Aihearkisto: 1. Jutut…

Kuvailevat kirjoitukset ja haastattelut

Solidaarisuustalouden toimijat #2: Kulttuurikahvila Laituri

Kulttuurikahvila Laituri tarjoaa Joensuussa toimintatilaa sekä pitää yllä vegaanista kahvilaa rautatieasemalla. Vapaaehtoisten pyörittämällä toiminnalla on omat haasteensa, mutta yhdessä tekeminen on antoisaa. Tämä teksti esittelee toisen toimijan Suomen solidaarisuustalouden Transformap-kartalla.

kirjoittanut Laura Kumpuniemi

Maria Korkatti (2).jpg
Kuva: Maria Korkatti

Kulttuurikahvila Laituri avattiin Joensuussa toukokuussa 2015. Ajatus osuuskunnan perustamisesta lähti liikkeelle, kun rautatieasemalla sijaitsevassa vanhassa asemaravintolarakennuksessa toiminut nuorisoteatteriyhdistys Satama ja sen pyörittämän kahvilan toiminta oli lopettamisuhan alla. Alun ideoinnissa mukana olleilla ihmisillä oli erilaisia ideoita vegaanisesta kahvilasta ja vapaasta tilasta. Aluksi Sataman kahvilatoimintaa tukemaan ajateltu toiminta sai osuuskunnan muodon, kun kävi selväksi, ettei Satama ole lainkaan jatkamassa toimintaansa. Toiminnan käynnistämiseksi kerättiin varoja joukkorahoituskampanjalla.

Kahvilaosuuskunnan säännöissä määritellään sen toimivan solidaarisuustalouden periaatteiden mukaan. Lähtökohtana ovat toimijoiden tarpeet, eikä osuuskunnassa tähdätä voiton tekemiseen. Toiminnassa ainoa vaihdannan väline ei ole raha, vaan tilaa voi saada omaan käyttöönsä myös vapaaehtoistunteja vastaan. Solidaarisuustalouden periaatteita heijastavat myös kahvilan hankintapäätökset, joissa painotetaan vegaanisuutta, luomua, lähituotantoa ja Reilua kauppaa. Hankintapäätökset, kulloisenkin satokauden tuotteiden suosiminen ja kierrättäminen tukevat toiminnan ekologisuutta, vaikka siitä ei suoranaisesti olekaan puhuttu, koska se tuntuu niin itsestään selvyydeltä. Laiturin toimijat haluaisivat myös tukea enemmän muita pieniä toimijoita esimerkiksi ison paikallisen osuuskauppamonopolin sijaan.

Yhteistyö innostaa sekä työryhmän kesken että muiden paikallistoimijoiden kanssa

Siiriliina Riikonen
Kuva: Siiriliina Riikonen

Laiturin toiminnassa pyritään tasavertaisuuden toteutumiseen päätöksenteossa ja vastuiden jakautumisessa esimerkiksi työryhmämuotoisen toiminnan kautta. Yksi toiminnan haasteista on vapaaehtoisten rekrytointi. Toimijoita saattaa kuitenkin houkutella se, että myös niillä vapaaehtoisilla, jotka eivät ole osuuskunnan jäseniä, on mahdollisuus osallistua avoimeen päätöksentekoon ja osuuskunnan virallisen hallituksen rooli on pidetty minimissä. Keskeistä Laiturilla on yhdessä tekeminen ja yksi antoisimmista asioista onkin osuuskunta-aktiivien Annukka Ahon ja Maria Korkatin mukaan asioiden yhdessä opettelu. Useilla toimijoilla on kokemusta yhdistystoiminnasta, mutta monille uusia osuuskunnan toimintatapoja on opeteltu kollektiivisesti ja pitkin matkaa.

Laituri tarjoaa toimintatilaa esimerkiksi yhdistyksille ja paikalla käyvät erilaiset toimijat pitämässä kokouksiaan ja muita tilaisuuksia, mutta tila on haluttu pitää puoluepoliittisesti neutraalina aukioloaikojen puitteissa. Laiturilla pidettävien tilaisuuksien halutaan myöskin olevan linjassa osuuskunnan toimintaperiaatteiden, kuten vegaanisuuden, kanssa. Suhteita muihin toimijoihin on syntynyt esimerkiksi mentorointisuhteiden muodossa. Alkutaipaleella Laituri sai opastusta esimerkiksi Turun kirjakahvilan toimijoilta ja joensuulaiselta kahvi- ja teeyrittäjältä. Laiturin perustamisen jälkeen muut taas ovat kyselleet heiltä neuvoja osuuskuntien perustamiseen ja joukkorahoituskampanjan toteuttamiseen.

Toimitilan epävarmuus on tulevaisuuden kynnyskysymys

Laituri toimii kahvilatoiminnasta sekä tilanvuokrauksesta saaduilla tuloilla. Tapahtumat ovat maksuttomia tai niistä peritään vapaaehtoinen tai muutoin alhainen pääsymaksu. Voitot on päätetty käyttää toiminnan kehittämiseen sekä säästää jonkin verran tulevaisuuden varalle, sillä toiminnan jatkuminen ei ole varmaa nykyisessä tilassa rautatieasemalla. Sijainti antaa Laiturille tällä hetkellä kilpailuedun, sillä paikalle löytää usein junamatkustajia, jotka eivät muutoin ehkä hakeutuisi vegaaniseen kahvilaan. Laituri on tällä hetkellä myös koko kaupungin ainoa vakituinen täysin vegaaninen kahvila. Laiturin toimijat ovat saaneet palautetta, että tapahtumien järjestämiseen ei myöskään ole tarjolla Joensuussa vastaavaa tilaa, jossa olisi yhtä matala kynnys.

Kulttuurikahvila Laiturin toiminnan autonomisuutta rajoittaa sen käytössä olevan tilan sijainti ja luonne. Muutokset raideliikenteessä voivat vaikuttaa Laiturin asiakkaiden määrään. Junamatkustamisen suhteen laiturilaiset osoittivat tukensa järjestämällä kahvituksen VR:n työntekijöiden mielenilmaisussa raideliikenteen muutosten suhteen. Kahvilarakennus on vuokrattu VR:ltä, jonka pyrkimyksenä on ollut luopua ympäri Suomen olevista kiinteistöistään. Ekologisuutta ei pystytä tukemaan täysin kaikilla tilaan liittyvillä ratkaisuilla, sillä esimerkiksi sähkö kuuluu vuokraan, eikä sitä voi näin ollen vaihtaa ekologisempaan vaihtoehtoon. Laiturin toimijat ovat olleet aktiivisia rakennuksen tulevaisuuteen vaikuttavassa kaavaprosessissa selvittämällä rakennuksen suojelumahdollisuutta ja jättämällä mielipiteitä prosessin eri vaiheissa. Omistajan puolelta tukea suojelupyrkimyksiin ei todennäköisesti ole luvassa. Joensuun kaupunkirakennelautakunta hyväksyi 23.5. yksimielisesti asema-alueen asemakaavan, jossa Laiturin paikalla on joukkoliikennekatu ja kerrostalotontti. Kaava menee vielä uuden lautakunnan käsittelyyn kesäloman jälkeen, mutta on hyvin todennäköistä, että Laituri joutuu etsimään itselleen uudet tilat.

Tiina Marila.jpg
Kuva: Tiina Marila

Mikä?

Vegaanista kahvilaa pyörittävää ja kulttuuritilaa tarjoava osuuskunta Joensuussa

  • Koko: Jäseniä n. 35, aktiivisia jäseniä kymmenkunta. Kaikki vapaaehtoiset eivät ole jäseniä.
  • Tausta-ajatus: Voittoa tavoittelematon, arvopohjaisesti toimiva osuuskunta, jossa tehdään asioita yhdessä ja vapaaehtoisvoimin.
  • Tärkeimmät arvot: Vegaanisuus, tasa-arvo, yhdessä oppiminen, ekologisuus, solidaarisuus.
  • Suurimmat haasteet: Toimintatilan asettamat rajat ja rakennuksen kohtalo kaavaprosessissa sekä vapaaehtoisten rekrytoiminen.
  • Kehitystoiveet ja -visiot: Tarve eettiselle tukkutoiminnalle.

Commons Assemblyt Kuntavaalien 2017 alla

Euroopan poliittinen vuosi 2017 näytti vielä viime vuoden vaalitulosten ja -ennusteiden perusteella levottomalta. “Jotain tarttis tehdä,” erässä Assemblyssä todettiin, mutta ajatus esimerkiksi kuntavaikuttamisesta tuntui kumman kankealta.

Eihän näin pitäisi olla. Läheisin poliittinen instituutiomme kuuluisi olla yhden puhelinsoiton päässä.

Päätimme tarttua haasteeseen ja aloittaa tekemällä vaalipaneelin siten, että itsekin haluaisi varmasti siihen osallistua. Näin vaalien alla on osoittautunut, että emme ole olleet tavoitteidemme ja metodien kanssa yksin. Commons Assemblyjä, kuntalaisten ja valtuutettujen yhteisiä suunnittelufoorumeita on noussut jo ainakin Ranskan Lilleen, Sveitsin Grenobleen ja Barcelonaan Espanjassa. Myös Helsingin kaupungin strategiaprosessia vedetään parhaillaan eteenpäin osallistavasti sekä verkossa että avoimissa tapaamisissa, ja Porvoossa kokoontuivat 4.5. Tulevaisuuden valtiopäivät.

DSC_0151

Miten ja miksi tehdä osallistava vaalipaneeli?

Tärkein tavoitteemme oli tarjota kuntalaisille mahdollisuus pohtia ja kertoa omia tarpeitaan tietyn yhteisten alueen käytölle. Halusimme myös, että ehdokkaat voisivat kuulla asukkaiden kehitystoiveita ja toisiaan tarvitsematta keskittyä vain oman agendansa ajamiseen. Kunnalispolitiikassa jos missä on kuitenkin tehtävä yhteistyötä yli puoluerajojen.

Keinoksi löytyi Osuuskunta Ehta Rahan käyttämä paikallistalouden tarvekartoitusmetodi. Metodin avulla pajan osallistujat merkkasivat asiantuntemukseensa perustuvia alueen käytön tarpeitaan kartalle, joita työstettiin pienryhmissä valtuutettujen kanssa. Ehdokkaiden tehtävänä oli puolestaan kertoa siitä, miten realistisesti ja millä keinoin asioita voi kunnallispolitiikassa edistää.

Joensuun tapahtumassa järjestäjät halusivat sen sijaan pysyä koko kaupungin laajuudessa. Menetelmät olivat moninaisempia ja osallistujat saivat muun muassa “äänestää jaloillaan” mielipidejanan muodossa.

”Kerrankin pääsee kuuntelemaan muita puolueita”

DSC_0284.JPG

Osallistavat keskustelumetodit vaikuttivat ehdokkaille yllättävän uusilta. Useat totesivat, että haluaisivat kuulla enemmän asukkaiden mielipiteitä ja tarpeita, mutta siihen ei tarjoudu yleensä aikaa ja mahdollisuutta. Toisaalta useaan otteeseen tuli esille, että ehdokkaita on myös vaikea tavoittaa vaalien jälkeen.

