Avainsana-arkisto: maaseutu

Solidaarisuustalouden toimijat #1: Ehta Raha

Miten saada paikallisyhteisön resurssit paikallisen tuotannon käyttöön? Miten motivoida sijoittamaan ilman korkotuottoja, hitaasti mutta kestävästi kehittyvään toimintaan? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan Osuuskunta Ehta Raha. Teksti esittelee ensimmäisen toimijan Suomen solidaarisuustaloustoimijoiden Transformap-kartalla.

bildschirmfoto-vom-2016-11-21-190927

Ehta Raha on perustettu vuonna 2012 eettisen pankkitoiminnan mahdollisuutta Suomessa selvittäneen aloitteen tuloksena. Aloitteessa todettiin, että eettiselle pankille oli tarvetta, mutta ei tarpeeksi, jotta eettinen pankki kannattaisi perustaa. Tämän vuoksi täytyy luoda enemmän pohjaa kestävälle sijoitustoiminnalle, jota Ehta Raha tekee nyt osuuskuntana Helsingistä käsin sekä hankkeissaan ympäri Suomea.

Ehta Rahan pääasialliset toimintatavat ovat kirjanpito ja talouseuvonta yleishyödyllisille organisaatioille sekä yhteisörahoitusinstrumenttien kehitys. Ehta Raha kehittää sijoitusinstrumentteja, joiden avulla ekokylä, paikallisyritys tai vastaava organisaatio voi kerätä lähipiiristään sijoituksia toimintaansa hyvin pienellä voittomarginaalilla.  Rahoituksen tarkoitus ei ole siten tuottaa voittoa osakkeenomistajalle, vaan tarjota välineitä, joilla sijoittajat ja rahoituksen saaja voivat kehittää rahoitettua toimintaa pitkäjänteisesti yhdessä eteenpäin. Vastaavia, paikallisyhteisön sitouttamiseen tähtääviä pienen marginaalin sijoitusinstrumentteja ei Suomessa ole vielä ollut käytössä.

Tähän asti luontevimmat sijoittajatahot ovat olleet yksityishenkilöitä rahoitettavien projektien lähipiiristä, koska yhden ihmisen on helppo tehdä myös riskialtis rahoituspäätös tutun hankkeen puolesta. Yrityksissä tai hallinto-organisaatioissa sijoituspäätöksen teko on puolestaan usein pitkä prosessi, jonka tulisi edistää koko yhteisön etua, eikä sijoitukselle siksi helposti löydy muuta perustelua kuin sijoituksen rahallinen tuotto.

Paikallistalouden kehittäminen törmää siten jo Aristotelesta (Sihvola 2011) pohdituttaneeseen ongelmaan siitä, miten oikeuttaa keskenään yhteismitattomien asioiden vaihto, tässä tapauksessa rahallisen sijoituksen tarjoaminen naapurin liikevaihdon aktivoitumista vastaan, joka kuitenkin elvyttää myös koko paikallistaloutta. Aikana ennen kapitalistisen markkinatalouden kehittymistä kysymys yksittäisen vaihtotapahtuman arvosta oli kuitenkin suurelta osin absurdi, sillä vaihto ja sen oikeudenmukaisuus sai merkityksensä vain osana koko yhteisön välisiä pitkäaikaisia suhteita, jatkuvuutta ja roolijakoa (Booth 1994). Tähän paikallistalouden toimijoiden keskinäisten suhteiden vahvistumiseen ja sijoitustoiminnan merkityksen mittaamiseen yhteisön tarpeiden täyttymistä monipuolisesti kuvaavilla mittareilla Ehta Rahan instrumentit pyrkivät.

Uusien rahoitusinstumenttien kehityksen lisäksi osuuskunta tekee arjen talousneuvontaa ja tarjoaa kirjanpitopalveluita. Toiminnan arvopohjalla pysyminen ei leipätyössä ole haaste, sillä Ehta Raha toimii kentällä, jossa asiakkaat jakavat jo valmiiksi osuuskunnan periaatteet. Haasteena on asiakkaiden näkökulmasta sen sijaan jopa liiankin idealististen ja siten riskialttiiden toimintaideoiden käytännön toteutus. Riskien otto kuuluu kuitenkin myös eettiseen sijoitustoimintaan, ja vain kokeilemalla voi erottaa toimivat ideat toimimattomista.

