Avainsana-arkisto: Solidaarisuustalous

Northern European Solidarity Economy Meeting

Let’s join our SE forces in the North!

Northern European Solidarity Economy Meeting

21-22 April, Helsinki, Finland

As the struggles about the commons and against an ecological catastrophe intensify, we are in the need for more joint networks based on solidarity, emancipatory learning and nondiscriminatory participation.

Finland’s commons.fi and the solidarity economy network together with RIPESS Europe (Intercontinental network for the promotion of social solidarity economy) invite activists, defenders of the commons, grassroots organisations and networks to come and join a Northern solidarity economy network meeting to initiate cooperation in the field of commons, grassroots and solidarity action around bottom-up, grassroots economies, common strategies to advocate for another economy.

What to expect:

  • Inspiring ideas
  • Great people
  • Discovering experiences from other places
  • Interacting about efforts in Finland on advocating the envisioning of SE and the Commons
  • A possibility to try a lovely sauna and locally sourced food
  • Planning a future for a network (as a part of RIPESS Europe)

During the weekend, we will organise an event at the Finnish Social Forum, networking meetings and thematic session(s) around solidarity economy and the commons.

Let’s create a network of solidarity economy actors in the North of Europe! It all starts with us. Therefore, we are looking for the people and organisations that are committed to taking steps towards a better, more equal economy and society, protecting the commons and sharing their knowledge in a collective process.

As a host collective having limited resources, we are not able to host a big group of people, so please send an introduction of yourself to commons.fi[at]gmail.com. We will be in touch with you soon to let you know more about the details and the support that is available for participation.

If you have a background organisation that can support your participation financially or if you are able to cover the costs of your own trip, please, mention this, so we might me able to host more people. There is an option for solidarity accommodation for some of the attendees.

The working language of the weekend is going to be English. If you have special needs or requirements that we should take into account, please let us know.

Another Economy is Here and Possible!

Commons.fi & RIPESS at Pixelache “Local and Decentralised”

Commons.fi and visiting RIPESS European coordination team participated at the Pixelache2017 Local and Decentralised Festival. While Commons.fi already was to participate at the festival, the possibility of having the RIPESS team over was a great opportunity to share insights and strengthen the objectives of Commons.fi.

Circle-Gate-820x400

The first workshop Wednesday evening concerned mapping. The discussions revolved mainly around the question of mapping the commons: “why, what, how, and who?”. To begin with, Jason Nardi (RIPESS, Solidarius Italia) illustrated the historical roots of a global movement of solidarity economy in which mapping has been used to visualise various networks on international, regional and sectoral levels.

Jatka lukemista Commons.fi & RIPESS at Pixelache “Local and Decentralised”

UNIVERSSE2017

Before the start of the UNIVERSSE2017 4th Solidarity economy congress in Athens (9-11 June 2017), The 6th General Assembly Meeting of the RIPESS Europe (Solidarity Economy Europe network) took place.

Banner

Commons.fi has for one year been a member of the network. During the meeting 5 new members joined the network from Bulgaria (Ideas Factory), Czech Republic (Ecumenic Academy of Prague), Greece (DOCK – Solidarity Economy Zone and Biocamp) and Portugal (RedPES).

As mentioned in RIPESS Activity Report 2016, Commons.fi has been involved in RIPESS’ strategy point of ”Convergences”, with regards to solidarity economy and commons strands. This refers in practice to the fact that Commons.fi members participated in the Solidarity economy and Commons policy co-writing as part of the European Commons Assembly process.

Jatka lukemista UNIVERSSE2017

Solidaarisuustalouden toimijat #2: Kulttuurikahvila Laituri

Kulttuurikahvila Laituri tarjoaa Joensuussa toimintatilaa sekä pitää yllä vegaanista kahvilaa rautatieasemalla. Vapaaehtoisten pyörittämällä toiminnalla on omat haasteensa, mutta yhdessä tekeminen on antoisaa. Tämä teksti esittelee toisen toimijan Suomen solidaarisuustalouden Transformap-kartalla.

Kuva: Maria Korkatti

Kulttuurikahvila Laituri avattiin Joensuussa toukokuussa 2015. Ajatus osuuskunnan perustamisesta lähti liikkeelle, kun rautatieasemalla sijaitsevassa vanhassa asemaravintolarakennuksessa toiminut nuorisoteatteriyhdistys Satama ja sen pyörittämän kahvilan toiminta oli lopettamisuhan alla. Alun ideoinnissa mukana olleilla ihmisillä oli erilaisia ideoita vegaanisesta kahvilasta ja vapaasta tilasta. Aluksi Sataman kahvilatoimintaa tukemaan ajateltu toiminta sai osuuskunnan muodon, kun kävi selväksi, ettei Satama ole lainkaan jatkamassa toimintaansa. Toiminnan käynnistämiseksi kerättiin varoja joukkorahoituskampanjalla.