Tällä kertaa haasteena Joensuun ja toisessa Helsingin paneelissa oli kuitenkin sitouttaa asukkaita mukaan kohtaamaan ehdokkaat. Opimme, että ehdokkaita ei kannata lähestyä puoluetoimistojen kautta, ja että tärkeintä on työskennellä työryhmän kanssa, jolla on jo valmis ja aito tarve vaikuttaa paikallispolitiikkaan.

Laajasalosta löysimme kaikupohjaa. Alueella toimii muun muassa Saaremme Lähiosuuskunta, joka on käynnistänyt kaupunginosan Reko-jaot ja järjestää jooga- ja muita hyvinvointipalveluita. Osuuskunnalla on yhteistyötä ylisukupolvista asumista konseptoivan Athos ry:n kanssa, joka pyrkii tuottamaan yhteisöllistä asumista Laajasalon uusiin rakennuskohteisiin. Paitsi asuinrakentaminen, myös toimitilat ovat erityisesti Osuuskunnan kiinnostuksen kohteena, koska nykyinen toimitila puretaan uuden ostarin tieltä. Yhdistys ja osuuskunta ovat koonneet palveluistaan kiinnostavan yhteistyökonseptin, joka odottaa vielä sopivaa tilaisuutta kokeilla siipiään.

Kiitos jäsenten oman aktiivisuuden ja tiedottamisen, keskustelu alueen kehityskysymyksistä oli erittäin rikasta ja mielenkiintoista. Ideoimme muun muassa vesibussien tai risteilyjen potentiaalia kestäväksi keinoksi nauttia rantaluonnosta sekä edistää matkailuyrittäjien toimeentulomahdollisuuksia. Lisäksi osallistavaa budjetointia ehdotettiin keinoksi, jonka avulla kaupunki voisi esimerkiksi suunnitella kirjaston tai muiden sosiaalipalveluiden tilahankintoja yhdessä paikallisten arvopohjaisten toimijoiden kanssa ja vastata jo suunnitteluvaiheessa myös paikallisten palvelutuottajien tilatarpeisiin.

Laajasalon paneelin tuloksena totesimme yksimielisesti, että yhteiskehittämisen tapaamisia olisi syytä jatkaa eri lautakuntien edustajien kanssa säännöllisesti myös valtuustokausien aikana. Palaamme varmasti aiheeseen kun uusi valtuusto ryhtyy toden teolla töihin ja parhaillaan osallistavasti muokattavan strategian johtamana, josta lisää kirjoituksen toisessa osassa.

DSC_0367.JPG

paneeli.jpg

Uusi Solidaarisuustalouden kartta julki!

Solidaarisuustalouden toimijoiden kartoitus on ottanut aimo harppauksen sekä sisällöllisesti että teknisesti. Uusi näppärä karttapohja sisältää runsaasti lisää toimijoita, joista osa on myös aktiivisemmin mukana Commons Assemblyn toiminnassa.

Karttaa pääsee katsomaan ja zoomailemaan tästä linkistä

soltalkartta iso.JPG

Karttaa on tehty osana Euroopanlaajuista Sustainability in Solidarity Economy -hanketta, jota Suomessa koordinoi Eettisen kaupan puolesta ry, sekä Transformap-yhteisön talkootyöllä jossa myös Commons.fi on mukana.

”Solidaarisuustalouden merkitys on kasvamassa niin kaupallisesti kuin sosiaalis-taloudellisesti mitattuna.”

Tämän toteaa hankkeessa tehty tutkimusraportti: ”Esimerkiksi tutkimuksessa tarkastelluissa solidaarisuustaloushankkeissa oli mukana yhteensä yli 13 000 ihmistä, ja ne työllistivät suoraan tai epäsuorasti yli 1 500 ihmistä.”

Alan haasteena on toisaalta yksittäisten toimijoiden suppeus ja verkostojen puute, alan lähes olematon sääntely ja vähäinen tunnettuus Euroopassa. Yleisesti ottaen talouden kestävyys ja ettiikka herättää yhä laajempaa kiinnostusta, ja uudet kehityssuunnat synnyttävät tarvetta hakea ja kokeilla erilaisia toiminnan muotoja ja verkostoja ja nimetä niitä eri tavoin. Rakkaalla lapsella voi olla monta nimeä, kunhan sen vaalimisessa kiinnitetään huomiota siihen, millaisia käytännön ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia eri kestäväksi nimetyillä toimilla tosiasiassa on.

Esimerkiksi yksittäiselle kuluttajalle airbnb:n käyttö hotellin sijaan voi olla ensimmäinen askel kohti kestämättömien tuotantoketjujen tai yksityisomistuksen kyseenalaistamista, mutta se voi myös jäädä vain siksi ensimmäiseksi. Siksi kestävyydessä kunnianhimoisimmat aloitteet tarvitsevat pitkäjänteistä suhdetta toimivaan julkiseen sektoriin, jotta ne voivat rauhassa kasvattaa tunnettuttaan ja edistää palvelujensa vaikuttavuutta ja käytettävyyttä sen puitteissa.

”Solidaarisuustalouden vahvistamiseksi tarvittaisiinkin pikaisesti perustulon ja rahajärjestelmän uudistamisen kaltaisia institutionaalisia muutoksia.” Tuuli Hirvilammi, Sitra.fi 29.8.2016

susy grafik.jpg

 

European Commons Assembly

by Sunna Kovanen & Ruby van der Wekken

Spring 2016 a Berlin-based Commonsnetwork, among others, called some 30 practitioners and researchers of commons all over Europe to meet for the first time and to build European-wide cooperation. The meeting took place on May 2016 at an organic farm in Villarceaux, some 40km outside of Paris. The next step was to call up a meeting of 120 Commoners all over Europe 15-17th November in Brussels and at the European Parliament, to strengthen the transnational movement for commons both at the grassroots as well as at the heights of international policy. Here is the report of our travels.

Building the knowledge from the nodes into action at the core

A first activity of the European Commons Assembly starting from the Villarceaux meetings in which also Ruby participated, was to amend a Call for the process, which is now hosted on the website of the commons assembly and open for signatures (Welcome to sign on!).

The objective was to bring together a trans-local coalition of action groups and processes of commoning in different spheres and to build a bottom-up movement to support commons-enforcing policies.Villarceaux.jpg

Over the following months, the assembly grew in numbers on its e-list and online working space whilst the organisatory team was also discussing with the European Parliament intergroup on public services and common goods, founded on 2015 and chaired by Marisa Mattias (Left bloque, Portugal). This led to the calling together of a larger network-meeting for all the practitioners in the field of commons their invitation to meet and discuss with to the European Parliament.

To collect the experiences of the current pressing challenges in the local level, we were asked to draft policy proposals online, before ever having worked together or met each other live. Sunna was working with policy on welfare services and social protection, Ruby started up on Currency as a commons, and we were both involved with a group on Solidarity economy & the Commons, which merged finally with other proposals into a paper on territorial commons.

For someone coming to the themes mainly from studies and activism, the policy drafting process was a really empowering experience of co-work beyond major differences in age, status or professional background. As a result we gained over 25 policy proposals with strong overlaps. Many had contributed things that they anyway worked with, but did not have the time or experience to adapt their work to the work of others or to existing EU-policies.

This shows how massive resource of knowledge and support we could have for the local actions, but that it needs also a lot of work to bring it all coherent usefully together. Finally 10 proposals were finalized, from which three dealing with energy, territories (including land & food), as well as democracy were presented at the parliament.

mapping

Before heading to the Parliament Ruby participated in a session on mapping, giving rise to its own host of questions. Different mapping initiatives and their objectives were shared, as also we did with our envisioning of wanting to map solidarity economy actors and promote further cooperation between solidarity economy actors and a strengthening of our  commons and commoning. TransforMap on which also we map, will be sharing soon a manifesto for the mapping of the commons for us to comment on. Sunna, on the other hand, met with her group on social protection, and got once again convinced on the importance of general welfare policies and social rights for flourishing of active local production.

Supporting the local commons in the shadows of the institutions

commonsasemb1

The first evening’s meeting took place in northern Brussels, more prominent from the news on police actions than postcards. Walking past impressive skyscrapers and small retailers from all corners of earth we reached one of the old industrial buildings, now used by Zinneke, a parade celebrating the cultural mix in Brussels once a year, and in other times a space for neighbourhood activities.

We got to meet at the “dance floor”, in the basement of Zinneke, and enjoyed the contrast of the location to the coming meetings within the EU and sensed some kind of pride of the colourful self-organization in these leftover areas of industrial era.

We heard from local initiatives, Commons Josaphat and Community Land Trust Brussels, promoting the public ownership and collaborative planning of urban space. The following discussion was maybe the most inspiring one of the whole meeting, as people with very diverse backgrounds and experiences  threw out their advices and contacts to the Brussels group to support them in their local political campaign and asked critical questions.

Is the governance or the ownership of a commons the most important  for commoning? Or is perhaps access even more important than ownership? Or do we want to actually come to real legal forms for the Commons? In addition it was commented that the whole categorization into Right and Left, practitioners and theorists, or the framing between different commons (public or civil society or yet something else), as thinking and speaking in categories produces the modern mindset we want to challenge.

In the everyday life of the network there is surely no need to define one “most important” identifying border or practise, because both ownership and governance, both institutional and grassroots processes are running forth simultaneously. What defines and fixes the element that makes commoning to rise or fall, is the concrete political conflict. For example in the case of Commons Josaphat in Brussels and Aikapankki´s tax case at home, there will be neither access to the resource nor chance to learn better governance models,  if legal structure prevents the commons from working.

DIEM25.jpg

Political (party) action Encounter with local Diem 25

The Democracy in Europe Movement 2025 (DiEM25), is a Pan-European political movement launched in 2015 by former Greek finance minister Yanis Varoufakis, wanting to reform the EU’s existing institutions to become a union of people governed by consent. Local Diem25 activists explained that Diem25 must not be too much seen as a new kid on the block – it is part of a longer process, which has build up a momentum to claim that the system is bankrupt.  They told also that Diem25 is working on a pan European agenda, which would also include a European charter on the commons. Participants discussed, whether  the  commons discussion could perhaps be a better tool for advocating the objectives of the movement than DIEM´s current emphasis on democracy & transparency.

A recurring point coming up in the discussion with DIEM25, as also on other instances, was the current perceived rise in Fascism, and the question, if commons & commoning can stand against Fascism and appeal also to the people that voted for “Trump“. For some any future for Europe lies beyond political parties, beyond state nationalism and market fundamentalism – and one slogan heard was “We need to make the commons great again” However, some days after the meetings, the discussion still went on whether it makes sense to use such slogans of imperial domination and primitive logic as the opponent.

ep

European Commons Assembly at the European Parliament

It was challenging, naturally, to step into the european parliament straight on with our diverging views, before having determined what do we actually stand for. Alone the hierarchical and formal seating and the heaviness of the institution brought feelings of frustration for many, but going in was the only way to reach the MEPs in the first place.

At the end, however, some real debate arose as well, as the MEPs present at the session spoke on the ”European agenda for collaborative economy”, which had come out in June 2016, as part of the Digital Single Market strategy. One participant voiced out strong criticism of  the emphasis on  centralised platforms in the policy framework  which pays attention neither to democratic participation, social issues nor ecological concerns. This criticism highlights the importance of combining the values of solidarity economy with the policy work for commoning.

