Voidakseen edes yrittää ymmärtää, mitä Boliviassa tapahtuu tämän hetken poliittisesti kaoottisessa tilassa, on tunnettava taustaa. Kuten ystäväni pahoitteli, Bolivia on sui géneris, varsin omanlaisensa, alue. Commons.fi julkaisee katsauksen Bolivian yhteiskunnalliseen konfliktiin, joissa on kyse yhteisöjen itsemääräämisestä sekä luonnonvarojen ja muiden commonsien puolustamisesta. Vastarinta myös organisoituu yhteisöissä ja naapurustoissa.
Evo toivon tuojana
Kansainvälisen vasemmiston hurmaaminen on kuulunut jo pitkään vuonna 2006 virkaan astuneen presidentti Evo Moralesin poliittiseen työkalupakkiin. Oma huomioni häneen kiinnittyi joulukuussa 2009 Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Morales oli Äiti maasta ja antikapitalismista puhuva aimarataustainen presidentti. Hän puhui Democracy now! -vasemmistomedian haastattelussa tuttua kieltä syyttäen kapitalismia ilmastonmuutoksesta, mikä tuohon aikaan oli radikaalia. Hän kutsui ilmastoliikkeen seuraavaksi kevääksi Bolivian Cochabambaan laatimaan oikeudenmukaisen ohjelman ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja lupasi viedä ohjelman YK:n seuraavaan ilmastokokoukseen Cancuniin.
La Conferencia de los Pueblos sobre el Cambio Climático y los Derechos de la Madre Tierra, eli “Kansojen konferenssi ilmastonmuutoksesta ja Äiti maan oikeuksista” keräsi 30 000 osallistujaa ympäri maailmaa. Samana keväänä Evo pelasi Helsingissä aktivistien kanssa jalkapalloa. Vähemmälle huomiolle jäi, että samalla matkalla presidentti houkutteli suomalaista kaivososaamista Bolivian litiumvarannoille. Moralesin oikea käsi on varapresidentti Álvaro García Linera, jonka ideologisena taustana on autonomimarxilainen teoria.[1]
2010-luvun vaihteessa maailman vasemmisto rakasti Moralesia, enkä voi sanoa, etteikö hän olisi kiehtonut minuakin. Hänessä oli ehkä enemmän Subcomandente Marcosia kuin Hugo Chávezia. Olin valmis kyseenalaistamaan käsitykseni, etteikö radikaalia yhteiskunnallista muutosta voisi tehdä parlamentaarisesti, kunhan valta perustui edellisen hallinnon kaataneen horisontaalisen liikkeen voimaan. Tavoitteena oli laajentaa autonomiaa ja hajauttaa valtaa. Olin vilpittömän utelias.
Maankäyttö ja resurssipolitiikka
Jo pian törmäsin ristiriitoihin Kööpenhaminassa pidettyjen puheiden ja kotona toteutetun resurssipolitiikan välillä. Kaivannaisteollisuuden tuomat ongelmat puhuttivat enemmän kuin maailmalla haluttiin antaa ymmärtää. Tietenkin Movimiento al Socialismon eli MAS-hallinnon tekemät sosiaalipoliittiset satsaukset, kuten eläkeuudistus ja panostaminen koulutukseen, olivat Latinalaisessa Amerikassa aidosti arvokkaita asioita. Suomalaiseen sosiaalidemokratiaan syntynyt ympäristöaktivisti ei voi ylimielisesti vain ohittaa niitä.
Vaikka luonnonvaroja ei Moralesin valtaan nousun myötä tosiasiallisesti kansallistettu, kuten liikkeet vaativat, jo niiden käytön verottaminen oli positiivinen uudistus uusliberalismin remontoimassa maassa. Levoton vuosituhannen alku rauhoittui vasemmistohallinnon myötä ja talous lähti nousuun. Ulkomainen pääoma uskalsi palata etsimään raaka-aineita.
