be seen as a furthering of commons and the commoning around them. The upholding and futhering of commons by the actors and producers of solidarity economy gives commons their solidarity values.

Our Commons Assembly is sistering to the European Commons Assembly space and process, which aims at exchanging experiences on initiatives  commons based economy and the development and promotion of necessary policies.