According to the  MEPs they are trying to introduce amendments on common goods into legislation, and that they would wish to create a regular channel to reach the field, to monitor and to introduce commons-favouring policies step by step. One proposed communication opportunity was www.commonseurope.eu; and in addition ECA was suggested to define certain focal points which could have an effect on the institutional work. Some participants commented critically, though, that it is not the objective of the ECA to put forward some experts, but that it is exactly the assembly process which should brought to the forefront

zinneke

Content & structure of the ECA process

There was good energy in Zinneke cellar dance floor room the morning after the EP parliament session. The debrief following the session at the EP brought up, that some really wanted to further the policy work and for instance address the Common Agricultural Policy, which mentions nothing on the Commons. Others then again said, they wished to concentrate on the exchange of practices at the local level instead. The general agreement was that both practises will continue.

The Assembly broke out into different working groups, as for instance around financing the Commons where Ruby joined. It already had its first debate regarding the need for redistribution of money or/and alternative financial system creation. Another working group was on communications, whilst Sunna joined the large table on the organisation of the actual Assembly process itself, which will cover at least the exchange of information and support between different localities. The working groups will be continuing on the ECA’s working space (for now) on Loomio.

Besides the assembly process continuing on-line, important is of course the question of the next milestone, as it will not be at the European Parliament. One idea was to awake a big buzz via a huge commons festival, It was great to hear of the different suggestions already made for the next ECA : at the Tate modern, Madrid November 2017, RIPESS SE annual meeting possibly in Athens and so on.. At least there is a lot of positive energy and futures to enliven if such a cultural event would take place.

In these times such meetings with inspiring people and learning from long-standing but creative, value-based and positive examples gives a great bunch of energy to go on the work at home. Welcome to join! Commons.fi at any of the upcoming commons assembly meetings (follow the website and facebook group).

Solidaarisuustalouden toimijat #1: Ehta Raha

Miten saada paikallisyhteisön resurssit paikallisen tuotannon käyttöön? Miten motivoida sijoittamaan ilman korkotuottoja, hitaasti mutta kestävästi kehittyvään toimintaan? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan Osuuskunta Ehta Raha. Teksti esittelee ensimmäisen toimijan Suomen solidaarisuustaloustoimijoiden Transformap-kartalla.

bildschirmfoto-vom-2016-11-21-190927

Ehta Raha on perustettu vuonna 2012 eettisen pankkitoiminnan mahdollisuutta Suomessa selvittäneen aloitteen tuloksena. Aloitteessa todettiin, että eettiselle pankille oli tarvetta, mutta ei tarpeeksi, jotta eettinen pankki kannattaisi perustaa. Tämän vuoksi täytyy luoda enemmän pohjaa kestävälle sijoitustoiminnalle, jota Ehta Raha tekee nyt osuuskuntana Helsingistä käsin sekä hankkeissaan ympäri Suomea.

Ehta Rahan pääasialliset toimintatavat ovat kirjanpito ja talouseuvonta yleishyödyllisille organisaatioille sekä yhteisörahoitusinstrumenttien kehitys. Ehta Raha kehittää sijoitusinstrumentteja, joiden avulla ekokylä, paikallisyritys tai vastaava organisaatio voi kerätä lähipiiristään sijoituksia toimintaansa hyvin pienellä voittomarginaalilla.  Rahoituksen tarkoitus ei ole siten tuottaa voittoa osakkeenomistajalle, vaan tarjota välineitä, joilla sijoittajat ja rahoituksen saaja voivat kehittää rahoitettua toimintaa pitkäjänteisesti yhdessä eteenpäin. Vastaavia, paikallisyhteisön sitouttamiseen tähtääviä pienen marginaalin sijoitusinstrumentteja ei Suomessa ole vielä ollut käytössä.

Tähän asti luontevimmat sijoittajatahot ovat olleet yksityishenkilöitä rahoitettavien projektien lähipiiristä, koska yhden ihmisen on helppo tehdä myös riskialtis rahoituspäätös tutun hankkeen puolesta. Yrityksissä tai hallinto-organisaatioissa sijoituspäätöksen teko on puolestaan usein pitkä prosessi, jonka tulisi edistää koko yhteisön etua, eikä sijoitukselle siksi helposti löydy muuta perustelua kuin sijoituksen rahallinen tuotto.

Paikallistalouden kehittäminen törmää siten jo Aristotelesta (Sihvola 2011) pohdituttaneeseen ongelmaan siitä, miten oikeuttaa keskenään yhteismitattomien asioiden vaihto, tässä tapauksessa rahallisen sijoituksen tarjoaminen naapurin liikevaihdon aktivoitumista vastaan, joka kuitenkin elvyttää myös koko paikallistaloutta. Aikana ennen kapitalistisen markkinatalouden kehittymistä kysymys yksittäisen vaihtotapahtuman arvosta oli kuitenkin suurelta osin absurdi, sillä vaihto ja sen oikeudenmukaisuus sai merkityksensä vain osana koko yhteisön välisiä pitkäaikaisia suhteita, jatkuvuutta ja roolijakoa (Booth 1994). Tähän paikallistalouden toimijoiden keskinäisten suhteiden vahvistumiseen ja sijoitustoiminnan merkityksen mittaamiseen yhteisön tarpeiden täyttymistä monipuolisesti kuvaavilla mittareilla Ehta Rahan instrumentit pyrkivät.

Uusien rahoitusinstumenttien kehityksen lisäksi osuuskunta tekee arjen talousneuvontaa ja tarjoaa kirjanpitopalveluita. Toiminnan arvopohjalla pysyminen ei leipätyössä ole haaste, sillä Ehta Raha toimii kentällä, jossa asiakkaat jakavat jo valmiiksi osuuskunnan periaatteet. Haasteena on asiakkaiden näkökulmasta sen sijaan jopa liiankin idealististen ja siten riskialttiiden toimintaideoiden käytännön toteutus. Riskien otto kuuluu kuitenkin myös eettiseen sijoitustoimintaan, ja vain kokeilemalla voi erottaa toimivat ideat toimimattomista.

Osuuskunnan osalta alkutaipaleen haasteisiin ovat kuuluneet jäsenten vaihtuvuus ja selkeiden tehtäväkuvien muodostaminen. Pyrkimys taata aktiivien toimeentulo osuuskunnan kautta on kuitenkin sitouttanut nykyiset jäsenet toimintaan. Läpinäkyvyys pyritään takaamaan sosiokraattisten päätöksentekomenetelmien kehittämisellä sekä esimerkiksi taloudellisen raportoinnin rutiinien vakiinnuttamisella.

giving-gls-treuhand-1080x675

Mikä?
Yhteisöllistä sijoitustoimintaa ja talousneuvontaa tekevä osuuskunta
Koko
61 jäsentä, 7 aktiivia.
Tausta-ajatus:
Yhteishyvän talous: talouden tehtävä on toteuttaa yhteisiä tarpeita, ja solidaarisuuden periaate varmistaa sen, että tarpeiden toteuttaminen on mahdollisimman oikeudenmukaista.
Tärkeimmät arvot:
läpinäkyvyys, ekologinen kestävyys, taloudellinen oikeudenmukaisuus
Arvojen toteutumista eri organisaatioiden välisessä yhteistyössä tulisi tarkastella käytännön toiminnan kautta.
Suurimmat haasteet:
Uusien tuote- ja palveluideoiden riskit pärjätä erityisesti silloin, jos joutuvat kilpailemaan asiakkaista tai sijoittajista markkinatoimijoiden kanssa. Uuden organisaation rutiinien ja roolien vakiinnuttaminen.
Kehitystoiveet ja -visiot
Talouden ja rahoitusinstrumenttien kehitys, jotka perustuvat yhteisten tarpeiden oikeudenmukaiselle täyttämiselle.
LÄHTEET
Booth, William J. (2004): Moraalitalouden ideasta. Teoksessa Kauppinen Ilkka (toim.): Moraalitalous. Vastapaino, Tampere.
Sihvola, Juha (2011): Aristoteles ja antiikin talous. Teoksessa Heiskala, Risto & Virtanen, Akseli (toim.): Vanhan maailman talous ja suuri murros. Gaudeamus, Helsinki.#
Kuvien lähde osuuskunnan verkkosivut