Jatka lukemista Solidaarisuustalouden toimijat #2: Kulttuurikahvila Laituri

Uusi solidaarisuustalouden kartta julki!

Solidaarisuustalouden toimijoiden kartoitus on ottanut aimo harppauksen sekä sisällöllisesti että teknisesti. Uusi näppärä karttapohja sisältää runsaasti lisää toimijoita, joista osa on myös aktiivisemmin mukana Commons Assemblyn toiminnassa.

Karttaa pääsee katsomaan ja zoomailemaan tästä linkistä

soltalkartta iso.JPG

Karttaa on tehty osana Euroopanlaajuista Sustainability in Solidarity Economy -hanketta, jota Suomessa koordinoi Eettisen kaupan puolesta ry, sekä Transformap-yhteisön talkootyöllä jossa myös Commons.fi on mukana.

Jatka lukemista Uusi solidaarisuustalouden kartta julki!

Kutsu haastattelelemaan Suomen solidaarisuustalouden toimijoita

yhteisotaloustapaaminen

***in english below***

Solidaarisuustalouden verkosto etsii vapaaehtoisia haastattelijoita keräämään tietoa solidaarisuustalouden kartalle liittyneistä toimijoista,  ja kirjoittamaan pieniä juttuja haastattelujen pohjalta verkkosivuillemme.

Haastattelujen tarkoitus on vahvistaa itseymmärrystämme solidaarisuustaloudesta, tiivistää kartalla olevia toimijoiden yhteistyötä ja kerätä tietoa myöhempää käyttöä varten erityisesti siitä, minkälaisissa poliittissa prosesseissa verkosto voisi olla avuksi.

Haastatteluja sekä kartalle kutsumista varten on olemassa valmiit listat yhteydenottoa varten sekä haastattelukysymykset. Kysymyksiä saa soveltaa ja kommentoida omien tarpeiden mukaan. Lisäksi jos tiedät toimijoita, jotka kartalle sopisivat mutta eivät siellä vielä ole, voit mieluusti välittää alkukartoituskutsua eteenpäin.

Kartalla olevat toimijat ja lista yhteydenottoja varten:
Alkukartoituskysely, täytettävä ennen kartalle liittymistä
Haastattelykysymykset kartalla jo oleville toimijoille
Kartoituksen ja verkoston esittely

Kysymyksiä? Voit olla yhteydessä
Sunnaan: sunna@imwandel.net
Lauraan:  laura.kumpuniemi@gmail.com
Rubyyn: rubyvdwekken@gmail.com

___

Invitation to interview solidarity economy actors in Finland:

Attention everyone, who likes writing, journalism and bringing out and critical reflection of new ideas for societal transformation. Solidarity Economy Network Finland is looking for voluntary interviewers to gather information on the actors who have joined on the map of solidarity economies in Finland and to write small stories on the basis of the interviews.

The meaning of the interviews is to strengthen our self-understanding of solidarity economies, support the cooperation of the actors on the map and gather information for a later use especially concerning the political processes, that the network could support.

To conduct the interviews we have listed the organisations, and you may choose the ones you want to contact to do an interview. The questions are ready to use as well but they can be also edited and commented depending on your needs. In addition if you know actors who would be suitable for the map but aren’t there yet, please feel free to forward the link of the pre-survey to your contacts.

The actors on the map and the list for contacting
Pre-survey to be filled before joining on the map (so far only in Finnish)
Interview questions for actors already on the map
Introduction of the mapping and the network

Questions? You may contact:
Sunna: sunna.kovanen@gmail.com
Laura:  laura.kumpuniemi@gmail.com
Ruby: rubyvdwekken@gmail.com

Uuden talouden vertaisoppiminen alkaa

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2856″,”attributes”:{”alt”:”Solidaarisuus”,”class”:”media-image”,”height”:”480″,”style”:”width: 250px; height: 318px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”377″}}]]

Joukko oikeudenmukaisemman ja kestävämmän talouden puolesta pakertavia aktiiveja, opettajia ja tutkijoita kokoontuu hiomaan uuden talouden menetelmiä ja strategioita. Avaustapahtuma järjestetään Otavan opiston osuuskunnan tiloissa tämän viikon perjantaina ja lauantaina 23-24.1.2015.

Nyt käynnistyvän prosessin tarkoituksena on koota yhteen laaja-alaisesti tuotannollisten vaihtoehtojen tekijöitä ja tutkijoita sekä kehittää taloudesta käytävää keskustelua.

Kurssi toteutetaan Otavan opiston ja Otavan opiston osuuskunnan aPaja-oppimisyhteisössä ja se muotoutuu kokonaisuudessaan osallistujien tarpeiden mukaiseksi.

