Las Indias – parempaa tekemistä

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”291″,”attributes”:{”alt”:””,”class”:”media-image”,”height”:”151″,”style”:”width: 210px; height: 159px; float: right; margin: 5px;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”200″}}]]Kun espanjalainen emigrantti palasi aikoinaan Amerikasta, häntä kutsuttiin ”indianoksi”. Sittemmin nimityksen on omaksunut omaperäinen joukko hakkerihenkisiä osuuskunta-aktiiveja, jotka toimivat nimellä Las Indias. Kollektiivi haluaa rakentaa demokraattisten yritysten verkostoa, jossa kaupallinen toiminta palvelee vaihtoehtoisen elämänmuodon rakentamista.

Las Indias sai alkunsa vuonna 2002 Natalia Fernándezin, Juan Urrutian ja David de Ugarten perustettua osuuskunnan nimeltään Sociedad de las Indias Electrónicas. Sen ympärille on myöhemmin rakentunut neljän osuuskunnan kokonaisuus nimeltään Grupo Cooperativo de las Indias

Osuuskunnista yksi keskittyy konsultointiin, toinen ohjelmointiin, kolmas tuotekehittelyyn ja uusien yritysten haudontaan, neljäs psykologipalveluihin ja viides yritysten kansainvälisyysstrategioiden ja liiketoiminnan kehittämiseen. 

Kyse ei kuitenkaan ole osuuskuntien yhteenliittymästä, vaan kollektiivi, joka on perustanut osuuskuntia palvelemaan tarkoitusperiään. Las Indias onkin julistanut, ettei se ole osuuskunta, vaan yhteisö, jolla on osuuskuntia, yhdistys ja projekteja sekä demokraattisesti rakennettu hallinto. Hankkeen nokkahahmon David de Ugarte on kuvaillut Las Indiasta sanoilla “business empowered community”, bisnesvahvisteinen yhteisö. 

Vaikka osuuskuntien kuvauksesta voisi päätellä kaikkea muuta, hankkeen tarkoituksena on kaataa kapitalismi demokraattisella taloudella. Kollektiivin keskeiset periaatteet de Ugarte kiteyttää seuraavasti:

  • Hajautettu organisaatiorakenne
  • Ylikansallisuus
  • Demokraattinen taloushallinto
  • Hakkerietiikka
  • Avoimet tekijänoikeudet

Las Indiaksen juuret ovat kyberpunk-liikkeessä. Elinvoimaisimpina vuosinaan 1980- ja 1990-luvuilla liike synnytti laajan hakkerien, nörttien ja scifi-harrastajien verkoston, joka kirjoitti ja tutki tietokoneiden ja tietoverkkojen mahdollisuuksia tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa. Nyt nuo kokeilut jatkavat eloaan Las Indiaksessa, jossa kyberpunkin tekno-demokraattinen eetos sekä yksilöllisyyttä korostava toimintatyyli yhdistyy antikapitalistisiin ja radikaaliekologisiin näkökulmiin.

Toisaalta Las Indias on käytännön sovellus Juan Urrutian vuonna 2001 Ekonomiaz-lehdessä julkaisemasta esseesestä “Networks of people, the Internet, and the Logic of Abundance”. Tekstissään Urrutia käsittelee siirtymää rajallisten resurssien taloudesta aineettomien ja rajattomien resurssien verkostotalouteen. 

Urrutian mukaan internet-yhteiskunnassa tuotanto perustuu tiedon avoimelle jakamiselle P2P-verkoissa, mikä johtaa mahdollisuuteen purkaa kapitalistisia hierarkioita demokraattisen talouden hyväksi.

Las Indiaksessa business on siis viesti. Kaupallinen toiminta on valjastettu yhteisön kehittämiseen. Toiminta tapahtuu Internet-perustaisesti. Yhteisön kommunikaatio tapahtuu nettialustoilla ja tieto on läpinäkyvää. Pyrkimyksenä on avata tietä kansainväliselle yritysverkostolle, joka ylittää kaiken kansallisen ajattelun. Osuuskuntamuodon valitseminen ilmentää yhteisön egalitaarisuutta. 

Kaiken yllä kummittelee anarkismin aave. Ja keskiössä on "demos". Ylin hallinnollinen elin kollektiivissa on yhteisön kokous, joka on ottanut nimensä suoraan Antiikin suoran demokratian aukiolta.