Demonetization and communisation

 demon
Vaihtoehtoinen talousjärjestelmä ja raha  -keskustelusarjan kolmas osa käsitteli demonetisaatiota ja  kommunisaatiota. Tällä kertaa ei etsitty vaihtoehtoista rahaa vaan vaihtoehtoa rahalle. Tilaisuudessa jakaannuttiin lyhyen yleisen keskustelun jälkeen pohtimaan käytännön mahdollisuuksia tarkemmin neljässä pienryhmässä.
Väen väki: kaiken kommonisaation kannoilla -julkaisu/alusta/arkisto esiteltiin lyhyesti. Luotiin katsaus sen keväällä alkavaan julkaisuohjelmaan sekä sen kommunismikäsitykseen kaiken kommunisaationa: uutena yhteiselle ja yhteisöille perustuvana elämänmuotona ilman rahaa, omaisuutta ja valtiota. Keskustelusarjaamme kytkeytyvä ja puheena ollut Marxin radikaaliin luentaan perustuva perusteellisempi rahan, vaihdon ja arvon kritiikki näistä kategorioista ihmisen ja tämän suhteet myrkyttävinä välittäjinä ilmestyy julkaisun sivuilla. Tästä rahakritiikistä, Väen väki -julkaisuun kirjoittamisesta ja ennen kaikkea kommunisaatioon yleisemmin kytkeytyvästä tekemisestä kiinnostuneiden toivotaan ottavan yhteyttä.
Keskusteluun ruoantuotannosta kommuunin kontekstissa osallistui ihmisiä eri lähtökohdista. Monilla oli jo käytännön kokemuksia erilaisista yhteisöistä ja puutarhanviljelystä. Keskustelussa pyrittiin ymmärtämään yhteisöllistä ruoantuotantoa/-hankintaa kapitalistisen kategorioiden ja yhteiskunnan kritiikkinä: viljelyä palkkatyöriippuvuudesta vapauttavana toimintana, sadon jakamisen kysymyksen ulottuvuuksia, ja viljely-yhteisön yhteyksistä muihin tuotannollisiin prosesseihin sekä yleisempään yhteiskunnalliseen muutokseen ja kamppailuun. Keskustelu tulee jatkumaan esimerkiksi kirjallisessakin muodossa, mutta ennen kaikkea käytännöllisenä prosessina eräällä lähistön kasvimaalla. Uudet ihmiset ovat tervetulleita mukaan. Kevään ensimmäinen kokoontuminen on Makamikilla 20.2 klo 18.
Kolmannessa pienryhmässä keskusteltiin jakamisen mahdollistavasta digitaalisesta ohjelmistosta ja erityisemmin Jaetaan-sivustosta tämän ohjelman tilana. Jaetaan-sivustoa hahmoteltiin kaikille helposti lähestyttäväksi: ei kirjautumisia eikä ideologisia keskusteluja. Teknisen kehittämisen osalta totesimme, että haluamme etsiä sopivan avoimen lähdekoodin ohjelman ja muokata sitä halutunlaiseksi. Kävimme läpi mahdollisia sivuston väärinkäyttöön liittyviä haasteita, jotka eivät vaikuttaneet ylitsepääsemättömiltä. Uusille tekijöille on tilaa ja tilausta. Osaavien tekijöiden löytyminen nopeuttaa sivuston valmistumista, joskin muutenkin ohjelma kehittyy vähitellen. Jaetaan-sivusto (jonka alustavaa hahmotelmaa linkin takana http://www.jaetaan-sivusto.net/ ) haluaa koota myös yleisemmin pääkaupunkiseudulla tapahtuvaa rahatonta ja vaihdannatonta toimintaa yhteen paikkaan helposti löydettäväksi. Keskustelun tarkemmat muistiinpanot ja jatkokeskustelun paikka löytyy Jaetaan-foorumilta. http://jaetaan-yhteiso.luofoorumi.com/f7-jaetaan-sivuston-kehittaminen
Neljännessä pienryhmässä oli tarkoitus jutella Jaetaan-juhlista, mutta keskustelu jakamisohjelmasta ja Jaetaan-sivustosta jatkui aiottua pidempään. Jaetaan-juhlat on alkoholivapaa K18 tapahtuma, jossa sisäänpääsy, tarjoilu, ohjelma ja kaikki muu on ilmaista ja kaikkien kesken jaettua. https://www.facebook.com/events/1564126590543950/ Jaetaan-juhlat on järjestetty nyt seitsemän kertaa. Kävijämäärät ovat nousseet tasaisesti alun muutamasta kymmenestä viime kerran yli sataan kävijään illan aikana. Myös media on ollut kiinnostunut poikkeuksellisesta tapahtumasta.  Konsepti on vapaa levitettäväksi. Se voi olla sisällöltään mitä tahansa: koko perheen tapahtuma tai K18 tanssibileet, iso festivaali tai pieni muutaman kymmenen ihmisen tapahtuma.
The Alternative financial system and money  -discussion series continued with the third section: demonetization and  communisation. This time the search was not for an alternative form of  money but an alternative for money. The session consisted of four subdiscussions and some general discussion.
Väen väki: for commonization of everything journal/magazine/platform/archive presented itself shortly. It introduced its publishing program starting later this spring and its conception of communism as communisation of everything – a new mode of common life as moneyless, propertyless and stateless communal relations between people. A more in depth critique of money, exhange and value influenced by radical Marxist approach to value as the venomous mediator between people and also related to themes of this discussion and discussion series will appear on the pages of the journal so stay tuned. People interested in Väen väki, discussing or writing about radical money critiqe or continue the general struggle for communisation should get in touch.
The discussion about the perspectives of food production in the context of a commune gathered some people with different backgrounds. Some had already practical experiences or other knowledge of different types communities and gardening. The approach of the discussion was to understand commune and communal food production as something struggling against capitalist categories and society: gardening as a challenge on wage labour dependence, questions of sharing the vegetables of the garden, and connecting the gardening community to other productive processes and wider societal transformation. The discussion will be continued in writing and most importantly as a practical gardening process not far from the place we gathered. People interested are encouraged to get in touch.
In the third group we discussed digital sharing program under development – Jaetaan-sivusto (Share-site) (some draft here http://www.jaetaan-sivusto.net/ ). We thought the site should be easy to approach – no registeration needed, no ideological discussion there. . From technical side we thought best way to proceed is to find an open source program and shape it to the site’s needs. We talked about misuse possibilities of the program and didn’t find too serious problems. There is room for new people with skills in the development group although the process will evolve slowly but surely also with people already involved. More details of the discussion in Jaetaan-foorum. http://jaetaan-yhteiso.luofoorumi.com/f7-jaetaan-sivuston-kehittaminen
In the fourth group we were supposed to talk about Jaetaan-juhlat (Share-party) but discussion about the site went on. In short, Share-party is an alcohol-free event with 18 years agelimit and where everything cost nothing. Entrance, drinks, snacks, the program and everything is something that someone wants to share with other people without a demad of of payment. https://www.facebook.com/events/1564126590543950/ The event has been arrangend for seven times now and the amount of visitors has rised from twenty to more than one hunderd. Also media had been interested in this exceptional party. Share-party is a free concept to spread and organize. It can be family event, K18 dance party, big festival, a small event for twenty people ore something else.

* Introduction to Demonetization and communisation

The discussion about the alternatives for our current socially and ecologically destructive form of money should not be limited to ideas on alternative forms of money and currencies. If we understand money as an alienated social relation, a mediator which replaces the real human communities with atomized individuals and as something which will always tie us down to the diabolic logic of exchange and commodity/value production, we understand the need for finding an alternative for money in all its forms.

Instead of the more conservative state (or central bank) reform models the most interesting discussions about money reforms are connected to locality and communities and even ideas about money as a commons. This is understandable as it is obvious that the money we use is the very method that separates (even antagonizes) us and our activities from others living around us and is everything but controlled in common. But as Gilles Dauve puts it: ”The community disappeared on the day when its (former) members became interested in each other only to exchange. — With the birth of exchange in the community, labour is no longer the realization of needs by the collectivity, but the means to obtain from others the satisfaction of one’s needs.” There is no need – or even possibility – to exchange from what is already controlled in common.

The total critique of exchange and its practical form, demonetization, only takes us halfway through though. As the reproduction of human beings is a social affair – unless we want to change only the form of our isolation and continue the bourgoisie logic of every person for himself – it is not enough to withdraw from money relations. It is a question of replacing money relations with communities of different kind which are able to take part and control in common the reproduction of the material and cultural dimensions of the life of human beings without money (exchange and value).

Communisation, a revolutionary commu/onist method (and a theoretical discussion field about the possibilities of revolution in which for example Gilles Dauve, Jacques Camatte, Theorie Communiste and Invisible committee have taken part) has been addressing this problematic for some time now. The concept builds on the tradition of the most radical, and always marginalized, currents of the working class movement (Amadeo Bordigas ideas on communism in Italy, KAPD movement and Anton Pannekoek in Germany, the Situationists in France, insurrectionary anarchism etc) but its roots go way deeper in the history of human kind than capitalism and its opponents and it has already outgrown the obvious limits of the classical workers movement and its historical failure.

Troploin collective puts communisation in a nutshell:
“The idea is fairly simple, but simplicity is often one of the most difficult goals to achieve. It means that a revolution is only communist if it changes all social relationships into communist relationships, and this can only be done if the process starts in the very early days of the revolutionary upheaval. Money, wage-labour, the enterprise as a separate unit and a value-accumulating pole, work-time as cut off from the rest of our life, production for value, private property, State agencies as mediators of social life and conflicts, the separation between learning and doing, the quest for maximum and fastest circulation of everything, all of these have to be done away with, and not just be run by collectives or turned over to public ownership: they have to be replaced by communal, moneyless, profitless, stateless, forms of life. The process will take time to be completed, but it will start at the beginning of the revolution, which will not create the preconditions of communism: it will create communism.”

Currency as a Commons

currency_bannerAnother Financial system & Money for Finland

Discussion series

Report of the third discussion : Currency as a commons.

The title of the event “Currency as a Commons” turned the focus of this evening to the different proposals taking back the (financial) economy. Parallel to banks and financial markets, these are collaborative credit systems, based on voluntary collaboration, which can be serving autonomous networks and solidarity economy building. Alternatives discussed in this meeting included collaborative credit systems, the promise of Blockchains, complementary currency philosophy, design, and local implementation.

This session was hosted by Ruby van der Wekken, Mikko Laamanen, Joonas Pekkanen from D-CENT and Kristian Wahlbeck from the Finnish Association for Mental Health. In his short welcome, Kristian discussed the history of the Lapinlahti hospital, which is now going through a transition from a mental institution to a place for collaborative work, social entrepreneurship, and mental wellbeing. This third discussion session included four presentations on blockchain technology and the Robin Hood co-operative, D-Cent project and experimentation in Finland (and at Lapinlahden Lähde), on solidarity economy building through timebanking, and the development of local / complementary currencies in Europe. A main question for all was how does the particular initiative/development contribute to other economy building.

Pekko Koskinen: Robin Hood co-op and beyond

The Robin Hood Cooperative (http://www.robinhoodcoop.org) started as a parasyte algorithm tracking all investments in the NY exchange, and copying good investment behaviour, opening as such investments to regular people who otherwise would be excluded. Robin Hood Coop has been using the profits created for commons related projects.

Pekko (Robinhood co-op, Reality Research Centre) described these workings as Robin Hood 1.0. Bitcoin has been a first generation blockchain experience creating a trust network of numbers, a functioning currency without any need to build trust by multiple layers of (international) governance. 2nd generation blockchain currencies do not only build trust levels, but are small programs,which allow for more building than just transfers. So for instance ownership of land can be tracked, and similar trust levels as currently offered by governments can be built. The blockchain 2.0 generation create as such new economic interactions. Today we are mostly limited to buying and selling, and are largely cut off of from the forming of other kinds of economic relations for example as in equity structures, shared ownership. The baby steps toward new economic structures are seen in crowdfunding, like kickstarter. Kickstarter is a company, and what kickstarter offers is rather simple. There is a buy and sell transaction and added are 2 conditions. But what’s currently been developed are programs with more building blocks.  What if this development is made open source P2P? Then we come to a very different economy.

With this the whole idea of economy comes to change. And it is important to start taking a hold of this. For the main question then becomes, who will make the change, and how it will work. Will it be the banks which are already creating their own blockchains? or will it be smaller units which have other ideological background.

http://bambuser.com/v/6037608 (event and Pekko’s starts from 20:00 min)

Marco Sachy: D-Cent project process

Marco Sachy’s works in the D-CENT project, http://dcentproject.eu/, which includes designing local currencies.  D-CENT then developed Freecoin, a set of tools to let people run reward schemes that are transparent and auditable to other organisations. The domains of innovation that Freecoin offers is that community members can decide on the systemic features of the currency system they use, with the social proof of work, which is the proof that members have abided to previously agreed- upon ‘rules of the game’ in order to be rewarded. Timebank is good example of social currency, with the members having abided to previously agreed upon rules of the game. And secondly, D-cent digital social currency pilots are experiences in reputation management, distributed trust management systems. D-CENT came to Helsinki in the spring of 2014 to map the alternative currencies situation.

For the Finnish context, D-CENT created Multapaakku, which incorporates the idea of social proof-of-work. The currency is a means for the monitoring of amounts of work, as in a cooperative where different quantities of work are performed. It includes giving power to the worker to remunerate himself after his work. The idea is currently to test the system, a peer-to-peer transaction management for the common good in which everybody is able to monitor. Being a blockchain-based complementary currency gives it an element of resilience: if the system is down it is still works.

See Marco’s slides

See also dyndy.net for Marco’s hactivist writings.

Ruby van der Wekken: Timebanking and solidarity economy building, the case for a timetax.

Ruby told of Helsinki Timebanks development of which she has been an active member since its inception in 2009, and in these six years more than 24.000 tovi’s have been exchanged. Helsinki Timebank is part of/runs on the Community Exchange Systems (CES), which hosts today some 780 groups in 80 countries, and which all can intertrade.