Ensimmäisessä kokoontumisessa keskustellaan niukkuudesta, paikallisuudesta, ruoka- ja vaihtotalouksista, aikapankeista, ekonomismista sekä jälkikeynesiläisyyden ja uuden talouden eroista. Tämän lisäksi suunnitellaan kurssin tulevia tapaamisia.

Uuden talouden työkaluja -yhteisoppimisprosessi toivottaa kaikki aiheesta kiinnostuneet mukaan! 

Katso koko ohjelma: http://apaja.otavanopisto.fi/tapahtuma/1-tapaaminen-1

Ilmoittautumiset: http://apaja.otavanopisto.fi/kurssit/uuden-talouden-tyokaluja

Lisätietoja: tuomo.alhojarvi@gmail.com

Solidaarisuustalouden pedagogiikkaa

Kasvatustieteilijä Moacir Gadotti kirjoittaa Brasiliassa ilmestyneessä pienessä kirjasessaan ”Solidaarisuustalous pedagogisena praksiksena”, että tarvitsisimme erityistä solidaarisuustalouden pedagogiikkaa. Hänen mukaansa vallitsevalle talousjärjestelmälle vaihtoehtoisten, kaikinpuoliseen kestävyyteen pyrkivien taloudellisen toiminnan muotojen vahvistuminen ja vakiintuminen vaativat myös kasvatuksellista ymmärrystä ja tukea. Hän myös toteaa, että yliopistojen tulisi ottaa tässä aktiivinen rooli niin menetelmien kehittäjinä kuin kasvatustyön toteuttajina.

Mutta mitä ja millaista on se solidaarisuustalouden pedagogiikka, jota Gadotti meiltä peräänkuuluttaa?

Aloitetaan solidaarisuustaloudesta. Solidaarisuustalous on eräänlainen sateenvarjokäsite rihmastolle taloudellisen toiminnan muotoja, joita yhdistää yhteistyö, itsehallinnollisuus ja radikaalisti demokraattinen päätöksenteko sekä joukko toiminnan luonnetta kuvaavia arvoja, kuten solidaarisuus, monimuotoisuuden vaaliminen, vastavuoroisuus, tasa-arvo, ekologinen kestävyys sekä ihmisen ja koko muun luonnon arvon tiedostaminen ja kunnioittaminen. Solidaarisuustaloutta ovat esimerkiksi työ- ja tuottajaosuuskunnat, yhteisövaluutat (kuten aikapankit), kuluttajaosuuskunnat, vaihtopiirit, osallistuva budjetointi ja yhteisviljelmät. Myös commons-käsitteellä kuvatut moninaiset ”yhteiset” eli yhteisresurssit ja yhteistekemisen muodot sijoitetaan erityisesti latinalaisamerikkalaisissa määrittelyissä usein solidaarisuustaloussateenvarjon alle. (Esim. Jaramillo & Carreon 2014, 402; Miller 2010; ks. myös Alhojärvi, Ryynänen, Toivakainen & van der Wekken, tulossa.)

Solidaarisuustalouskäsitteen määritelmän näennäisen selkeyden ei tule häivyttää sitä, että solidaarisuustalouden kuvauksissa todellinen yksimielisyys vallitsee lopulta vain käsitteen yksiselitteisen määritelmän puutteesta (esim. Cruz 2002). Sen ei tule myöskään antaa peittää alleen sitä, että solidaarisuustalouden luonteeseen kuuluu aivan olennaisesti määritelmän pitäminen avoimena myös siitä käytäville yhteisille neuvotteluille (esim. Alhojärvi ym., tulossa).

Erilaisista määritelmistä ja  niiden avoimuudesta riippumatta selvää ja selkeää on ainakin tämä: solidaarisuustalous on talouden haltuunottamisen liike. Se on kutsu tehdä ”toisenlaista taloutta” ja rakentaa vaihtoehtoa kapitalismille. Tästä näkökulmasta sitä on kutsuttu esimerkiksi talouden ”järjestäytyneeksi vastarinnaksi” (Jaramillo & Carreon 2014, 394).