Tein kandidaatin tutkielmani ja pro gradu -työni huomiota herättäneestä Tipnis-konfliktista. Analysoin retoriikkaa mediassa. Miten voi samaan aikaan puhua alkuperäiskansojen oikeuksista, ilmastosta ja Äiti maasta, ja rakennuttaa metsäkatoa edistävä valtatie alkuperäiskansojen suojellulle alueelle vastoin yhteisöjen tahtoa? Syyskuussa 2011 poliisi oli hyökännyt tietä vastustavan alkuperäiskansojen protestimarssin kimppuun.
Opin pian, että Morales oli luova. Hän kykenee kääntämään asiat mieleisekseen ja puhumaan jokaiselle juuri sitä kieltä, mitä tämä haluaa kuulla. Hänen mukaan Amazonian metsistä kamppailevat yhteisöt ovat itse asiassa Yhdysvaltojen rahoittaman oikeiston pelinappuloita. Aivan kuten Brasilian Bolsonaro myös Morales piti sademetsien puolustajia ulkovaltojen agentteina, jotka haluavat vain heiluttaa alistetun maan taloutta. “Imperialisti” Boliviassa tehokas kirosana, jolla saa demonisoitua mitä vain.
Uuteen perustuslakiin kirjattu hyvän elämän (vivir bien) kehitys tähtäsi kaikkien samanarvoiseen hyvinvointiin, harmoniaan ja luonnon moninaisuuden kunnioittamiseen. Silti Morales osasi perustella sillä myös vastustettua valtatiehanketta. Hän puhui sen tuomasta rahasta, joka parantaisi köyhien elintasoa, eli hyvän elämän kehitystä. Opin, että hän piti sanansa luvattuaan johtaa totellen (mandar obedeciendo). Hän totteli Chaparen alueen kokankasvattajia, eli omiaan. He halusivat tien, jotta alueelle olisi helpompi levittää viljelmiä ja kuljettaa sato markkinoille. Morales hallitsi konfliktia demonisoivilla ja pilkallisilla kommenteilla.
Hallinta ja haltuunotto
Gradua tehdessäni pääsin vihdoin paikan päälle. Nyt halusin keskittyä vastarinnan näkökulmaan. Miten voi olla konfliktissa sellaisen hallinnon kanssa, joka on ottanut haltuun jokaisen argumenttisi? Koska MAS-hallinto oli liikkeiden hallinto, liikkeet piti pitää uskollisina hallinnolle. Tipniksen tietä vastustaneet suurimmat alkuperäiskansojen järjestöt La Confederación de pueblos indígenas de Bolivia (CIDOB) ja Consejo Nacional de Ayllus y Markas del Qollasuy (CONAMAQ) oli siis saatava kuriin.
Vuonna 2012 ja 2013 joukko puolueen jäseniä kaappasi molemmat järjestöt rynnäköimällä poliisivoimin kokouksiin ja ottamalla vallan. Molemmissa tapauksissa vanhat jäsenet lisäsivät ylläpitämänsä organisaation nimiin liitteen orgánico, alkuperäinen, mutta hallitukselle myötämieliset uudet järjestöt ovat kaappauksista lähtien edustaneet yhteisöjä virallisessa mediassa ja saaneet valtion tuet itselleen. Näin hallinto oli edelleen liikkeiden hallinto.
Kuvaa demokratiasta pidettiin yllä tien rakentamisesta järjestetyllä paikallisella kansanäänestyksellä. Ääniä tietä puolesta kerättiin esimerkiksi ostamalla kylien johtohahmoille moottoreita ja muita kalliita asioita, jotta he saisivat kylänsä kannattamaan tietä. Kun rajut tulvat huuhtelivat Tipniksen aluetta alkuvuodesta 2014, valtion tukitoimet eivät riittäneet niihin kyliin asti, joissa tiestä ei vieläkään pidetty. Huhutaan, että kepeillä ja porkkanoilla olisi suunnattu ääniä oikeaan suuntaan myös juuri pidetyissä presidentinvaaleissa.