Solidarity economy envisioning and methodology has been inspirational to the development of the timebank, putting upfront that economy is ‘nothing else’ but the way we organise daily life. If then putting on right lenses, we can see around us different economic actors which have other values than monetary profit upfront, and whose motive is the social reproduction of life. By increasingly using them and linking these economic activities (as through a complementary currency as aikapankki) we can be further growing another economy, and in this process further our commons and the commoning around them. The time currency itself then, is not a commodity, but a token in a ‘credit commons’ that allows people to exchange services, earning and spending credits. The process of defining the principles and the rules of the credit currency itself a process of commoning. This envisioning has been accompanying the timebank’s  intensive development process determining its values and principles, and through which it came to define itself as  “Helsinki Timebank’s objective is to support mutual assistance between people, and through this strengthen communal culture. Helsinki Timebank strengthens a social and ecological just local economy, in which everyone is of equal value and has equal participation possibilities.”

Current taxation guidelines according to which taxation is to be payed on professional services received in a timebank has been hindering the development and thus realisation of the potential of the timebank. There is a need to settle the role in society for a timebank, for any complementary currency for that matter. Helsinki timebank in response developed the idea of a timetax, which is already operating in the timebank. Building further on this, we could then imagine a public actor approved for membership joining a timebank, who would as such also become a recipient of timetax allocations. This is as such a process pointing to not a privatising but commonifying of the public. Ruby said to have come to understand that the idea of a timetax is besides an answer to the taxation issue, also in itself an interesting proposal. We all afterall work part of our time to pay taxation, why not (partly) do so directly in places and spaces we want to be present at. Can Helsinki city come to trust in this kind of peoples economy building, including its proposal for a timetax?

See Ruby’s slides

http://bambuser.com/v/6037735

Leander Bindewald: Current debates on complementary currencies

Leander Bindewald, formerly with the New Economic Foundation, is now doing his Ph.D. at the University of Cumbria on complementary currencies and discourses around money. As Leander pointed to, money as we know it, is just one kind of currency, mostly issued by commercial banks. There can be different currencies, a unit system facilitating collaboration within a community. As with a timebank, the question when designing a currency is what kind of human system do we want to build. Different answers will be given by different groups with different priorities, which via the different currencies can give rise to a pluralistic economy where these voices are heard.

A blockchain then does not bind to any particular form of currency, but offers a range of opportunities. One still then needs to decide what want/need to do. And to think if need blockchain, or if something simpler will do, like for instance the CES, or printing paper.

Then there are all kind of different design elements, like the governance of a system. When understand money is not god-given, these issues become open questions.  Important are also the experiences we currently have. Many local currencies will pay tax in local currency, as its still worth doing so. It is when designing money which is based really on other values than economic value, that it raises questions. Leander saw the timetax as a creative answer, but for Leander, if a currency already contributes to the common good should there not instead be tax exemption (if taxation is about redistribution of gains by actors not contributing to the common good).

At the moment money is not telling anything usefull about what is happening our world. The more currencies we will come to be using, the better we will be getting at telling what is happening. There are a whole lot of great ideas with regards to currencies out there, unfortunately coming to an experiment with a currency is a very intensive long term process starting from the explaining of the idea, why people should use it, explain about money as we know it, get it functional and operational, so with regards to most ideas we will never get to know what they have to offer.

There was no time to discuss the 3rd International community currency conference held in October 2015, in Brasil where Leander participated, but here a link to all the papers there, http://socialcurrency.sciencesconf.org/

http://bambuser.com/v/6037773

Following the presentations, three groups were formed for the breakout discussions: 1) on blockchain-technology, 2) timebanking, and 3) the nature of a local currency in Lapinlahti.

Redesigning the role of money, the different proposals regarding institutional money

mone

Another Financial system & Money for Finland

Discussion series

Report of the second discussion: Redesigning the role of money, the different proposals regarding institutional money.

Around 40 people were present at Lintulahdenkatu 10 on 15.12.2015 to discuss about the problems and proposals around institutional money. The session was co-organised with Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry.

Central questions put upfront for the discussion were:
– How should monetary institutions be organized?
– Could the euro be fixed and democratized?
– Are there good reasons to exit the euro?

Ruby van der Wekken welcomed to this second event of the discussion series and the Alternative Financial system & Money for Finland process at large, which was moderated by Patrizio Laina.

Ville Iivarinen opened the discussion on what would be the preferred money system. Ville said that the present monetary system is a monopoly of bank-debt money. This gives the banks huge privileges and forces the government to subsidize the banking sector in a number of ways. Present monetary system has led to a number of problems in society, ranging from high levels of debt, highly cyclical economy and repeated financial crises.

Ville continued to say that money creation could and should be removed from the banking sector entirely and given to a public institution. Monetary reform would make it possible for money to be spend into the economy instead of money being lent. This could give us a far less cyclical economy, drastically reduce the level of debt in society, make the banking system more stable and remove the moral hazard and it would enable the government to spend more money than presently.

The most common concerns with monetary reform include potential political misuse of money creation, lack of funding for investments, inflation if too much money is created or deflation and economic recession if inadequate amounts of money are created.

Ville’s slides
See also see also Ville’s book ”Raha – Mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla?

Bruno Theret, French economist at mm Veblen institute who was present via skype, referred to the current state of global financialisation and the union of political elite with financial intrests, and said to see democracy as only being able to develop through grassroot social movement, from the bottom-up and that of these social movements complementary currencies have an important role to play, with their ”aim to give back to people the sovereign power to issue and control the monies needed for a good life and the access to and holding of democratic rights”, which should also include public local government initiatives issueing local fiscal currencies.

Bruno referred to earlier events in Argentina as an example of what could be a Plan B for southern european countries as Greece that don’t want to quit the eurozone for political reasons, but that do want to exit from austerity policies viewed as a dead-end and as a threat to people survival, and ended with a proposal for emissions of complementary to the euro national fiscal currencies by the EU members states that need it, and which are maintained at par with the euro.

Bruno’s written out talk
See also Bruno and  Wojtek Kalinowski’s article ’The euro as common money, not as single currency

Antti Ronkainen spoke about the need to confront the EU institutions in order to liberate us from fiscal austerity. His proposal was that, first, we should raise the pirat flag and just break the rules regarding fiscal austerity. Hopefully, of course, this would be enough to allow autonomous fiscal policy and would not lead to any sanctions. If this would not be enough, Finland should introduce a parallel currency. If this would lead to hostile reactions from the EU institutions (especially the ECB by blocking the payment system as happened in Greece), then Finland should leave the euro and adopt a sovereign currency.

Antti’s slides
See also see also the report written by Antti and Joel Kaitila, ”Talouskurista autonomiaan”, and Markka pelastaisi hyvinvointivaltion

What is Money? Consequences of current money system and an overview of the discussion around alternatives

Another Financial system & Money for Finland

Discussion series

Report of the first Discussion: What is money? Consequences of current money system and an overview of the discussion around alternatives

Around 40 people gathered together at Le Space in Helsinki Pasila on 10.11.2015 to discuss about the monetary system in Finland.

The event started with Ruby van der Wekken welcoming everyone to this first event of the discussion series and the Alternative Financial system & Money for Finland process at large. She gave a short introduction explaining the want to build up a process comprehensively looking at the whole of the discussion around the need for another financial system and money, from alternative proposals around institutional money, complementary currencies to the discussion of demonetization.  Ruby told that the motivation for the initiation of this process initially came forth out of the development process of community currency Helsinki timebank, and noted that community currencies can work as pedagogical tools, building up new economies having other values than profit making upfront.   

This first event then served as a kind of intro to the different levels of the debate, which each would be worked out in more depth during upcoming events. Five presentations followed, each of which were followed by a Q&A.

 

1. How did we end up where we are? The financial system structure and creation of money

A hierarchical system of debt relations
Ville Iivarinen

The first short presentation was held by Ville Iivarinen who is the author of the newly published book ”Raha – Mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla?” and also the president of Economic Democracy Finland association. Ville’s presentation was about the core of the issue; what is money and how is it created. He explained how money is created through agreements between central banks and regular banks and between consumers and banks. In the system individuals borrow money from the private bank and banks borrow money from the central bank. When a consumer loans money from a bank the private bank credits the consumers account and the consumer promises to pay back the money (plus interest) to the bank. The bank doesn’t take the loaned money from other customers bank account, rather it types in the agreed amount of loan to the lender’s account and that is how brand new money is created. Livarinen says that, despite how the monetary system works, money would not need to be debt based. This approach is global with minor differences among Arab Nations.

Ville’s presentation slides

A source pointed out by the audience concerning the monetary system in Islamic countries

2. Social and ecological consequences of monetary system.

Current monetary system is a hindrance to sustainable welfare
Lauri Väisänen

Lauri Väisänen started his presentation by claiming that the current monetary system is the biggest hindrance to a socially and environmentally sustainable economy. However, the connections of many current social problems to the monetary system are well hidden so one doesn’t easily notice them. The biggest social problem caused by the monetary system is the artificial lack of money. This man made scarcity of money causes structural unemployment and poverty. Another crucial social disadvantage of this system is that it leads to significant economic inequality caused by the payments of interests to bankers. This leads that money exits the economy causing instability in the society.  The state has also to loan money from the banks. This leads to the fact that a fundamental part of public sector money goes to interest payments. The money paid to the banks is not correlated with social and environmental responsibility Väisänen concluded. The politics today is mostly adapting itself to the current economic system instead of solving actual social and environmental problems.

Lauri’s presentation

Read also Lauri’s master’s thesis ”Rahajärjestelmän ekologinen uudistaminen. Stadin Aikapankin jäsenien näkemyksiä nykyisen rahajärjestelmän ja sen uudistamisen ympäristövaikutuksista

3. Overview of the discussion around alternatives
– Redesigning Role of Money, the different alternative proposals regarding institutional money

From austerity to autonomy

Antti Ronkainen

Antti Ronkainen, a PhD student in political science, gave a presentation about the need to exit the European Monetary Union (EMU), which in his view is essential for the member countries to avoid the austerity practiced by the European Central bank. Ronkainen criticized sharply the EMU rules that demand the EURO countries to restrict their public debt by 60 % of yearly gross domestic product and the public deficit to under 3%. Ronkainen finds it problematic that European Central Bank is the only autonomous actor in the EMU and member states cannot control their own monetary policy. Because EURO countries don’t have a lender of last resort the states are financially dependent of private banks. Because of lack of independence in monetary policy of the EMU countries the member states can’t solve the problem of e.g unemployment and they are instead forced to cut wages and taxes. This leads to cuts in public spending and harms the welfare state crucially. Ronkainen thinks that this feeds feelings of for instance nationalism and xenophobia. He believes that exiting EURO and initiating a national money system where states can control monetary policy would be essential to break down the vicious cycle since governments would be only then able to create money. Ronkainen has published a report together with Joel Kaitila where they represent three actions which would be steps toward a more democratic and better functioning monetary system than the EMU has been able to offer to the public.

Antti’s presentation

Read also the Report written by Antti and Joel Kaitila, ”Talouskurista autonomiaan”.