Matkalla tuntemattomaan

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”296″,”attributes”:{”alt”:”Las Indias -logo”,”class”:”media-image”,”height”:”219″,”style”:”width: 171px; height: 219px; float: right; margin: 5px;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”171″}}]]Matkan varrella Las Indiaksessa on tapahtunut myös muutoksia. Alunperin kyse oli vahvemmin muodollisesta organisaatiosta, jossa osuuskuntien jäsenyys määritti myös yhteisön jäsenyyttä. Myöhemmin, Fondaki-nimisen uusimman osuuskunnan perustamisen jälkeen, yhteisö on alkanut korostaa enemmän muotoaan verkostona, johon kuuluu myös ei-jäsenten projekteja. 

Las Indiaksen yhdistävänä siteenä onkin ennen kaikkea kollektiivinen identiteetti ja sitoutuminen yhteisöllisyyteen. Las Indias on kulttuurinen kokeilu, joka pyrkiii avaamaan konkreettisia työpaikkoja omasta radikaalista demokratiakäsityksestään lähtien. 

Samalla de Ugarte korostaa “todellista yhteisöä”. Yhteisöllisyys ei Las Indiaksessa ole mitenkään “kevyttä”, vaikka toiminta samalla henkii luovan yksilöllisyyden arvostusta. Las Indias kirjoittaa omaa historiaansa, korostaa omia arvojaan ja puhuu jatkuvasti “meistä”, “me indianos”. 

De Ugarte huomauttaa myös, ettei yhteisö synny kommunikaatioteknologisesta ympäristöstä tai osuuskunnan muodollisesta jäsenyydestä. Yhteisö on eri asia kuin joukko jäseniä, osallistujia, palvelun käyttäjiä tai edunsaajia. Yhteisö rakentuu arkipäiväisen vuorovaikutuksen, huolenpidon ja yhteisöllisten tapahtumien varaan. Ei ole väärin verrata Las Indiasta kibbutsiin.

Tässä kriittinen tarkastelija pysähtyy tietenkin miettimään, onko Las Indias sittenkään vaihtoehto kapitalismille ja nurkkakuntaisuudelle. Onko se vain kilta, joka suojautuu kuluttavalta ympäristöltä oman vapautensa nimissä, mutta käpertyy lopulta identiteettinsä rajoihin? Onnistuuko se avaamaan “yhteistä”. Tai onnistuuko se ylipäätään avaamaan enemmän kuin nokkamiestensä ääntä?

Tämä jää nähtäväksi. Ainakin me voimme sanoa, että Las Indias on yksi kokeilu nyky-ympäristöstä vapautumiseksi itsejärjestäytyvän taloudellisen tuotannon keinoin.

Toisinyrittäjien heimo

Kapitalismissa pienet yritykset joutuvat kilpailemaan pääomavaltaisia suuryrityksiä vastaan. Osuuskunnat ovat historiassa vastanneet kilpailuun kehittämällä kansallisia federaatioita ja keskusliikkeitä. Volyymin ja työnjaon lisääminen on ollut keskeistä. 

Las Indiaksen vastaus haasteeseen on varsin erilainen. Se on monialaosuuskunta, joka määrätyn businessidean sijaan toteuttaa innovaatioyhteisön logiikkaa. Kilpailuetua haetaan kekseliäisyydestä, jossa keskeistä on intohimo uuden teknologian mahdollisuuksien kokeilemiseen.

Samalla Las Indias korostaa aineettomia arvoja ja ruohonjuuritason toimintaa. Se on vaihtoehtoyhteisö, jonka kulttuuria de Ugarte kuvailee seuraavasti:

“Meille hyvä elämä tarkoittaa hyvää laajakaistaa, mahdollisuutta kulttuuriin, hyvää museota ja hyviä lounaita mukavissa, mutta huokeissa kantakaupungin asunnoissa. […] Me emme kuitenkaan tee niukkuudesta kulttia. Meillä on yksinkertaisesti vain erilainen kulttuuri. Kenelläkään meistä ei ole televisiota, mutta monilla meistä on projektorit videoiden katseluun internetistä.”