Kun keväällä 2017 pääsin maahan, opin, että Boliviassa oli noussut lukuisia muitakin yhteisöjä vastustamaan öljynporausta, patoja ja muita ekstraktivistisia hankkeita. Jo silloin haaveiltiin Moralesin hallinnon kaatumisesta. Suuttumus, jota kuulin, tuli ihmisten omista kokemuksista ja pettymyksistä. Se ei ollut oikeiston tai CIA:n manipuloimaa. Osa heistä oli ollut kamppailemassa Moralesia valtaan ja osallistunut uuden perustuslain laatimiseen. He olivat uskoneet Moralesin hallinnon kuuntelevan heitä. Yli kymmenen vuoden odottelun jälkeen liikkeissä turhauduttiin. Muistettiin vain, että on niitä hallituksia ennenkin kaadettu, niin miksi ei sitten tätäkin, jos ei parempaan pysty.
Yksi järjestön keskeisen johtohahmo oli odottanut vankilassa 1,5 vuotta oikeudenkäyntiä. Häntä syytettiin tekaistuin perustein kavalluksesta, mutta oikeudenkäynnin järjestämiseksi olisi tarvittu asianajaja. Yksikään asianajaja ei hänen mukaansa halunnut sekaantua tapaukseen, koska se tietäisi uran loppua. Hän uskoi olevansa vankilassa, koska oli toiminut liian aktiivisesti hallitusta vastaan.
Viime kuukausina Boliviassa on riehunut hallitsemattomia metsäpaloja, joissa on myös kuollut vapaaehtoisia sammuttajia. Metsäpalot eivät ole seurausta pelkästään ilmastonmuutoksesta, vaan myös politiikasta. Heinäkuussa Boliviassa astui voimaan uusi laki, joka mahdollisti “kontrolloidun” metsänpolton alueilla, jotka voidaan muuttaa tuottaviksi. Heinäkuun jälkeen maassa on palanut neljän miljoonan hehtaarin kokoinen maa-alue, josta suuri osa on metsää. Alkanut presidentinvaalikampanja oli keskeytettävä protestien vuoksi. Morales uhriutui syyttämällä oikeistoa metsäpalojen käyttämisestä häntä vastaan.
Presidentivaalit 2019
Vaaleihin liittyvä polemiikki juontaa helmikuuhun 2016. Bolivian perustuslain mukaan sama presidentti voi istua virassaan kaksi kautta, ja seuraava olisi Moralesin neljäs (ensimmäinen kausi alkoi ennen kausien rajoittamista). Morales järjesti perustuslain muuttamiseksi kansanäänestyksen. Ehdotuksena oli, että kohdan olisi voinut poistaa ja Morales olisi voinut jatkaa virassa vaikka loputtomiin. Bolivialaiset äänestivät niukasti “ei”.
Monien mielestä ihan vain periaatteesta kenenkään ei pitänyt olla presidentin asemassa liian kauan. Moralesin onnistui kuitenkin mitätöidä kansanäänestyksen tulos perustuslakituomioistuimessa. Hänen perusteenaan oli se, että kohu väitetystä aviottomasta lapsesta oli vaikuttanut äänestystulokseen. Seurasi protesteja. Siitä lähtien seiniin on kirjoitettu “21 F” muistuttamaan äänestyspäivästä 21. helmikuuta (21 de febrero).
Vilppi lokakuun 20. päivän presidentinvaaleissa oli viimeinen niitti. Boliviassa presidentinvaaleissa tarvitaan toinen kierros, jos ero kahden johtavan ehdokkaan välillä on alle 10% ja ensimmäinen ehdokas saa yli 40% äänistä. Kun ensimmäisen kierroksen äänistä oli laskettu 83% sunnuntai-iltana, Moralesin kannatus oli 45% ja haastavan oikeistoliberaalin Carlos Mesan 38%. Pian ero kaventui lukuihin 44% ja 39%.
Ääntenlaskentaa oli voinut seurata reaaliaikaisesti internetissä, mutta kahdeksan aikaan illalla yhteys yllättäen katkesi. Aamulla kello kuusi ilmoitettiin, että äänistä on laskettu 96% ja ero oli kasvanut 10,11%:in, joten toista kierrosta ei tarvittaisi. Morales ilmoitti, että hänen voittonsa oli selvä. Syytökset vaalivilpistä levisivät ja väki kokoontui kaduille protestoimaan. Eri lähteistä saadut vihjeet, tukivat käsitystä vilpistä. Selvisi esimerkiksi, että vaalilautakuntaan oli osallistunut huolestuttavan paljon MAS-puoluetta lähellä olevia henkilöitä. Myöhemmin sellaisetkin henkilöt, jotka eivät olleet äänestäneet, löysivät nimensä äänestäneiden listoista.