-Currency as a Commons

Matthew Slater

Matthew Slater, software networker and community currency developer, said that in an era of global deleveraging and permanent recession, money is used to pay off debt or to hoard, and is much less available for circulation. At the grass roots this means there is less money for investment and employment. So the solidarity economy is facing a situation where people have lots of time and lots of needs, there are even many unused economic resources around, but no money to marry them together. Thus an appropriate monetary system would be one that allows us to create money from nothing to facilitate exchange rather than accumulating wealth, and to do so within a community. This is what LETS and timebanks and business barter systems do, and we would do well to develop those models.

These mutual credit system further embody solidarity because they are explicit about who is taking the credit risk, and allow that risk to be managed in a much more decentralised and voluntary way than the national economy. Any group of people who agree to honour each other’s debts can issue credit, and anyone who trusts them can accept it. Most of money in most of history and today works like this, except today all the responsibility and all the rewards lie with banks who have a special monopoly privilege to issue the national currency.

The drawback of these free currencies is that they don’t travel very far, thus they can only be used to purchase locally created value. To make these systems more useful, we need to learn how to join them together with common protocols for payments, but while retaining the circles of trust and self-determination. Matthew Slater says he is currently working on this idea under the name of #creditcommons.

-Demonetization, commonisation

Tamas Matekovitz

The discussion about the alternatives for our current socially and ecologically destructive form of money should not be limited to ideas on alternative forms of money and currencies. If we understand money as an alienated social relation, a mediator which replaces the real human communities with atomized individuals and as something which will always tie us down to the diabolic logic of exchange and commodity value production, we understand the need for finding an alternative for money in all its forms.

The total critique of exchange and commodity value production and its practical form – demonetization – only takes us halfway through though. As the reproduction of human beings is a social affair – unless we want to change only the form of our isolated being and continue the bourgeoisie logic of every person for himself in this world – it is not enough to withdraw from money relations. It is a question of replacing money relations with communities of different kind which are able to take part and control in common the reproduction of the material and cultural dimensions of the life of human beings without money.

Communisation – a theoretical discussion field about the possibilities of revolution and also a practical commu/onist method – has been addressing this problematic for some time now. The concept builds on the tradition of the most radical, and always marginalized, currents of the working class movement but its roots go way deeper in the history of humankind than capitalism and its opponents and it has already outgrown the obvious limits of the classical workers movement and its historical failure.

Troploin collective puts communisation in a nutshell: “The idea is fairly simple, but simplicity is often one of the most difficult goals to achieve. It means that a revolution is only communist if it changes all social relationships into communist relationships, and this can only be done if the process starts in the very early days of the revolutionary upheaval. Money, wage-labour, the enterprise as a separate unit and a value-accumulating pole, work-time as cut off from the rest of our life, production for value, private property, State agencies as mediators of social life and conflicts, the separation between learning and doing, the quest for maximum and fastest circulation of everything, all of these have to be done away with, and not just be run by collectives or turned over to public ownership: they have to be replaced by communal, moneyless, profitless, stateless, forms of life. The process will take time to be completed, but it will start at the beginning of the revolution, which will not create the preconditions of communism: it will create communism.

Support from The Free University of Finland

 

STATEMENT OF SUPPORT FROM THE FREE UNIVERSITY OF FINLAND

The Free University of Finland (Vapaa Yliopisto) would like to express its solidarity with De Nieuwe Universiteit, Occupy LSE, Occupy UAL and similar activities in universities throughout the world.

We support the demands for free and universally accessible education, the defence of workers’ rights, the fight for genuine university democracy, divestment and liberation.

Our movement emerged last November in Helsinki as a network of people (staff & students) from both within and beyond the old universities with very similar concerns as yours. We experiment with practices of sharing, debating, protesting, learning, studying and teaching together. Our intention is to offer a long-term base for critical thought, para-academic work, participative research and equal encounter.

It is utterly concerning that the current university business model encourages collaboration with corrupt regimes and corporations in the crisis-bound pursuit of economic profit without any ethical or academic considerations. The idea of university has been taken hostage by actors who couldn’t care less about knowledge and inquiry – but it can be claimed back.

There have been many comparable moments of co-optation and corruption in the history of universities. This is the one that comes in our time.

We also believe that it is our responsibility to explore the possibilities for another university so that the future generations will have a place to question, learn, and grow.

We fully support your demands. Furthermore, we suggest that all these emerging academic liberation movements unite and join their efforts.

We stand together with you.

Vapaa yliopisto / The Free University of Finland – https://www.facebook.com/vapaayliopisto

Helsinki, 25.03.2015

More info: v.yliopisto@gmail.com

Metron jatkuvaa liikettä

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2896″,”attributes”:{”alt”:”metron liikettä”,”class”:”media-image”,”height”:”319″,”style”:”width: 280px; height: 186px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”480″}}]]Határ útin asemalla sininen metrolinja antaa materiaalinsa viimeisen kerran maanalaisen kuva-arkkitehdin käyttöön. Metro päästää pitkän päivän palkkatöissään viettäneet ihmiset ulos ja vaunu tyhjenee. Mustaan takkiin ja laelta ylöstaitettuun lierihattuun pukeutunut mies, nimeltään K, jää muista jälkeen. Hän jää asemalaiturin takaosaan tarkkailemaan kiinnostuneena ihmisten liikettä.

K elää maan alla, sillä hän ei ole löytänyt yhteistä säveltä kaupungissa työskentelevien matkatovereittensa kanssa.

– Tunnen siksi yksinäisyyttä. Muut tuntuvat olevan hyvin kaukana minusta. Kun olemme puhuneet, he ovat armottomasti yrittäneet pakottaa minulle elämäntapaansa. Työskennellä, työskennellä, työskennellä, he sanovat. Tehdä rahaa ja yrittää tulla toimeen. Eikö se ole jo nähty, ei siinä ole mitään järkeä. Minä haluan elää ja tarkoitan tällä jotain aivan muuta kuin työpaikoillaan päivänsä kuluttavat ystäväni. Minäkin puhun kaiken aikaa työstä, mutta ajattelen työtä, joka ei tapahdu työnantajan rikastuttamiseksi ja jonka arvoa ei voi eikä tarvitse mitata. Jos meillä on nälkä ja kylmä, niin miksemme tee työtä täyttääksemme juuri nämä tarpeemme?

K:n tarkkaillessa ihmisten taivallusta aseman sinisten seinien ja punaisten yksityiskohtien muodostamassa ympäristössä hahmottuu hänen mielessään toisenlainen rakennelma. Monet tuntevat K:n konstruktivistitaiteilijana. K:lle konstruktivismi edustaa kuitenkin muuta kuin pelkkiä geometrisiä kuvioita valkoisella pinnalla. Se on elämän rakentava henki.

– Se jyllää sisälläni. Tarvitsen rakentavaa toimintaa, joka jättää jäljen ympärillemme. Tahdon napata rautakouralla tässä sekasorrossa romahtavat elementit ja muokata ne yhteen uudeksi kokonaisuudeksi. Tahtoisin arkkitehdin tavoin suunnitella ja sitten rakentaa jonkinlaisia instituutioita. Sellaisia, jotka sitovat ihmiset yhteen.

K lauloi uutta rakentavista työläisistä vallankumouksen sankareina jo kauan sitten. Aika kuitenkin näytti, että ilman vapautta suunnitella, rakentajat rakensivat vain vankiloita itselleen. K tuntee paremmin nyt myös vieressään seisovan, aiemmin taivaan hurjaksi meteoriksi nimeämänsä, tyhjän vaunun olemuksen. Sen minne se ihmisiä kuljettaa. Hän yltyy runolliseksi.

– En käyttäjä, pelkkä loppuunkäytetty kumppani olin tuolle loppuunkäytetylle koneelle. Oi nuo metronovet, nuo siniset, niiden takana kuihduimme antaessamme uhrimme. Oi sinä veretön ja aivoton peto. Moottorissasi tuhansien hevosten keuhkot korisivat. Eikä ole niin kuivakurkkuista kulkuria, joka jaksaisi sen verran viinaa kuin sinä. Ei ole maata, joka haluaisi sinut, eikä sellaista taivasta, joka ottaisi sinut vastaan.

Metrosta nousseista kotimatkalaisista osa istuu jo Kispestin valtavia elementtitalokortteleita halkovassa keltaisessa raitiovaunussa. Osa risteilee sinisessä bussissa Wekerlen rationaalisen asemakaavan kuviossa. Juuri moottorinsa käynnistänyt bussi suuntaa Havannan lähiöön. Sen elementtitalojen keskellä olevan koulun edessä työmatkaltaan palaavia odottaa kuubalaisen vallankumouksellisen kirjailijan José Martin rintapatsas. Patsaan poskella on kyynel. Samalla ylhäältä jatkuvana virtana syöksyvä sade saa viimein tehtyä tehtävänsä. Linnun jättämä jälki huuhtoutuu pois Martin poskelta.

– Olkaa hyvä ja varokaa, ovet sulkeutuvat.

***

Punaiset merkkivalot metron ovien päällä syttyvät. Samassa asemalaiturilla yksin seisova K kuulee selkänsä takaa tutusti värisevän lauluäänen.

Se mitä nyt tapahtui, sen tunsin jo etukäteen, etukäteen, kadonnut on halu ja kärsimys, kärsimys.

K saa kuin tyhjästä seuraansa joukon tovereita. He astuvat metron kuuden vaunun kaikista 24 ovesta kyytiin. Kaikki löytävät takaisin vanhoille paikoilleen. Osa mustatakkisista ihmisistä on kantanut sisään valtavan äänentoistojärjestelmän ja alkaa virittää sitä. Puna-mustaan fleece-paitaan pukeutunut harmaapartainen mies, hänkin nimeltään K, jää kuitenkin oven viereen seisomaan ja painaa vaunun seinään tarran. Punaisella pohjalla on musta neliö, jonka keskellä punainen K-kirjain. K:n istuuduttua kolmas mies, taitava kalligrafi, myös K, nousee ylös. Hän kaivaa taskustaan tussinsa ja merkitsee tarran alakulmaan suosikkikirjaimensa A:n ja O:n käyttäen mitä kauneimpia ja puhtaimpia viivojen kaaria.

– Tiesimme, huomenna käyrät viivat.

Hattupäinen K nauraa vanhan kohua herättäneen vapaamittaisen runonsa säettä metron lähtiessä liikkeelle. Huminan ja kolinan kakofonian sijaan ilmassa alkaa väreillä mitä erilaisimmista äänimaailmoista koostuvaa musiikkia. Maaperää halkovan ensimmäisen vaunun etuosassa soittaa jazz-sekstetti. Matalalla kumisevan pianon ja väsyneiden puhaltimien moderni tyylittely kohtaa solisti-K:n arkaaisen ja toisteisen šamaanilaulun:

Siellä missä vaelsin, mustat vuoret jäivät kauas taakseni.

Pian piano löytää toisen vireen ja jo aiemmalta asemalta tutun kuubalaisen K-rummun kalvo alkaa värähdellä. Vapaa jazz syttyy eloon. Rytmikuvion ensimäiselle iskulle yhtyy raskaasti iskeviä sanoja. Viereisillä penkeillä päitään nyökyttävät ja jammailevat mustapukuiset tyypit muuttavat soiton yhteiskuntajärjestystä uhkaavalla puheellaan polyrytmiseksi gangstaräpiksi.