Federaation sijaan Las Indiaksen visiona on vaihtoehtoisten yritysten globaali verkosto, “yhteisyritysten saaristo”, joka muodostaisi alustan demokraattisen tilan valtaamiselle kapitalistiselta järjestelmältä. Skaalaedun sijaan kilpailuetu perustetaan siis innovatiivisuudelle ja levittäytymiselle, joka puolestaan ilmaisee yhteisön kulttuurista elinvoimaa ja osallistujiensa keskinäistä sitoutumista.

De Ugarte nimittää Las Indiaksen bisnemallia ”phyleksi”. Sana on latinaa ja tarkoittaa heimoa. De Ugarten mukaan ”phyle” on uuden taloudellisen toiminnan organisaatio, jossa yhteisöllinen päätöksenteko korvaa hierarkkisuuden ja toiminta levittäytyy yli kansallisten rajojen ja identiteettien. Phylessä työ tapahtuu “plurispecialistien” toimintana, joka on jatkuvaa uuden opettelua ja oppimista. 

Työstä kieltäytymisen sijaan Las Indias korostaa työetiikkaa, jossa työ on keskeinen osa inhimillistä kehitystä. Yhteisössä vallitsee de Ugarten mukaan “taste for work in common”, halu yhteistyöhön.

Yksi Las Indiaksen erikoisuuksista on kansainväliseksi työkieleksi valittu esperanto. De Ugarten mukaan kysymys on hakkeriratkaisusta kieliongelmaan. Valtakielen osaajat ovat yhteisöissä aina muita “tasa-arvoisempia”. Valtakieli ohjaa myös ajattelua valmiisiin malleihin. Siis: If it is broken, fix it! Esperanto on kaikille keinotekoinen kieli, joka on luotu helposti omaksuttavaksi työkalukieleksi.

Tuntuu, että juuri esperanton valintaan kiteytyy paljon Las Indiaksen eetoksesta. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa, halu kokeilla uutta, vaihtoehdon aktiivinen ja itsetietoinen rakentaminen. Vaikka tarkastelija pysähtyy jälleen miettimään, kykeneekö Las Indias lunastamaan kriittiset lupauksensa, vai sulautuuko se lopulta osaksi samoja toimintatapoja hyödyntävien uusyritysten verkostoja, kiehtoo toiminnassa ainakin se, että kuva on lähes päinvastainen monesti niin katkeralle kapitalismikritiikille.

Radikaalia valtavirtaa?

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”301″,”attributes”:{”alt”:”Las Indias -logo”,”class”:”media-image”,”height”:”123″,”style”:”width: 123px; height: 123px; float: right; margin: 5px;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”123″}}]]Las Indiaksen antikapitalistiset ja antinationalistiset motiivit eivät jätä tulkinnan varaa, mutta onko siinä sittenkin kyse vain astetta mielenkiintoisemmasta startupista, joka on omaksunut internet-yhteiskunnan edellyttämät toimintatavat? De Ugarte itsekin arvioi, että heidän toimintatapansa tulee olemaan kaikkien tapa uuden talouden edetessä. 

Las Indias on ennakointi, mutta ennakoiko se vain uutta verkostokapitalismia. Ovathan kaikki muutkin uuden talouden toimijat hylänneet uppoavat kansallisvaltiolaivat jo 1980-luvulla siitä puhumattakaan, että kauppiaat ovat oikeastaan aina olleet kansainvälistä luokkaa.

Kantaako myöskään asettuminen suuryrityksiä vastaan? “Suurpääoman” syyttäminen kaikesta mahdollisesta on vasemmiston lempipuuhaa, mutta kuten David Harvey on esittänyt, kapitalismi on jo alkuajoistaan saakka sisältänyt myös verkostotalouden ulottuvuuden. Väitettään Harvey on havainnollistanut jaolla Manchesterin suurteollisuuteen ja Birminghamin pienyrittäjyyteen. Verkostoyritysten saaristoja on aina ollut olemassa, eikä kapitalismi näytä kehittyneen myöhemminkään sellaiseksi yksittäisten monopolien hallitsemaksi taloudeksi kuin jotkut kriitikot ovat olettaneet.

Jääkö Las Indiakselle siis muuta käteen kuin “arvot”, joista on mukava kirjoitella loputtomasti blogauksia?