Ei vallankaappaus, vaan vaalivilppi
Vaaleista asti ympäri Boliviaa on protestoitu. Yleislakko ja tiesulut ovat lamaannuttaneet yhteiskunnan normaalin toiminnan. Morales sai vastaansa oikeiston lisäksi yliopisto-opiskelijat, useat alkuperäiskansojen organisaatiot, Potosín kaivostyöläiset ja monet yhteiskunnan osa-alueet, joiden tyytymätttömyyteen hän ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota. Aluksi kaduilla vaadittiin vain uusia vaaleja, mutta kun Moralesin vastaus oli kutsua kannattajiaan maaseudulta kaupunkiin avaamaan protestoijien tiesulkuja ja uhkailemaan opposition edustajia, väkivalta paheni aina kuolonuhreihin asti.
Vaatimus uusista vaaleista jyrkkeni eron vaatimiseen. Kun vaaliprosessin tutkinut Amerikan valtioiden järjestö OAS ilmoitti sunnuntaina 10.11. pitävänsä vaaleja vilpillisinä, Morales taipui vihdoin uusien vaalien järjestämiseen. Se oli kuitenkin liian vähän ja liian myöhään. Ennen uutisissa mainittua armeijan antamaa erokehotusta samaa oli esittänyt muun muassa Bolivian suurin eri aloja edustava ammattiliitto Central Obrera Boliviana (COB). Morales jätti eronpyyntönsä samana päivänä.
Sunnuntai-iltana eroilmoituksesta suuttuneet Moralesia kannattavat “masistat” reagoivat lähtemällä kaduille El Altossa, La Pazissa, Cochabambassa ja muualla. Moralesin kannattajat polttivat liiketiloja, busseja ja muuta infrastruktuuria sekä niin köyhien kuin rikkaidenkin asuntoja. Protestit jatkuivat maanantaina. Monilla alueilla naapurustot järjestäytyivät suojelemaan kotejaan poliittisista taustoista tai yhteiskuntaluokasta riippumatta. Tarina vallankaappausta vastaan kapinoivasta kansasta ja heitä vastustavista fasistiryhmistä ei pidä paikkaansa. Tiistaina poliisi sai tuekseen armeijan palauttamaan järjestyksen ja valvomaan kaupunkien katuja. Viikon loppupuolella Moralesin kannattajat ottivat yhteen armeijan ja poliisin kanssa, mikä johti useisiin kuolemiin.
Kun presidenttiä lähinnä olevat MAS-puolueen edustajat erosivat Moralesin vanavedessä, tehtävä jäi oikeistolaisen Jeanine Añes Chávezin hoidettavaksi seuraaviin vaaleihin asti. MAS-puolueen senaattorit päättivät suurena enemmistönä boikotoida istuntoa, jossa tehtävän siirtyminen käsiteltiin. Liikkeellä on paljon väärää tietoa siitä, että päätösvallan puuttumisen takia, senaatissa käsitelty siirtymä ei olisi lainvoimainen, mutta Evo Moralesin ja varapresidentti García Lineran lähdettyä Meksikoon ja senaatin puheenjohtajan Adriana Salvatierran ilmoitettua myös eroavansa, Jeanine Añesin väliaikaiseksi presidentiksi siirtymisen prosessi noudatti maan perustuslakia. Tapahtumista levinneillä väärillä huhuilla perustuslain vastaisuudesta on kuitenkin saatu vahvistettua kuvaa oikeiston tekemästä vallankaappauksesta.