Mustiin pukeutuneista vanhin ja rähjäisin, viiksekäs mies esittelee itsensä ja joukkonsa:

– Ruusu-K on nimeni, herroja en tunne, maanalainen tunneli on kotini, tuhat rosvoa kavereinani.

Pustan legendaarinen maantierosvo joukkoineenkin on mukana tässä viimeisessä metrossa. Eräs joukon kiiltävätakkisista nuorista katsoo silmiin ja astuu kohti. Tilanne näyttää uhkaavalta hänen laittaessaan kätensä taskuun. Tähän vaunuun eksyneen isoherran olisi syytä pelätä, mutta tämän metron matkustajat saattavat tuntea muutaman penkin päässä istuvan viiksekkään K:n runon sanat.

Varkaiden keskellä köyhä
köyhä ihminen ei koskaan pelkää
Miksi pelkäisi?

Mies ojentaa kuitenkin vain metrokorttinsa ja näyttää kuvaansa. Siitä tuijottaa vahalla hiuksensa pystyynnostaman paljasleukaisen nuoren miehen tyhjä katse. Sittemmin mies on antanut hiustensa ja partansa kasvaa. Hänen silmänsä ovat syttyneet.

– Halusin vain näyttää, että tovereita löytävät ihmiset muuttuvat.

Ruusu-K:n jengillä on kuitenkin yhä rikos mielessä. Vanha pyöreäpartainen K sai vihiä tämän keikan mahdollisuudesta jo kauan sitten. Kun koko inhimillinen todellisuus on rikoksen vankina, on koko järjestyksen olemusta vastaan rikottava. Vanha K tiesi hyvin, mitä se edellyttää: ihmisten oman olemisen tavan muuttumista.

Jengin pelätyimmät aivot ovat kokoontuneet seuraaville vastakkaisille penkeille. He ovat jo pitkään suunnitelleet keikan käytännön toteutusta: murtautumista palkkatyön logiikkaan ja ihmiskunnan vapauttamista sen vankilasta. Kaikki tietävät, että vain suunnitelman ensimmäinen osa on onnistunut. Kauan sitten yksi suunnittelijoista katosi ylös kaupunkiin eikä hänestä sittemmin kuultu. Koko joukon toiminta oli pitkään pelkkää rikkailta ryöstelyä, köyhille jakamista ja nuotiotulella oikeamielisten laulujen laulamista. Nyt kadonnut K:kin nousi taas metron kyytiin.

– K, onpa sinua odotettu täällä.

K virnistää tervehdykseksi vanhoille tovereilleen ja sytyttää paksun sikarin palamaan.

– Eksyin hetkeksi paikoilleni kaupungissa. Maailma teki kyllä tehtävänsä. Oli korkea aika palata takaisin maan alle ja lähteä vihdoin liikkeelle.

Ennen uuden liikkeen luonteen hahmottamista K:t tekevät tilin menneisyytensä kanssa.

– Aiemmin uskoimme, että osa meistä voi ottaa ihmiskunnan historian haltuunsa ja alkaa toteuttaa luokatonta yhteiskuntaa. Todellisuudessa pelkkä Beelsebub asettui Saatanaa vastaan. Tiesimme toki jo silloin, että on myös vaihtoehto. Olisimme voineet odottaa, kunnes ihmiskunta järjestäytyy itse omalla voimallaan. Tämä valinta oli valtava dilemma, sillä molempiin vaihtoehtoihin liittyi valtavasti inhimillistä kärsimystä. Nyt jäljellä on enää yksi vaihtoehto.

K:t pyyhkivät vanhat suunnitelmat pöytinä toimivilta vaunun penkeiltä. Lattia täyttyy erilaisista punaotsikkoisista manifesteista, suunnitelmista ja ohjelmista.

– Todellisen liikkeen yksi ainoa askel on arvokkaampi kuin tusina poliittista ohjelmaa. Emme suunnittele enää mitään kenenkään puolesta. Sen sijaan meidän tulee hahmotella toimintarakenne ja muutoksen suunta. Staattisen kuvan piirtäminen tulevista toimistamme ei ole vain väärin, se on myös myös mahdotonta. Pääoman tuolle puolen vievä konkreettinen liike ja vastuu sen käytännön kokeilujen muodoista on jäätävä kussakin hetkessä eläville toimijoille.

K:t alkavat määritellä liikettään uudelleen.

– Uusi kollektiivinen elämänmuoto on jotain, joka kehittyy matkan varrella liikkuessamme kollektiivisissa rakenteissa. Kun alamme ratkoa yhteisesti ympärillämme olevia ongelmia huomaamme luovamme instituutioita, joiden mukana huomaamme vähitellen itsekin muuttuvamme.

Lähistöllä Kispestissa kasvanut K vilkaisee vaunun ikkunaan, jonka takana metrotunneli hohkaa pimeyttään. Hän katsoo ulos metron pimeästä ikkunasta ja korostaa kompassin tarvetta.

– Meidän on unohdettava se bernsteinilainen pervesio siitä, että päämäärä ei ole mitään ja liike on kaikki. Ilman oikeaa päämäärää liike ei ole mitään. Tämäkin metro vie meitä ostoskeskukseen. Sen sijaan, kun päämäärä ohjaa liikettä, kumuloituvat pienetkin menestykset pian kovaksi vauhdiksi.

Laiha ja viiksekäs K pudottaa K-sanan. Osa mustatakkisten puhetta kiinnostuneina kuunnelleista kohahtaa. Historiallisen kommunistisen puolueen muisto kaikuu vaunussa.

– Jos joku meistä nousisi seisomaan poliittinen kommunistinen puolue mielessään, ampuisimme hänet suoralta kädeltä pistoolin perä vaakatasossa.

Jotkut nauravat todellisuudessa aseita kammoavan K:n esittämälle rikoselokuvista tutulle mielikuvalle, toiset odottavat tarkennusta. K kertoo, että parhaina päivinään puoluekommunistit uskoivat suunnittelevansa ja rakentavansa ihmiskunnan uutta taloa.

– Nyt tiedämme, ettei meidän tule rakentaa taloa ja odottaa ihmisten tulevan sinne. Tiedämme, että talo rakentuu vasta silloin, kun ihmiset tulevat. Puolueen sijaan annamme kommonismin nimen tälle talonrakentamisen liikkeelle: ihmisten yhteistoiminnalla niissä käytännön tilanteissa, joissa mahdollisuudet murtautua kapitalistisen tavarajärjestelmän ulkopuolelle ilmaantuvat. Annamme kommonerien tai miksei kommonistien nimen myös ihmisille. Emme kuitenkaan ajatuksemme allekirjoittaville henkilöille, vaan niille, jotka liittymällä yhteen toisten kanssa onnistuvat irrottamaan elämäänsä ja toimeentuloaan pääoman tavarajärjestelmästä.

Osa ihmisistä vaihtaa mustan paidan päällensä, toiset haluavat kuulla vielä lisää.

– Aiemmin kommunismi oli vain puheiden loppuhuipennus, edessä siintävä kaukainen tavoite, johon toivoimme todellisuuden mukautuvan. Se oli sosialismin jälkeinen tuleva historiallinen aikakausi. Se ei ollut mitään käsinkosketeltavaa, ei varsinkaan sellaista, jota voidaan alkaa toteuttaa välittömästi. Nyt saatamme nähdä, että kommonismi on nimenomaan se työkalu, jolla voimme yrittää ratkaista polttavimpia ongelmiamme.

***

K:t alkavat tarkentaa käsityksiään taloudellisten muotojen radikaalin muutoksen käytännöistä. Eräs vuoden 1956 kumouksen hyvin muistava K ottaa historiallisen esimerkin lähtökohdaksi.

– Se oli spontaani, omavoimaisesti järjestäytyvä, armoton taloudellisen vallan kritiikki. Se on eräs parhaista yrityksistämme. Vaadimme kyllä työläisten itsehallintoa, mutta emme silloinkaan koskeneet pääoman tuotantomuodon ytimeen. Jatkoimme liikettä yksiulotteisen elämän kiskoilla ja pysyimme samoina, joita olimme aina olleetkin: vieraantuneina ja automatisoituina robotteina, pääoman, parhaassa tapauksessa oman pääomamme, kasvun välineinä. Tuotannon demokraattisen ja kokonaisvaltaisen ohjauksen ja uudenlaisen elämänmuodon kaltaiset kysymykset eivät ehtineet mukaan kumoukseemme.

Toinen K käsitteistää asian tavaratuotannon ja ‑vaihdon ongelman ratkaisun puutteeksi.

– Meidän ei tarvitse keksiä neliötä uudelleen. Vanha K esitti perusulottuvuudet jo taloudellisten käsikirjoitustensa luonnoksissaan. Yhteisöllisessä tuotannossa luodaan aktiviteetteja, joita ohjaa yhteisön tarve. Ihminen ei luo markkinoille karkaavia tavaroita ja kuluta sitä, mitä markkinat tarjoavat, vaan luo ja saa osuuttaan yhdessä määrätystä tuotannosta.

K jatkaa samalla linjalla.

– Tarjonnan ja kysynnän järjestys on käännettävä päälaelleen. On järjetöntä ensin tuottaa tavara ja sitten toivoa paikalle rikasta asiakasta. Työn on sopeuduttava yksilöön tarpeisiin eikä yksilön työnsä tarpeisiin. Se mahdollistaisi myös luopumisen tuotantoa ohjaavasta määrän diktatuurista ja sen korvaamisen käyttöarvoa korostavalla laadulla.

Työpaikkakohtainen työn itsehallinto ei riitä, koko tuotantojärjestelmä on demokratisoitava. K nimittää tätä yksinkertaisesti suunnitelmataloudeksi.

– Sillä ei ole mitään tekemistä muiden tarpeita ruutupaperilla tai tehokkailla tietokoneilla kammioissaan laskevien byrokraattien kanssa. Kyse on siitä, että ihmiset suunnittelevat oman elämänsä ja ajankäyttönsä tarpeidensa toteuttamiseksi. Tällöin työtä eivät ohjaa ja motivoi toisten asettamat normit, vaan ihminen työskentelee tarpeidensa mukaan asetettujen tavoitteiden täyttämiseksi.

K:t tietävät, että monelle kapitalismin luonnollistaman tavaravaihdon rajojen rikkominen tuntuu utopistiselta ajatukselta.

– Utopistisen sijaan tämä on haastavin ihmiskunnan edessä oleva kysymys. Samalla se on pääoman rakenteellisen kriisin uhkaaman ihmiskunnan säilymisen kannalta ydinkysymys, jota on välittömästi alettava ratkaisemaan.

Osa jatkaa keskusteluaan kollektiivisesta tuotannosta, mutta osan huomion on vienyt vaunun takapäädyssä soittava ryhmä, jonka hienovireisessä soitossa kuuluvat kansanmusiikkivaikutteet. K kertoo vierustoverilleen yhtyeen saaneen nimensä Transylvaniassa käytetystä vanhasta sanasta, jolla tarkoitetaan talon rakentamista talkoilla. K vastaa kertomalla saksalaiselta kirjailijalta kuulemansa tositarinan tämän isän taloremontista Frankfurtissa.