Ehkä radikaaliutta on kuitenkin hedelmällisempää pohtia toisesta näkökulmasta. Se mihin Las Indias kykenee, on radikaalin elämäntavan vahvistaminen ja laajentaminen järjestelmän sisällä. Tämä on johdonmukainen tulema uusista yhteiskunnallisista liikkeistä, joissa on painotettu kulttuurista muutosta, suoraa toimintaa ja oman tilan vapauttamista järjestelmän puristuksesta, mutta ei ole juurikaan kyetty kehittämään radikaaleja tuotannollisia vaihtoehtoja, jotka kykenisivät haastamaan vallitsevat markkinat niiden omalla maaperällä.

Tässä Las Indiaksen valitsema osuuskuntamuoto ilmentää pyrkimystä käsitellä demokraattisesti niitä ristiriitoja, joita kaupallinen toiminta tuottaa. Osuuskunta on perimmiltään kuitenkin eri asia kuin osakeyhtiö. Moni startup-yritys vaihtaa nopeasti omistajaa, kunhan kurssi on kohonnut tarpeeksi kun taas osuuskunnassa kaupallinen voitto ei ylipäätään ole jaettavissa omistuksen mukaan tai pääomitettavissa kuten kapitalistisessa yrityksessä.

Osuuskunta on sidottu jäseniinsä. Osuuskunnassa jako omistajiin ja työläisiin on muutenkin mahdollista purkaa tavalla, jota osakeomistus pyrkii puolestaan hajottamaan. Kaikki tällainen pioneeritoiminta työntekijöiden itsensä omistamien yritysten ja taloudellisten järjestelmien puolesta menee suoraan luokkayhteiskunnan juuriin ja ytimiin, vaikkei se suoraan ulkopuolelle menisikään.

Tekijöiden luokka

Perinteisesti osuustoiminnan yksi tehtävä on ollut työväen ja vähävaraisten aseman helpottaminen itseaputoiminnan keinoin. Tämä tehtävä on edelleen olemassa, mutta Las Indias on ennemminkin esimerkki “iskurityöläisyydestä”, joka rakentaa suoraan uutta taloudellista autonomiaa.

Toisin kuin perinteinen itseaputoiminta Las Indias ei ilmennä vaihtoehdottomuutta, vaan vaihtoehdon aktiivista rakentamista. Myös sen lähtökohtana on kapitalismin taloudellinen ja ekologinen kriisi, mutta siinä tekeminen on aktiivista muutosta ja tavoitteellista pioneerityötä. Se ei myöskään aseta aineellista niukkuutta vastaan niinkään utopiaa aineellisesta kuin aineettomasta yltäkylläisyydestä ja luomisen vapaudesta, joka Las Indiaksen tapauksessa liittyy paljolti kokemukseen tietoverkkojen kulttuurisesti rikastuttavasta merkityksestä.

On tietysti hyvin vaarallista asettua aineettoman hyvän puolelle, ellei samalla asetuta erittäin matalien tuloerojen ja runsaan perusturvan taakse nykyistä luokkayhteiskuntaa ja työssä käyvien köyhien kasvavaa määrää vastaan. Tällaista rakenteellista kritiikkiä Las Indias ei ehkä edusta riittävästi, mutta se on aavistus siitä, mistä romanttinen Marx haaveili “jokaisen yksilöllisenä kehityksenä kaikkien kehityksen ehtona”. Siinä uusi työ avaa suoraan mahdollisuuden rakentaa mallia, joka toivottavasti kantaa kapitalismin kriisin tuolle puolen.

Vain näillä vesillä yhteisyritysten saaristot voivat palauttaa kokemuksen työstä arvokkaana ja kunniallisena asiana. Työstä tulee tekemistä. Tekeminen avaa uutta. Uusi on organisoitava yhteisesti.

Jukka Peltokoski

PS. Olen jättänyt osuuskuntayhteisö Las Indiaksen suomentamatta. Nimitys viittaa espanjankieliseen tapaan nimittää Amerikasta rikastuneena palannutta emigranttia, “indianoa”. Sana ei tarkoita suoraan intiaania tai intialaista, vaan näihin viittaisi sana “indio”. Indiano palaa espanjalaisten “Indiasta”, tarkemmin sen maa-alueilta “las Indias”.