Osuuskunnan osalta alkutaipaleen haasteisiin ovat kuuluneet jäsenten vaihtuvuus ja selkeiden tehtäväkuvien muodostaminen. Pyrkimys taata aktiivien toimeentulo osuuskunnan kautta on kuitenkin sitouttanut nykyiset jäsenet toimintaan. Läpinäkyvyys pyritään takaamaan sosiokraattisten päätöksentekomenetelmien kehittämisellä sekä esimerkiksi taloudellisen raportoinnin rutiinien vakiinnuttamisella.

giving-gls-treuhand-1080x675

Mikä?
Yhteisöllistä sijoitustoimintaa ja talousneuvontaa tekevä osuuskunta
Koko
61 jäsentä, 7 aktiivia.
Tausta-ajatus:
Yhteishyvän talous: talouden tehtävä on toteuttaa yhteisiä tarpeita, ja solidaarisuuden periaate varmistaa sen, että tarpeiden toteuttaminen on mahdollisimman oikeudenmukaista.
Tärkeimmät arvot:
läpinäkyvyys, ekologinen kestävyys, taloudellinen oikeudenmukaisuus
Arvojen toteutumista eri organisaatioiden välisessä yhteistyössä tulisi tarkastella käytännön toiminnan kautta.
Suurimmat haasteet:
Uusien tuote- ja palveluideoiden riskit pärjätä erityisesti silloin, jos joutuvat kilpailemaan asiakkaista tai sijoittajista markkinatoimijoiden kanssa. Uuden organisaation rutiinien ja roolien vakiinnuttaminen.
Kehitystoiveet ja -visiot
Talouden ja rahoitusinstrumenttien kehitys, jotka perustuvat yhteisten tarpeiden oikeudenmukaiselle täyttämiselle.
LÄHTEET
Booth, William J. (2004): Moraalitalouden ideasta. Teoksessa Kauppinen Ilkka (toim.): Moraalitalous. Vastapaino, Tampere.
Sihvola, Juha (2011): Aristoteles ja antiikin talous. Teoksessa Heiskala, Risto & Virtanen, Akseli (toim.): Vanhan maailman talous ja suuri murros. Gaudeamus, Helsinki.#
Kuvien lähde osuuskunnan verkkosivut

Fahrenheit 452


Neljäntenä päivänä marraskuuta vuonna 1956 vyöryivät Neuvostoliiton tankit Unkarin maaperälle. Huomenna tuona samana päivämääränä kello 8.30 paikallista aikaa, aikovat tällä kertaa sisäiset kolonialistit jyrätä alleen maan ja ihmiset. Maareformin varjolla, pääomapiirien ja valtion liiton seurauksena, Unkarin merkittävimmän ekologisen ja yhteisöllisen mallitilan ihmisiä sekä valtavaa määrä muita paikallisia viljelijöitä ollaan ajamassa mailtaan.


”Sinä, joka istut rivissä hiljaa,
tule, ja pohdi hetki sitä,
että maa koskettaa meitä,
eikä sitä joka sillä tekee rahaa…”

– Orfeo -yhtye: Törd a keritést (Murra aidat) 1971
http://www.youtube.com/watch?v=c-RvTtAhDOk
(alkuperäinen chileläinen versio Victor Jara: A Desalambrar)

Mitä tapahtuu, kun valtio riistää usealta tuhannelta paikalliselta maanviljelijältä yhteyden maahan? Mitä tapahtuu, kun vallanpitäjät vyöryttävät valheitaan? Kun eurooppalaisessa mittakaavassa merkittävä ekotila lyödään järjestelmällisesti polvilleen? Kun vääryys peitetään laillisuuden naamarilla? Mitä tapahtuu kun Fahrenheit 451 muuttuu todeksi?

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”1156″,”attributes”:{”alt”:”Save Kishantos”,”class”:”media-image”,”height”:”167″,”style”:”width: 250px; height: 167px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”250″}}]]

Olemme Unkarin uus-horthylaisen ja uus-feodaalisen suurtilajärjestelmän johdonmukaisen rakentamisen todistajia ja kärsijöitä. Valtio käynnisti vuoden 2012 syksyllä maareformin, jonka puitteissa 100 000 hehtaaria valtion maata tarjottiin haettavaksi vuokrakäyttöön.