Kun alkuperäiskansojen organisaatioihin kuuluvat henkilöt kertoivat toissa vuonna haluavansa Moralesin hallinnon pois vallasta, kyselin varovasti, mitä he haluaisivat tilalle. He eivät itse halunneet osallistua puoluepolitiikkaan, jota he pitivät korruptoivana ja jonka he näkivät hajottavan yhteisöjen keskinäistä lojaaliutta. Ylimielisesti saatoin hetken ajatella, eivätkö he muista, millaista 90-luvulla oli. Vastaus oli aina sama. Morales ei ole pitänyt lupauksiaan, vaan on valehdellut ja vehkeillyt. Sellaisen ei voi antaa olla vallassa. Moni oli harmissaan yhteisöjensä hajaannuksesta osan seisoessa hallinnon takana.
Toiset sanoivat, että nyt on vaikeampaa kuin koskaan, sillä aiemmin yhteisöt ovat aina yhtenäisinä estäneet asiat, joita he eivät ole alueilleen halunneet. Perinteestä juontavan käsityksen mukaan vallassa olevan on toteutettava alhaalta määriteltyä politiikkaa. Johtaja, joka toimii yhteisön etua vastaan, on erotettava.
Suurin osa toimeentulosta Tipniksen yhteisöissä perustuu omavaraisuuteen.
Näillä periaatteilla kansanliike oli myös aikanaan määritellyt MAS-puolueen roolin. Valtio nähtiin vain yhteisöä laajempana rakenteena, jonka tuli huolehtia koko kansasta. Ei ollut merkitystä minkä niminen puolue hallitsisi. Nyt nämä liikkeet ovat olleet osa kansannousua ja ne haluavat lopettaa ekstraktivistisen ympäristön tuhoamisen alueillaan.
Moralesin päävastustaja lokakuun vaaleissa oli uusliberaali Carlos Mesa, jonka varapresidentin virkakausi katkesi vuonna 2005 Moralesin valtaan nostaneisiin protesteihin. Nyt moni äänesti Mesaa vain rangaistakseen Moralesia. Jos Mesa päätyy presidentin virkaan, tehtävä saattaa osoittautua haastavaksi. Oikeisto on hyötynyt Moralesin vallanhalusta, mikä on ollut vain yksi maan vasemmistoa suututtaneista asioista.
Moralesin hallinnon YK-lähettilään tehtävästä eronnut aktivisti Pablo Solón analysoi, että jos Morales ei olisi väkisin ängennyt vasemmiston ehdokkaaksi, hänen tilallaan voisi olla uusi tulokas, jolla saattaisi olla mahdollisuuksia jatkaa yhteiskunnallista muutosta. Jos Morales ei olisi suututtanut niin monia tahoja, ihmiset eivät olisi äänestäneet Mesaa vain saadakseen Moralesin pois vallasta. Mesaa oikeammalla ovat sekä toimituspresidentiksi noussut Añes Chávez että Santa Cruzin oikeistolaista Comité Cívico de Santa Cruz –liittoumaa johtava Luis Fernando Camacho. Jälkimmäinen on halunnut esittää itsensä “oppositioliikkeen” johtohahmona, mutta ei ole kuitenkaan toistaiseksi asettunut ehdolle vaaleihin.
On vaikea uskoa, että Santa Cruzin radikaalioikeisto voisi avoimen rasistisena saada taakseen enemmistöä maassa, jossa suurin osa kuuluu alkuperäiskansoihin. Jos näin kävisi, Bolivia olisi matkalla kohti Bolsonaron Brasiliaa. Jos MAS-puolue jää kamppailemaan Moralesin oikeudesta jatkaa presidenttinä ja jos vaaleja ei saada pidettyä, pitkittynyt konflikti Moralesin puolesta ja häntä vastaan vie maata Venezuelan tielle. Vain selkeä vallasta luopuminen voi yhdistää maan vasemmistoa muodostamaan jotain uutta.
Anti-imperialismista koloniaalisen patriarkaatin kritiikkiin
Moralesin uhriutuminen Yhdysvaltojen tukeman vallankaappauksen johdosta on herättänyt vasemmiston sympatioita niin Latinalaisessa Amerikassa kuin pohjoisemmassakin. Anti-imperialistisen tulkinnan sijasta tapahtumia voi kuitenkin ymmärtää paremmin koloniaalisen vallan kritiikistä käsin. Niitä alkuperäiskansojen edustajia, jotka ovat halunneet lopettaa Moralesin hallinnon omista lähtökohdistaan käsin, ei pidä alentaa säälin kohteiksi.