– Olemassa olevan puukerrostalon rakenteet oli pakko uudistaa perusteellisesti. Taloa ei voitu purkaa uuden tieltä, sillä ihmisten elämän oli jatkuttava myös muutostöiden aikana. Ainoaksi keinoksi jäi rakentaa talo uudestaan kerros kerrallaan, kunnes alkuperäisestä rakennuksesta ei lopulta ollut enää mitään jäljellä.

K-yhtyeen musiikin abstrakti kauneus johdattaa K:t yhä filosofisempaan näkökulmaan.

– Kun lähestymme kommonismin käsitettä, lähestymme myös ihmisen käsitettä. On aiheellista pohtia, mitä eri historialliset aikakaudet ovat tehneet ihmisen lajiolemukselle, ja miten se saattaa kehittyä. Se mikä tapahtuu yksilön tasolla, tapahtuu myös koko ihmiskunnan tasolla. Kun suurinta osaa ihmiskunnasta ei enää alisteta pääoman kasvua palvelevalle tavaratuotannolle, kääntyvät näiden ihmisten voimavarat heidän itsensä, yhteisöjensä ja ihmiskunnan hyväksi. Tämä ei voi olla vaikuttamatta ihmisten elämän jokaisella osa-alueella.

K:t ovat kehittäneet tehokkaan työkalun, jolla ihmiset voivat vapauttaa itsensä palkkatyön vankilasta. He kutsuvat sitä inhimilliseksi yhteistoiminnaksi.

– Se ei ole palkkatyön kaltaista, muusta elämästä erillistä vieraantunutta toimintaa, jossa tuotamme ylijäämää työnantajalle ja vaihtovälineitä itsellemme. Inhimillinen yhteistoiminta tarkoittaa ihmisiä täyttämässä yhdessä aineellisia ja henkisiä tarpeitaan. Se on yhteisö uudelleenluomassa oman olemassaolonsa jokapäiväisiä perusteita.

***

Teoreettikko-K:t jäävät jatkamaan keskusteluaan. K-yhtyeen takana, vaunun takaseinän toisella puolella olevien ihmisten suut ja kädet näyttäisivät liikkuvan yhtyeen soiton kanssa samassa rytmissä. Puhe ja musiikki kumpuavat samasta lähteestä.

Yhtyeen jäsenet oppivat aikanaan musiikin perusteet nytkin metrossa matkustavan musiikintutkija K:n mukaan nimetyn menetelmän avulla. K käytti kansanmusiikkia musiikkiteorian hienouksien havainnollistajana ja käytännön opetuksen perustana. Hän osasi arvostaa ihmisten kokemusperäistä tietoa, joka kumpusi esi-isien perinteestä ja heijasti kollektiivista sielua. Samalla K osoitti, että takapajuisiksi ja sivistymättömiksi kutsuttujen ihmisten yksinkertainen musiikki perustui musiikkiteoreettisesti tarkalle ja vahvalle perustalle.

K-yhtyeen takana seuraavissa vaunuissa matkustavat ihmiset voisivat olla potentiaalisesti Ruusu-K:n joukkoa todellisempi uhka vallitsevalle yhteiskunnalle. Mitä erilaisimpia töitä tekevillä ja taitoja omaavilla ihmisillä olisi teoriassa mahdollisuus järjestää kumous ja järjestää yhteiskunta toisella tavalla. Jos K-menetelmän teoria pätee myös musiikinopetuksen ulkopuolella, voitaisiin luottaa siihen, että pääomajärjestelmän umpikujassa ihmiset alkavat ja oppivat soimaan kauniisti yhdessä jokapäiväisessä elämässään.

Käytännössä tilanne näyttää teoriaa haastavammalta. Pääoman vieraannuttava voima on katkaissut ihmisten yhteydet omiin juuriinsa ja moneen ihmiselle tarpeelliseen tietoon ja taitoon. Jos kansa on kadottanut musiikin, on käännyttävä kaupungin laaja-alaisimman musiikintuntijan puoleen.

Kohti vaunun perää asteleva K kantaa mukanaan valtavaa surbaharssibassoaan. K:n mukana saapuva K-orkesteri virittää rudra-veenansa, binkarinsa ja sitarinsa ja ottaa tablat esille. Pian K alkaa soida hypno-staattisesti ja tämän surbaharssi ja orkesteri puhua profeetallisesti.

– Katsokaa ihmistä! Kaupungissa puhaltavat kylmät tuulet ja nuorisomme imee ne keuhkoinsa kuin ganjan.

K kertoo jo tuttua tarinaa yksityisen omaisuuden logiikan leviämisen vaikutuksesta ihmisten kollektiivisessa tietoisuudessa. Menneiden sukupolvien kulttuurinen kehitys jyskyttää painolastina elävien aivoissa.

– Käynnissä on painajaismainen tanssi. 2000-luvun vaiheessa tämä eurooppalainen valtakunta saapui klassista hindu-kastijärjestelmää muistuttavaan, erityisen sulkeutuneeseen monokulttuurin vaiheeseen. Se muutti tietoisuutemme biomassan elävien meemien räkäisiksi megakaupunkikolonnioiksi, joissa määrätyt omistusmuodot luovat kasteja ja pelkkään tavaranvaihtoon luotuja yksilöitä sekä rajoittavat sosiaalisen liikkeen horisonttia.

K:lle musiikki on elämää ja elämä musiikkia. Valtavalla paineella leviävä apokapitalistinen kulttuuri levittää hallitsematonta varjoaan yhtälailla ihmisen kuin myös musiikin ylle.

– Voimme lukea saman ilmiön maailmanmusiikiksi kutsutusta genrestä. Euroopan ulkopuoliset polyrytmiset ajatteluvat kolonisoidaan ja yksinkertaistetaan grooveiksi. Jopa kaikkein monimutkaisimmat persialaiset 18-asteiset ja intialaiset 22-asteiset oktaavijärjestelmät tai kauko-idän polyrytmit on puristettu läntisen kulttuurin 4/4-tahtiin ja äärettömmän häpeälliseen A-A-B-A-B-A-muottiin. Perinteiset intervallit, rytmiset järjestelmät, yksilöllisten soitinten äänenvärit ovat vain kuorrutusta viihdeteollisuuden ylimakeassa leivoksessa.

K-orkesteri ei soita metrossa intialaisten historiallisten korkeakulttuureiden ekstaattista ja hypno-staattistaa musiikkia kuitenkaan sattumalta.

– Intialaisilla ja indonesialaisella gamelan-musiikeilla on kaikkein tiukimmat matematiikat. Niissä mikään nuotti ei ole improvisoitu. Niissä jokainen kompositio konkretisoituu ikiaikaisten toistojen repertuaariksi. Silti javalaisen orkesterin soittaja ei koskaan pysty soittamaan samaa musiikkia samalla tavalla kahteen kertaan. Tämä on se vapauden valtakunta, jossa jokainen osallistuja, kuten tulevan valtakunnan arkkitehdit, rakentavat musiikin monumentaalisen katedraalin, pienistä rationaalisista osista.

Aikojen ja maailmojen takaa kumpuava musiikki ja historialliset kehityskulut rinnastuvat. Nyt soiva hypno-staattinen musiikki on se kuvainnollinen avaruuksien halki vievä silta, jota pitkin ihmiskunta liikkuu. Vaikka sen matka on nyt jossain syvällä avaruuden näköalattomassa kuopassa, tuntee K liikkeeseen liittyvän itsekorjautumisen mekanismin. Kun vaihtoehdot loppuvat, alkaa tästä asumiseen mahdottomaksi tehdystä maailmasta poistumisen uusi luku:

–     Olen tuntenut sen jo jonkin aikaa. On olemassa psykedeelinen yhteisö, jolla on arvot kohdallaan, kestävä olemisen tapa ja uudenlaiset ekologiset käsitykset. He ovat jättäneet uskonnollisen hyväntekeväisyyden, ymmärtävät kaiken muuttumisen luonnollisuuden ja ovat valmiita elämään luokattomassa solidaarisuudessa toistensa kanssa. Nämä aikamme katakombieläjät ajautuvat musiikissaan ja kulttuurissaan yhä kauemmas tämän absurdin maan pinnalta. Heidän lukumääränsä tulee kasvamaan ja se tulee muuttamaan maailman mahdollisen kohtalon. He ymmärtävät minua ja minä ymmärrän heitä!

Teksti ja kuvat: Tamas Matekovits

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2891″,”attributes”:{”alt”:”metron liikettä”,”class”:”media-image”,”height”:”319″,”style”:”width: 280px; height: 186px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”480″}}]]Tunnelirosvojen vaiheita Helsingin oransseissa metroissa seurataan helmikuun aikana tässä samassa julkaisussa.

Budapest metro: pinnan alta pääoman tuolle puolen -valokuvanäyttely Kaisaniemen metroasemalla helmikuun ajan. Ks. lisätietoa ja tilanteita maanalaisen kuva-arkkitehtuurin hengessä: http://bpmindub.tumblr.com/

Budapest metro -kulttuurihistoriallinen tieto- ja kuvaesseekirja ilmestyi joulukuussa 2012. Nettisivuilla kuvagalleria, musiikkia ja linkkejä: www.rauhanpuolustajat.org/budapestmetro

 

What is Commons.fi?

Commons.fi brings together people and organisations of all kinds interested in the commons.

It seeks, spreads information and provides a forum for people furthering the commons and commoning – including those engaged in solidarity economy building, developing co-ops, working with alternative currencies, ethical finance, collective gardening, protecting commons resources (like water, air or land), environmental activism, developing new forms of legal frameworks for the commons (e.g. the Creative Commons licences) and forms of commoning in culture and art.

Commons.fi is also a partner in the European Commons Assembly, an international network and campaing for commoning in society and politics, and aims to support similar Assemblies in Finland and the Gulf of Finland region

  • We map and interview solidarity economy actors in Finland such as cooperatives, CSA’s and associations and we build a Solidarity Economy Network based on the map.
  • Aim is to influence on politics and society nationally and internationally as a part of the European Commons Assembly

Interested? Follow our upcoming events and join in!

  • Join the facebook- group
  • Write to us and join the Commons.fi e-list: commons.fi [at] gmail.com
  • Write to join our working space on Loomio : commons.fi [at] gmail.com
  • If you want to talk, you can call Sunna Kovanen (044-2776412) or Ruby van der Wekken (050-4362171)

What is the commons & what is commoning, solidarity economy building or a ”commons assembly”?

Commons and the commoning around them refers to different kinds of common resources and their co-producing forms. These can be forexample open and free programs, open data and knowledge, P2P networks, naturalresources, cooperatives, CSA’s, occupied spaces and roads, street art and so much more. Commons distinguish themselves both from private as well as public ownership.

Solidarity economy comes forth out of Latin America societal struggles to build an alternative economy. A solidarity economy is being built by cooperation and wants to further democratic, ecological and ethical economic modes of cooperation beyond national and state economies.

Commons are an important part of a solidarity economy. In fact, the development of solidarity economy – the increased cooperation between actors and through this the development of new practices – can be seen as a furthering of commons and the commoning around them. The upholding and futhering of commons by the actors and producers of solidarity economy gives commons their solidarity values.

Our Commons Assembly is sistering to the European Commons Assembly space and process, which aims at exchanging experiences on initiatives  commons based economy and the development and promotion of necessary policies.