Julkilausuttuna tavoiteena oli parantaa paikallisten maanviljelijäperheiden toivottomiksi käyneitä elimahdollisuuksia osana Kansallista maaseutustrategiaa 2011-2020. Maanhaku näytti etenevän lakien mukaisesti, mutta todellisuudessa prosessin yllä leijui epäoikeudenmukaisuuden, poliittisen vilunkipelin, mauttoman valehtelun sekä eliittien predaattorimaisen toiminnan katku.

Hakemuksia käsitelleen Kansallisen maanhallintajärjestö NFA:n mukaan hakemusten arviointi perustui 40% subjektiivisille tekijöille. Juuri riittävästi siihen, että ne voittivat, joiden etuja vallanpitäjät ajoivat. Hakemusmenettely oli läpinäkymätön, salainen, ja siihen liittyvä syvä korruptio levittäytyi pian kaikkien nähtäville. [1]

József Angyán, aiempi maatalouden kehityksestä vastaava valtiosihteeri, esitti ne johdonmukaiset askeleet – agraarikamarilaki, perustuslain kolmas uudistus, maakauppalaki ja myöhempi integraatiolaki – jotka ottamalla hallitsevan Fidesz-puoluetta lähellä olevien pääomapiirien edut nostettiin köyhien maanviljelijäperheiden etujen edelle. [2] Valtio on tässä työnjaossa pääoman etujen mahdollistaja: valtion muuttamat lait antavat mahdollisuuden vetää maa sen nykyisten käyttäjien eli paikallisten tuottajien alta.

Tämä vääristää Unkarin jo aiemmin pahasti vinoutuneita maanomistusrakenteita Latinalaista Amerikkaa muistuttavaan latifundio-suurtilajärjestelmän suuntaan. Tämän prosessin seurauksena useammalta tuhannelta paikalliselta tuottajalta on viety toivo, ja he voivat vain sivusta seurata heidän aiemmin viljelemiensä maiden luovuttamista uusvanhoille maaherroille.

Francois Truffaut’n Fahrenheit 451 -kulttielokuvassa vuodelta 1966, ihmisten alistaminen tulevaisuuden diktatuurissa näyttäytyy kirjojen häikäilemättömänä julkisena polttamisena palomiesten toimesta. Kun vallanpitäjien edustajat löytävät suurimman salaisen yksityisen kirjaston, julistaa palomestari: ”Nyt tämä on kaikki meidän.” Myöhemmin selviää, että vastarinnalle on kuitenkin kehittynyt muoto: osa ihmisistä on alkanut opetella ulkoa maailmankirjallisuuden klassikoita ja he kuljettavat tätä inhimillistä ja kollektiivista kulttuuriperintöä suusta suuhun muistitietona.

Nyt on kuitenkin kirjojen sijaan kyse maasta. Ja tämä on vielä vakavampaa. Valtion tukemat suurpääoman maahankinnat ovat viime vuoden aikana aiheuttaneet valtavan määrän maattomia talonpoikia. Kun ihmisiltä viedään kirjat, voivat ihmiset muuttua eläviksi kirjoiksi, ja kuten Truffautin elokuvassa tapahtuu, tieto ja kulttuuri saattavat jatkaa eloaan.

Maan vieminen ihmisiltä tai sen käytön estäminen – kuten Unkarissa on tapahtunut ja tapahtuu juuri nyt – tekee viljelijöistä maattomia maankiertäjiä, ja samalla tieto, agrikulttuurinen tietotaito kuolee. Talonpojalta otetaan pois se, mikä hän on. Häneltä viedään identiteetti, hänet riistetään irti äitimaasta, elämästään ja työstään. Samalla tapetaan maaseudun inhimillinen kulttuuri.

Viimeinen pisara

Kyse on siis maasta ja sitä työstävistä ihmisistä. Kishantosin Maaseutukehityskeskuksen tapauksessa kyse on konkreettisesti 452 hehtaarista maata ja siitä elävistä ihmisistä. Se on Unkarin suurin ekologinen ja yhteisöllinen mallitila, jonka eteen ihmiset ovat tehneet töitä jo 21 vuoden ajan.

Kansainvälistäkin huomiota saaneen Kishantosin Maaseutukehityskeskuksen paikalliset maanvuokraajaviljelijät kehittivät ekologista ammattiosaamistaan yhdessä lukuisten kansainvälisten asiantuntijoiden, saksalais-unkarilaisen valtiollisen yhteistyön, tanskalaisen Vestjyllandin kansankoulun kokemusten ja periaatteiden tukemina sekä saksalaisen biodynaamisen Gut Sambach farmin perustajan Friedhelm Feindtin aktiivisen kätilöinnin avustamana.