Kirjallisuus:

Las Indias: Foundation of the Indiano Phyle. Blogijulkaisu  26.10.2012. URL: http://english.lasindias.com/foundation. Katsottu 11.12.2012.

Las Indias: Time for Founding. Blogijulkaisu 8.10.1012. URL: http://english.lasindias.com/time-for-founding, Katsottu 11.12.2012.

Las Indias: United Phyles? Blogijulkaisu 26.8.2012. URL: http://english.lasindias.com/united-phyles. Katsottu 11.12.2012.

Las Indias: The Indies and the Indianos, ten years later. Blogijulkaisu 16.8.2012. URL: http://english.lasindias.com/the-indies-and-the-indianos-ten-years-later. Katsottu 11.12.2012.

Gorenflo, Neal: The Future Now: An Interview with David de Ugarte. Sharable Magazine 20.2.2012. URL: http://www.shareable.net/blog/the-future-now-an-interview-with-david-de-ugarte. Katsottu 11.12.2012.

De Ugarte, David (2010): The Power of Networks. An Illustrated Manual for People, Collectives, and Companies Driven to Cyberactivism. URL: http://lasindias.com/gomi/the-power-of-networks.pdf. Katsottu 11.12.2012.

De Ugarte, David (2010): Phyles: Economic Democracy in the Networks Century. URL: http://deugarte.com/gomi/phyles.pdf. Katsottu 11.12.2012.

P2P Foundation: Las Indias. URL: http://p2pfoundation.net/Las_Indias, Katsottu 11.12.2012

Kiitokset:

Oscar Fresánille käännösavusta!

Kuvat:

http://www.zonu.com/images/0X0/2011-03-02-13059/Mapa-de-las-Indias-Occidentales-Mexico-o-Nueva-Espana-1736.png

http://grupolasindias.coop/wp-content/themes/grupo-lasindias/grupo.png

http://grupolasindias.coop/wp-content/uploads/2012/02/gonfalon.png

 

Maailma muuttuu

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”316″,”attributes”:{”alt”:””,”class”:”media-image”,”height”:”100″,”style”:”width: 210px; height: 105px; float: right; margin: 5px;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”200″}}]]Viime kesänä ilmestyneessä selvityksessä 22 tutkijan kansainvälinen tiederyhmä arvioi, että maapallon biosfääri lähestyy “olotilan muutosta”. Arvion mukaan muutos on mahdollinen jo muutamassa vuosikymmenessä ja todennäköinen sadan vuoden sisällä. Mukana ryhmässä oli myös suomalainen evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius.

Ihmiskunnasta on tullut planetaarisen mittakaavan vaikuttaja, joka uhkaa jo maapallon kykyä elättää sekä meitä itseämme että muita lajeja, arvioivat luonnontieteen alan tutkijat.

Ihmiskunta käyttää nyt 20-40 prosenttia maapallon perustuotannosta omiin tarpeisiinsa. Noin 43 prosenttia maapallon maa-pinta-alasta on maanviljelyskäytössä tai rakennettua aluetta, suuri osa jäljelle jäävästä on tieverkostojen läpäisemää. Joidenkin arvioiden mukaan yli 80 prosenttia viljelykelpoisesta pinta-alasta on jo käytössä.

Sadan vuoden kuluessa nykyinen ilmasto tulee häviämään arviolta 10-48 prosentilta maapallon pintaa ja korvautumaan jollakin, jota maapallon nykyiset lajit eivät olemassaolonsa aikana ole kohdanneet.

Katsauksessa päädytään johtopäätökseen, että olotilan muutos on todennäköinen välittömässä tulevaisuudessa, muutaman vuosikymmenen tai korkeintaan muutaman vuosisadan kuluttua.

Katsauksessa ei esitetä toimintaohjeita, mutta siinä tunnistetaan keskeisiksi tavoitteiksi ihmiskunnan koon ja resurssien käytön kasvun hillitseminen, nopea siirtyminen muihin kuin fossiiliseen hiilen perustuviin energialähteisiin, ravinnontuotannon tehostaminen ja tehokkaampi biodiversiteetin varannoista huolehtiminen maalla ja merissä.

Katsauksesta uutisoi Helsingin yliopiston matemaattis-tieteellinen tiedekunta 7.6.2012

Aiheesta muualla: Is a human 'population bomb' ticking? Al Jazeera 20.6.2012.