Toki oikeiston kannattajat ovat katsoneet aikansa tulleen, ja he ovat muun muassa polttaneet MAS-puolueen edustajien koteja. Vallanvaihdoksen yhteydessä on poltettu myös sateenkaarenvärisiä Wiphala-lippuja, jotka edustavat alunperin Andien kansoja mutta jotka Moralesin hallinto on ottanut tunnuksekseen. Kristillisessä oikeistossa toivotaan alkuperäiskansojen pakanallisten maailmankatsomusten vaihtuvan nyt kristillisiin arvoihin.
Sekä Morales että Camacho ovat lietsoneet näkemystä, jonka mukaan konfliktissa olisi kyse etnisyydestä, toinen alkuperäiskansojen johtajana ja toinen niiden vastustajana. Tunnetun anarkofeministisen Mujeres Creando -ryhmän keulakuva Maria Galindo näkee heidät molemmat patriarkaalisina kukkoina, jotka tappelevat vallasta. Tässä asetelmassa ei jää tilaa valtaa purkaville feministisille vaihtoehdoille. Ryhmä kutsuikin koolle tapahtuman nimeltä “naisten parlamentti”, joka tuomitsi autoritääriset ja väkivaltaiset keinot sekä oikealla että vasemmalla.
Vanha ja uusi vasemmisto törmäyskurssilla
Tuki MAS-hallinnolle vanhalta autoritääriseltä vasemmistolta on ymmärrettävää.[2] Antiautoritäärisen vasemmiston olisi kuitenkin tunnettava dynamiikkaa paremmin. MAS-hallinto rakennettiin horisontaalisen kansanliikkeen poliittiseksi työkaluksi, jolla ei tulisi olla itsenäistä päätäntävaltaa yli järjestöjen muodostaman liikkeen. Tämä ajattelu syntyi Andien ja Amazonian yhteisöjen perinteisistä poliittisista rakenteista sekä autonomimarxilaisesta teoriasta.
Hallinnon muuttuessa autoritäärisemmäksi ja haltuunottaessa järjestöjä, Bolivian vasemmisto jakautui kahtia niihin, jotka jäivät puolueen kannattajiin ja niihin, jotka kritisoivat sen alkuperäisen roolin katoamista sekä yhteisöjen oikeuksien polkemista ja ympäristön tuhoamista. Moralesin tarrautuminen presidenttiehdokkuuteen vain vähensi kannatusta. Tämän vuoksi osa vasemmistoa ja alkuperäiskansojen organisaatioita on varsin turhautunut siitä, että radikaalitkin ulkomaalaiset vasemmistoryhmät uskovat tarinan oikeiston suorittamasta vallankaappauksesta ja osoittavat solidaarisuuttaan Moralesille. Nähtäväksi jää, millä tavalla Bolivian vasemmisto voi uudelleen löytää toisensa ja millaisia keinoja he tulevat löytämään nyt vahvistuvaa oikeistovaltaa vastaan.
Moralesin ja MAS-puolueen hallinnoima Bolivia haluttiin vielä hetki sitten nähdä uuden aallon mahdollisuutena demokraattiselle sosialismille, joka avaisi tietä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmälle tulevaisuudelle. Ehkä juuri siksi niin monen on kivuliasta joutua toteamaan, ettei vallankumouksellisella retoriikalla ollut lopulta paljoakaan tekemistä reaalipolitiikan kanssa. Sen sijaan, että kansainvälinen vasemmisto yrittäisi elää unta, joka loppui jo, olisi parempi nähdä ne unelman palaset, jotka ovat edelleen olemassa.