Alueella pyrittiin rakentamaan seutukeskusverkostoa ja se käänsi kaikki tuottonsa maankäyttäjien ilmaiseen koulutukseen ja keskuksen toiminnan kehittämiseen. Tila toimi nykyaikaisilla koneilla ja työllisti jatkuvasti 18, sesonkikausina jopa 50-100 ihmistä. Nyt tämän biodynaamisen tilan kohtalo näyttää sinetöidyltä.

Valtio ilmoitti lokakuussa 2012 maareforminsa puitteissa Kishantosin aiemmin yhtenä kokonaisuutena hoidetun tilan haettavaksi vuokralle kymmeneen osaan jaettuna. Keskus jätti 10 hakemusta 21 vuoden ajan käyttämilleen maille, muttei voittanut neliösenttiäkään. Maan uudet käyttäjät ovat perinteisempää laatua: esimerkiksi 9000 hehtaaria hallinnoiva holding-yhtiö (joidenkaltaisten toimijoiden ei alunperin olisi saanut edes osallistua maanvuokrahakuun) ja muita ei-paikallisia tuhansia hehtaareja jo ennestään pyörittäviä tahoja. On jopa sellainen uusi maanvuokraaja, joka ei aio edes viljellä maata. [3]

Kishantosin Maaseutukehityskeskuksessa yhdistettiin teoriaa ja käytäntöä ainutlaatuisella tavalla. Viljelijöille tarjoutunut mahdollisuus jatkuvaan ilmaiseen ekologisen tietotaidon kehittämiseen yhdistyi elimellisesti 452 hehtaarin maa-alan viljelyyn.

Kishantoslaisessa maanviljelyssä noudatettiin kaikkein ankarimpia luomuperiaatteita (BioSuisse). Paikallisista ihmisyhteisöistä riippuvainen luonto ja luonnosta riippuvainen ihmisyhteisö olivat tasapainossa: viljelijät eivät raiskanneet maata vaan tukivat sen biologista monimuotoisuutta. Keskus oli Unkarin mittakaavassa ainutlaatuinen kokeilu, jonka loppuminen – Greenpeacen ilmaisua lainaten – oli viimeinen pisara.

Marraskuun 1. 2013 lähtien, paperilla seisoo kuitenkin selvästi: tämä maa ei enää kuulu työstäjilleen.

Save Kishantos!

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”1161″,”attributes”:{”alt”:”Save Kishantos”,”class”:”media-image”,”height”:”194″,”style”:”font-size: 12px; width: 250px; height: 194px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”250″}}]]

Greenpeace käynnisti yhdessä 82 muun järjestön kanssa kansallisen ja kansainvälisen kampanjan Kishantosin alueella tapahtuvan kehityksen ja sen symboloiman yleisemmän maan ongelmallisen yksityistämisen kehityksen pysäyttämiseksi. Se järjesti lokakuun 19. päivänä lehdistötilaisuuden esittäen tilan tarinan kokonaisuudessaan.

Tilaisuutta varten kaivettiin maahan ehkä Unkarin historian kaikkien aikojen suurin elävä kyltti: 500 x 150 metrin kokoinen teksti SAVE KISHANTOS, joka on luettavissa vain korkealta ilmasta käsin.

Kyltti pyrkii kiinnittämään huomion siihen, että vain tästä korkeasta perspektiivistä näemme kokonaisuuden, ja voimme ymmärtää käynnissä olevan prosessin syvyyden ja tämän yksittäisen tapahtuman yleisen merkityksen.

“Kestävän maanviljelyn asiantuntijana en voi edes kuvitella, että vuonna 2013 Euroopassa voidaan lopettaa Kishantosin keskuksen kaltainen tila. Pyydämme kaikkia, jotka kuulevat tämän viestin nousemaan rinnallemme taistelemaan kestävän viljelyn puolesta. Jos tämä keskus voidaan nykypäivän Euroopassa todella sulkea ja pyyhkiä maan päältä noin vain, sormia napsauttamalla, olemme menettäneet mahdollisuutemme selviytyä tämän maan pinnalla”, sanoo Sándorné Acs, yksi keskuksen asiamiehistä Save Kishantos -lyhytelokuvan lopuksi.