Keskustelemaan solidaarisuustaloudesta!

Keskustelutilaisuus solidaarisuustaloudesta pidetään ensi viikon lauantaina 1.12.2012 klo 13-16 Siemenpuu-säätiön toimistossa osoitteessa Lintulahdenkatu 10, 5. krs 00500 Helsinki.

Ympärillämme on paljon elinvoimaisia yhteisöllisiä käytäntöjä aikapankeista ja vaihtopiireistä ekokyliin ja yhteiskunnallisiin yrityksiin. Niitä yhdistää tiettyjen arvojen toteuttaminen, kuten moniarvoisuus, autonomia, tasa-arvoisuus, demokratia ja ekologisuus. Nämä niin sanotun solidaarisuustalouden toimijat haluavat omassa toiminnassaan ylittää kapitalismin sekä kansa- ja valtiokeskeisen talousajattelun.

Miten me voimme vahvistaa näitä toimijoita ja käytäntöjä sekä antaa niille suurempi tila yhteiskunnassamme?

Solidaarisuustalouden menetelmänä on kartoittaa jo olemassa olevia taloudellisia toimijoita, ja sitä kautta edistää niiden tunnettuutta, kehittymistä ja keskinäistä verkostoitumista. Näin rakentuvaan karttaan kuuluu myös ”se mikä on yhteistä”, commons, eli tärkeä osa solidaarisuustaloutta: järvet, metsät, jokamiehenoikeudet, kielet, perinteet, avoin tieto ja niin edelleen. Itse solidaarisuustalouden kehittämisestä voidaan puhua "commoningina": se on yhdistämistä, resurssien yhteen saattamista ja yhdessä luomista.

Solidaarisuustalous on kutsu ajatella talous uusiksi, jokaisen ihmisen oman arjen lähtökohdista käsin. Suomen solidaarisuustalouden kartoitus alkoi vuoden 2011 Sosiaalifoorumissa Helsingissä ja jatkui eri tapahtumissa kesällä 2011. Kartoituksen tarkoituksena on luoda laaja kuvaus erilaisista solidaarisuuden puolesta työskentelevistä tahoista Suomessa. Samalla kartoitus on kutsu käsitteellistää uudelleen taloutta, sen toimijoita, resursseja ja mahdollisuuksia.

Kutsumme teitä nyt mukaan jatkamaan keskustelua siitä, miten solidaarisuustalouden toimijoita ja commonseja voidaan kartoittaa paikallisesti. Työtä on tarkoitus jatkaa ainakin verkossa interaktiivisen kartan muodossa. Yleisempi tavoite on hahmotella, miten voimme ryhtyä purkamaan nykyisen talouden valtasuhteita ja muuttaa taloutta toisenlaiseksi.

Keskustelutilaisuus pidetään lauantaina 1.12.2012 klo 13-16 Siemenpuu-säätiön toimistossa osoitteessa Lintulahdenkatu 10, 5. krs 00500 Helsinki. Jos myöhästyt, soita Rubylle (050 4362171) tai Oscarille (050 535 3088), niin tulemme avaamaan oven.

Tervetuloa mukaan!

Michel Bauwens vierailee Helsingissä

Kansainvälisesti tunnetun vertaistuotantotutkijan ja tutkimusyhteisö P2P Foundationin perustajan Michel Bauwensin pitää avoimen yleisöluennon perjantaina 28.9, klo 14:15–15:45 Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa (Fabianinkatu 24). Luennon aiheena on “P2P-talous – vaihtoehto kapitalismille?”.

Luento on osa Commons.fi -verkkolehden, Stadin aikapankin ja Helsingin yliopiston yhteistyössä järjestämää Commons-päivää. Luennon kielenä on englanti. Katso koko päivän ohjelma alta.

Luennon teemoista jatketaan pyöreän pöydän keskustelulla klo 18:00 Tutkijakollegiumin tiloissa.

Luennon teemasta

Vertaistuotannossa (peer production, p2p) piilee uusi yhteiskunnallinen muutosvoima, joka haastaa kapitalismin. Tunnetun P2P-teoreetikon Michel Bauwensin mukaan vertaistalous toimii toistaiseksi vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen raameissa, mutta avaa samalla vision uudesta yhteiskunnasta. 
 