Esimerkiksi Pohjois-Syyrian Rojavan uudenlainen yritys rakentaa yhdenvertaista ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa “alhaalta ylös” tähtää hyvin samanlaisiin päämääriin kuin vuosituhannen alun liikehdintä Boliviassa. Andien alueen kosmologioihin sekä anarkismiin teoriansa pohjaava sosiologi ja feministi Silvia Rivera Cusiquanqui totesi juuri, että Evo on lähtenyt, mutta toivo monikulttuurisesta Boliviasta, jossa Wiphala-liput edustaisivat jälleen Andien alueen kansoja, ei ole kadonnut. Toivo rasismin loppumisesta ei ole lähtenyt minnekään.
Teksti: Eleonoora Karttunen
Kuvat: Hanna Apajalahti ja Eleonoora Karttunen
Viitteet
1. Autonomimarxismi viittaa antiautoritääriseen marxilaiseen ajatteluun, jossa korostetaan työläisten ja yhteiskunnallisten liikkeiden itsejärjestäytymistä valtiollisten instituutioiden, puolueiden ja ammattiliittojen ulkopuolella.
2. Autoritäärinen vasemmisto viittaa tässä leninistiseen perinteeseen, joka näkee autoritäärisen vallankäytön ja johtajavaltaiset käytännöt oikeutetuksi keinoksi puolustaa poliittisia tavoitteita.
Lähteet
Alla mainittujen lähteiden lisäksi käsitykseni tämänhetkisistä tapahtumista perustuu bolivialaisen valta- ja vaihtoehtomedian seuraamiseen sekä keskusteluihin La Pazissa asuvan antiautoritäärin kanssa. Keväällä 2017 haastattelin Latinalaisen Amerikan tutkimuksen pro gradu -työhöni Amazonian alkuperäiskansoihin ja urbaaneihin aktivisteihin lukeutuvia henkilöitä vastarinnasta MAS-hallinnon politiikkaa kohtaan.
Aguilar, Raquel Gutiérrez: Bolivia: la profunda convulsión que lleva al desastre, http://zur.org.uy/content/bolivia-la-profunda-convulsi%C3%B3n-que-lleva-al-desastre
Käännös englanniksi: https://towardfreedom.org/front-page-feature/upheaval-in-bolivia-lurches-towards-disaster
Galindo, Maria: Bolivia:La Noche de los cristales rotos, https://www.lavaca.org/notas/bolivia-la-noche-de-los-cristales-rotos-por-maria-galindo
Käännös englanniksi: https://towardfreedom.org/front-page-feature/kristallnacht-in-bolivia
Karttunen, Eleonoora: ¡Ya tenemos el río! – etnografinen tutkielma vastarinnasta tiehankkeen synnyttämässä konfliktissa Bolivian Tipnis-alueella (Pro gradu, Helsingin yliopisto, 2018), https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/289793/progradu.e.karttunen.pdf
Solón, Pablo: What happened in Bolivia? Was there a coup?, https://systemicalternatives.org/2019/11/11/what-happened-in-bolivia-was-there-a-coup
Zibechi, Raul: Bolivia: un levantamiento popular aprovechado por la ultraderecha, https://desinformemonos.org/bolivia-un-levantamiento-popular-aprovechado-por-la-ultraderecha
Käännös englanniksi: https://towardfreedom.org/front-page-feature/bolivia-the-extreme-right-takes-advantage-of-a-popular-uprising
Lähteissä mainituista kirjoittajista:
Aquilar on vuosituhannenvaihteen kansanliikkeeseen osallistunut tutkija, joka on kirjoittanut mm. sitä ja MAS-hallinnon nousua analysoivan kirjan Rhythms of the Pachakuti: Indigenous Uprising and State Power in Bolivia. (Duke University Press, 2014.)
Zibechi on urugualainen autonomiteoreetikko ja on kirjoittanut mm. kirjan Dispersing power: Social movements as anti-state forces (AK Press, 2010)
Sólon toimi Moralesin hallituksen YK-lähettiläänä vuoteen 2011, jolloin hän erosi tehtävistään. Hän on sen jälkeen kritisoinut hallituksen politiikkaa.
Galindo on 1990-luvulta asti Mujeres Creando (väli)-ryhmässä toiminut anarkofeministi, joka on kiritisoinut hallintoa feministisestä näkökulmasta koko sen toiminnan ajan.
Commons.fi 
Kiitos tästä reportaasista ja arviosta!