Lehdistötilaisuuden jälkeen ihmiset ryhtyivät jokasyksyiseen, mutta tällä kertaa myös symboliseen siementekylvöön koko Kishantosin tilan alueella, vaikka maa näyttää menetetyltä ja urakka taloudellisesti hyvinkin riskialttiilta. Vilja merkitsee kuitenkin uutta elämää: maahan istutettiin tilan omaa luonnonmukaista viljaa symboloimaan uutta puhdasta tulevaisuutta vastoin kaikkia likaisesti yksityistettyjä maita.

VESZ-liiton puheenjohtajan puhe ennen siementen istuttamista heijastaa prosessin vastustajien sitoutumista asiaansa:

Kutsun jokaisen omantunnon ja järjen omaavan ihmisen taisteluun Kishantosin maiden pelastamiseksi, jotta samalla pelastaisimme hyvän, tulevaisuuden, ihmismäisyyden ja oikeudenmukaisuuden. Täällä Kishantosissa on rahavallan, voittoa tavoittelevien liikemiesten ja muiden spekuloijien saatava se opetus, ettei heillä ole enää mitään tekemistä maan hallinnan ja käytön kanssa. Täällä Kishantosissa maailman kaikki rahatkaan eivät ole vaihdettavissa yhteenkään neliösenttimetriin. Ihmiskunta sai jumalalta maan ilmaiseksi, sitä ei voi kukaan eikä millään perusteilla ryöstää itselleen. [4]

Väkivallattomasti maan puolesta

Kuka omistaa maan? Ulkoiset ja sisäiset kolonialistit vai ihmiset, jotka sydänverellään työstävät maata? Valtion agraarireformi on todellisuudessa anti-agraarireformi: todistamme jälleen kerran valtion tuella tapahtuvaa yksityistä ryöstöä, joka vie elinmahdollisuuden ja ihmisarvon tuhansilta ihmisiltä. Tämä kaikki ei voi tapahtua hiljaisuudessa.

Kun kirjat viedään ihmisiltä ja ne luovutetaan tulen syötäviksi, pyrkivät vallanpitäjät tukahduttamaan kollektiivisen muistin ja kulttuurin. Vallanpitäjät hierovat tyytyväisinä käsiään kirjojen tuhkien päällä, välittämättä siitä, että ovat riistäneet ihmisiltä sen, mikä on merkinnyt heille elämää.

Kun Kishantosin maa viedään ja sen uudet käyttäjät sirottelevat maan päälle rikkaruoho- ja tuholaismyrkkyjä, he eivät tuhoa ihmisten muistoja, mutta he tuhoavat 21 vuoden ajan kovalla työllä kehitetyn ekologisen tasapainon. Vallanpitäjät hierovat käsiään poltetun maan päällä, välittämättä siitä, että ovat riistäneet ihmisiltä sen, mikä on merkinnyt heille elämää.

Jos voi tapahtua se, että valtio ryöstää ja luovuttaa yksityisiin voittoa tavoitteleviin käsiin tuhansien maanviljelijöiden työstämän maan; jos valtio voi häpeilemättä vyöryttää valheitaan; jos eurooppalaisessa mittakaavassa merkittävä malliekotila voidaan ajaa järjestelmällisesti alas; jos taivaita ravistelevia vääryyksiä voidaan peittää laillisuuden naamiolla; jos Fahrenheit 451 voi todella tapahtua, on ihmisten noustava ja sanottava: meille riittää tämä kyynisyys, korruptio ja valehtelu.

Tämä oli viimeinen pisara. Kishantos ja sen symboloima todellisuus on pelastettava. Hinnalla millä hyvänsä.

Murra kaikki aidat, lyö seinistäkin läpi,
tätä maata ei omista sen pääl seisova väki.
Murra kaikki aidat, lyö seinistäkin läpi,
Meidän on tää maa, meri ja taivas,
meidän, Jánoksen, Tamáksen ja Katin!