Vertaistuotanto perustuu yhteisille resursseille (commons), joita voivat olla esimerkiksi vapaat ohjelmistot, avoin data, yhteiset luonnonresurssit tai osuuskunnat. Siinä vertaistuottajat organisoituvat hierarkiattomasti kehittämään ja jakamaan yhteistä. Vertaistalous rakentuu yhteistyön ja jakamisen lähtökohdista kriisiytyvää kapitalismia vastaan.
 
Selkeimmin vertaistuotantoa tapahtuu internetin verkostojen välityksellä, kun ihmiset jakavat ja käyttävät yhteisiä resursseja tai tuottavat esimerkiksi vapaasti käytettäviä ohjelmistoja. Bauwensin mukaan vertaistuotanto on kuitenkin leviämässä myös materiaaliseen maailmaan, mistä palveluita vaihtavat aikapankit tai avoimella lähdekoodilla toteutetut koneet ovat ensimmäisiä esimerkkejä. Vertaistalous ei kuitenkaan rakennu itsestään, vaan se tarvitsee taakseen sitä tukevia poliittisia liittoumia.
 
Luento asettaa perustavia kysymyksiä yhteiskuntajärjestyksestämme ja visioi rohkeasti vaihtoehtoista tulevaisuutta. Millaisia vertaistuotannon muotoja rakentuu parasta aikaa? Millaisia poliittisia kamppailuja ja yhteiskunnallisia ristiriitoja vertaistuotannon nousu tuo tullessaan? Minkälaisia ratkaisuja vertaistalouden ajatus tarjoaa kohtaamiimme ekologisiin ja taloudellisiin kriiseihin?
 
Belgialainen Michel Bauwens on kansainvälisen tutkimusyhteisö P2P Foundationin ja Commons Strategies Groupin perustaja ja yksi kansainvälisesti tunnetuimmista commons-keskustelijoista. Bauwens luennoi aktiivisesti ympäri maailmaa ja kartoittaa vertaistuotannon teoreettisia ja käytännön mahdollisuuksia. 
 
Lisätietoa: 
 

Päivän koko ohjelma

Kaikki tilaisuudet ovat avoimia. Kielenä on englanti.
 
1. Tutkijaseminaari: Miten tutkia commonseja globaalin kapitalismin aikaudella?
 
Klo 10:15–12:45 Seminaarihuone 3 (Unioninkatu 37)
 
Commonsien ja maailmanpolitiikan suhteeseen keskittyvä avoin seminaari, jossa kuullaan kolme tiivistä alustusta commonseista ja esitetään kysymyksiä niiden merkityksestä maailmanpolitiikan tutkimukselle. Alustuksia seuraa kommenttipuheenvuorot maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaiselta ja p2p-tutkija Michel Bauwensilta. Lopuksi keskustelua. Tilaisuus on osa professori Teivaisen kurssia “Advanced Research Seminar on Global Capitalism” Helsingin yliopiston Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella.
 
2. Luento: Michel Bauwens – P2P-talous – vaihtoehto kapitalismille?
 
Klo 14:15–15:45 Tutkijakollegium, luentosali (Fabianinkatu 24) 
 
P2P Foundationin perustaja Michel Bauwens luennoi vertaistuotannosta ja yhteisresursseista.
 
3. Pyöreän pöydän keskustelu vertaistuotannosta
 
Klo 18:00-20:00 Tutkijakollegium (Fabianinkatu 24) 
 
Keskustelu Bauwensin luennon teemoista jatkuu.
 
 
***

Program of the Commons Day, Friday 28.9

Co-organised day on peer-to-peer production and commons by Commons.fi- online journal, Helsinki Timebank and the University of Helsinki
 
All events are open to all, and will be held in English.
 
1. Research Seminar : How To Research the Commons in the Age of Global Capitalism? 
 
Time : 10:15-12:45 
Place : Seminar room 3 (Unioninkatu 37)
 
Research seminar focuses on relation between the commons and world politics. Three short presentations will be heard about the commons and their relevance to world political research. Professor of World Politics Teivo Teivainen and P2P-researcher Michel Bauwens will give comments on presentations. This will be followed by open discussion. The meeting is part of professor Teivo Teivainen’s seminar “Advanced Research Seminar on Global Capitalism” at the Department of Political and Economic Studies at the University of Helsinki.
 
2. Lecture: Michel Bauwens – Peer-to-peer Production and the Coming of the Commons
 
Time : 14:15-15:45, 
Place : Helsinki Collegium for Advanced Studies, lecture hall (Fabianinkatu 24)
 
Open lecture by Michel Bauwens, Internationally known researcher of peer to peer production and founder of the Foundation for P2P Alternatives. 
 
3. Roundtable Discussion on Commons and Co-production 
 
Time : 18:00-20:00 
Place : Helsinki Collegium for Advanced Studies, ´Commons room’ (Fabianinkatu 24)
 
Discussion continues on the themes of the previous lecture.

 

Bauwensin visio

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”416″,”attributes”:{”alt”:””,”class”:”media-image”,”height”:”360″,”style”:”width: 210px; height: 158px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”480″}}]]Tero Toivanen kirjoittaa verkkolehti Fifi:ssä Michel Bauwensin ajattelusta. Kirjoitus on johdatus Bauwensin Helsingin vierailuun.

Toivasen mukaan Bauwensin projekti rakentuu oletukselle, että vapaille yhteisresursseille perustuva tuotanto pienentää tuotantokustannuksia niin merkittävästi, että se kykenee kilpailemaan nopeudessa, innovaatiokyvyssä ja tuotantokustannuksissa erilaisia kapitalistisia yrityksiä vastaan. Myös immateriaalioikeuksin suojatut ratkaisut syrjäytyvät tiedon vapaan käytön tieltä. 

Vertaistuotanto tapahtuu tällä hetkellä kapitalistisen yhteiskunnan raameissa, mutta Bauwensin mukaan siinä on potentiaalia enempäänkin: yksityisomaisuuteen perustuvan kapitalismin jälkeen seuraava askel on yhteiseen perustuva vertaistalouden yhteiskunta.

Uuden ja vanhan järjestyksen välille syntyy jännitteitä. Eräs keskeisimmistä muodostuu tietotyöläisten, ”kognitariaatin”, ja yritysryppäitä hallitsevan ”netarkisen” luokan välille.

Netarkia menestyy kontrolloimalla vertaistuotantoa ja puristamalla voittoa ihmisten vuorovaikutuksen eri muodoista.

Bauwens luottaa kuitenkin tietoiseen strategiaan vertaistuotannon edistämiseksi. Keskeistä on digitaalisen ja materiaalisen maailman vertaistoimijoiden, "kommonerien", yhteen saattaminen.

Bauwensin visio pähkinänkuoressa:

  1. Vertaistuotannossa arvon luomisen ytimessä ovat erilaiset yhteiset, joihin syntyvät innovaatiot tallentuvat. Ne ovat kaikkien jaettavissa ja kehitettävissä. Kuuluisin esimerkki on Wikipedia.
  2. Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt suojaavat yhteisiä resursseja yksityistämiseltä. Wikipediaa suojaa Wikimedia Foundation.
  3. Yhteisen päälle rakentuu energinen talous. Siinä toimii yhteiskunnallisia yrityksiä, joiden juridiset rakenteet sitovat ne yhteiseen perustuvien yhteisöjen tavoitteisiin ja arvoihin. Toiminnan periaatteena tulee voiton tavoittelun sijaan olla sosiaalinen ja ekologinen kestävyys.
  4. Sosiaalista tuotantoa ja ihmisten hyvinvointia vahvistamaan tarvitaan ”kumppanuusvaltio”, joka järjestää julkisia palveluja ja esimerkiksi universaalin perustulon.
  5. Poliittinen tuki vertaistuotannolle saadaan piraattien, vihreiden, vasemmiston ja edistyksellisten liberaalien koalitiosta. Näistä syntyy edistyksellinen enemmistö, joka järjestää yhdessä kommonerien kanssa yhteiseen perustuvan yhteiskunnan.

Michel Bauwens on belgialaissyntyinen vapaa tutkija joka luotsaa kansainvälistä tutkimusyhteisöä P2P Foundationia. Yhteisön tarkoituksena on koota yhteen teoreettista keskustelua ja vertaistuotannon käytännön kokeiluja. 

Lue koko juttu täältä.