– Orfeo –yhtye: Törd a keritést (Murra aidat) 1971
http://www.youtube.com/watch?v=c-RvTtAhDOk

(alkuperäinen versio Victor Jara: A Desalambrar)

Ádám Fülöp

Kishantosin englanninkieliset kotisivut: http://www.kishantos.hu/english-k26.html

Tekstitetty video Kishantosin tilanteesta: https://www.youtube.com/watch?v=7_hhODBAO4E

Viitteet:

  1. http://www.kielegyenafold.hu/angyan_jelentesek-k82.html

  2. József Ángyánin tiedotustilaisuus 27.6. 2013: http://www.youtube.com/watch?v=NsdFmKWTNxQ#t=775

  3. http://hvg.hu/gazdasag/20131017_Nemzetkozi_tiltakozast_szulhet_Angyan_bar
  4. http://veszov.hu/index.php?option=com_content&;view=article&id=312:a-vesz-elnoekenek-beszede-a-magvetkhoez-kishantoson-2013-oktober-17-en-az-elvesztett-foeld-szakralis-bevetese-eltt&catid=91:kozlemeny-nyilatkozat-dokumentum&Itemid=319

 

Maaseudun tulevaisuus

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”1026″,”attributes”:{”alt”:”Meirän pelto -logo”,”class”:”media-image”,”height”:”200″,”style”:”width: 210px; height: 200px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]Tamperelainen osuuskunta Meirän pelto ei ole urbaania hypistelyä.

Meirän pellon toiminta-ajatus on yksinkertainen: osuuskunta vuokraa pellon ja palkkaa puutarhurin hoitamaan sitä. Myös jäsenet laittavat sormensa multaan.

Maata Meirän pelto on löytänyt Tampereen naapurikunnasta. Paikan lähelle pääsee kätevästi julkisilla. Satoa aiotaan jakaa osuuskuntalaisille viikoittain.

Erona urbaaniin sissiviljelyyn on se, että pellolta halutaan kunnon sato. Mukana suunnittelussa onkin alusta asti ollut ammattilainen.

”Ollaan koko ajan pystytty miettimään todellisia edellytyksiä ja tarpeita, sitä, että satoa todella tulee”, luomuviljelijä Jonna Kumpulainen tähdentää.

Kiinnostuneita löytyi nopeasti

”Jo ensimmäiseen tapaamiseen tuli 50 ihmistä”, kertoo hankkeen alulle pannut Rebecca Koskenniemi.

Meirän Pelto on myös yhteisöhanke, joka huokean ruuan lisäksi tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden opiskella yhdessä luomuviljelyä, tutustua maaseutuun ja kehittää periaatteessa mitä tahansa toimintaa.

Samalla mukana olijoille on avautunut aivan uusi näköala maaseudun tulevaisuuteen.

”Maalla hankkeesta on oltu kiinnostuneita ja mielissään”, kertoo Kumpulainen ja jatkaa, että ammattitaitoisia luomuviljelijöitä valmistuu jatkuvasti, mutta heillä ei ole peltoja. Maanviljelijäksi ei nykyään ryhdytä isien jalanjäljillä.

Meirän pellon toimintamalli elvyttää maaseutua samalla, kun se tarjoaa kaupunkilaisille puhdasta ruokaa ja yhteisöllistä tekemistä.

”Maalla on infrastruktuuria. Vain tekijöitä tarvitaan”, itsekin luomuviljelijäksi opiskeleva Koskenniemi sanoo.

_______________

Tasa-arvoa & valistusta

Nykymuotoisen osuustoiminnan esikuvana pidetään englantilaista vuonna 1844 aloittanutta “Rochdalen pioneerien” osuuskauppaa. Sen perusti joukko tuotannon koneellistamisen takia työttömäksi jääneitä kankureita.

Rochdalen pioneerit muotoilivat osuustoiminnalle periaatteet, joita noudatetaan yhä: ääni per jäsen, liikevoiton jakaminen jäsenille ja sivistystyö.

Jäsenvaltaiset osuuskaupat tarjosivat ostettaviksi väärentämättömiä ja laadukkaita tuotteita aikana, jona ei ollut harvinaista, että kauppiaat väärensivät tuotteita esimerkiksi jatkamalla jauhoja tai säätämällä puntareita. Osuuskaupan tekemä voitto jaettiin takaisin asiakkaille.

Myös nykyiset ruokaosuuskunnat luomupiireistä viime aikoina syntyneisiin pelto-osuuskuntiin vastaavat kuluttajien tarpeeseen saada erityisiä tuotteita huokeaan hintaan.

Kapitalistisesta kulutusyhteiskunnasta ulospääsyä etsivä väki perustaa nyt osuuskuntia palvelemaan vaihtoehtoisia kulutustarpeita ja sivistyksellisiä visioita.

_______________

Jukka Peltokoski

Artikkeli on julkaistu aiemmin Voiman numerossa 5/2012 ja Fifissä osoitteessa http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2012/numero-5/maaseudun-tulevaisuus.

Kuva: http://meiranpelto.fi