Solidaarisuustalous voi olla myös talouden hyvin käytännönläheistä haltuun ottamista ilman, että toiminnan ensisijaisena käyntiinsaattajana olisi laajamittaisen yhteiskunnallisen muutoksen tavoittelu. Taloustieteen professori Antônio Cruz antoi tästä esimerkkejä Brasilian solidaarisuustaloutta käsitelleessä puheenvuorossaan Tampereen Talvifoorumissa 15.11.2014. Hän kertoi Brasilian maaseudun ja kaupunkien periferioiden äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten järjestäytyvän yhä useammin työ- tai tuotanto-osuuskunniksi tai etsiytyvän muuntyyppisen solidaarisuustalouden tunnusmerkit täyttävän taloudellisen toiminnan pariin. He pyrkivät näin löytämään kestävämmän keinon elämänsä perusedellytysten turvaamiseen kuin noissa olosuhteissa edelleen tyypillisimmät toimeentulon tavat, kuten kaupustelu ja muut informaalit työt, säätelemättömät, pätkittäiset tai muulla tavoin epävarmat prekaarit työsuhteet tai ajautuminen rikollisuuden, yleensä huumekaupan pariin. Solidaarisuustalouden vahvistumista Latinalaisessa Amerikassa 1980- ja 1990-luvuilla on kaikkinensa selitetty nopeasti lisääntyneellä massatyöttömyydellä ja sitä seuranneella laajojen ihmisjoukkojen syrjään sysäytymisellä (esim. Jaramillo & Carreon 2014, 402) – siis ruohonjuuritasolta kummunneella välttämättömyydellä löytää todellisia taloudellisen toiminnan vaihtoehtoja.

Kaikkien tasa-arvoon, yhteistyöhön, vastavuoroisuuteen, jaettuun päätöksentekoon, yhteisvastuuseen ja usein myös yhteisomistukseen perustuvat taloudellisen toiminnan tavat ovat Cruzin mukaan ajan myötä yleensä osoittautuneet pelkkää toimeentulon takaamista paljon laaja-alaisemmin hyvinvointia tuottaviksi ja elämänlaatua parantaviksi. Yksi näkökulma näiden vaikutusten tarkasteluun on lähestyä solidaarisuustaloutta opinnollisena ja kasvatuksellisena ajattelun ja toiminnan kaksoisliikkeenä, eli ”pedagogisena praksiksena” (Gadotti 2009).

Solidaarisuustaloudessa kasvaminen

Monet latinalaisamerikkalaiset kasvatusajattelijat ovat esittäneet, että maanosan radikaali vapaan sivistystyön perinne (educação/educación popular) ja solidaarisuustalous muodostavat luontevan jatkumon (esim. Gadotti 2009). Brasilialainen kasvatustieteilijä Paulo Freire (1921–1997) on alleviivannut tätä yhteyttä kutsumalla solidaarisuustaloutta 1960–1980-lukujen sotilasdiktatuureissa heikentyneen educação popular -perinteen tulevaisuudeksi (esim. Freire 2006, 92; myös Gadotti 2009, 20).

Rinnastus juurtuu molemmissa lähestymistavoissa olennaiseen kaikkien ihmisten, ei vain yhteiskunnan valtaeliittien subjektiuden ja toimijuuden tunnistamiseen ja tunnustamiseen sekä subjektiuden ja toimijuuden todeksi tekemiseen radikaalisti demokraattisissa käytännöissä. Tasa-arvo on tällöin jo toiminnan lähtökohta, ei ainoastaan sen tavoite. Molemmissa korostuu myös maailman lukemisen yhteinen opettelu paitsi dialogisesti keskustellen myös dialogisesti kuunnellen, eli pyrkimys oppia tiedostamaan ja hyväksymään kaikkinainen moninaisuus. (Esim. Freire 2005; ks. myös Jaramillo & Carreon 2014.)

Tämän rinnastuksen avaama näkökulma paljastaa, kuinka solidaarisuustalous on paitsi taloudellisen toiminnan järjestämisen tapa myös yhteiselon ja yhteistoiminnallisuuden oppimisen – niihin ja niissä kasvamisen – jatkuva prosessi. Keskeistä on, että oppiminen ja kasvu lähtevät tällöin omaa ja yhteistä elämää koskevien konkreettisten tilanteiden ja ongelmien ratkomisesta yhdessä. Ne juurtuvat edellä kuvattuun välttämättömyyteen vaihtoehtojen löytämiseksi, ei johonkin abstraktiin, eletyistä todellisuuksista irralliseen ja ylhäältäpäin asetettuun kasvatukselliseen ideaaliin.

Solidaarisuustalouden käytännöissä oppimista on tarkasteltu monesta näkökulmasta.  On esimerkiksi todettu, että yhteistyöhön ja vastavuoroisuuteen perustuvat työn organisoimisen tavat osoittavat käytännössä keskinäisen avun ja tuen merkityksellisyyden työn onnistumiselle ja tavoitteiden saavuttamiselle (Singer 2005, 17). Keskinäisen solidaarisuuden vahvistumisen nähdään tuottavan ja uusintavan ymmärrystä siitä, että kanssaihmiset ovat kokonaisia arvokkaita ihmisiä tietoineen, taitoineen ja uskomuksineen, eivät vain välineitä jonkin asian tai päämäärän saavuttamiseksi (Jaramillo & Carreon 2014, 399). Itsehallinnollisuuden käytännöt ja autonominen päätöksenteko harjaannuttavat esimerkiksi konkreettisia horisontaaliseen päätöksentekoon liittyviä toimintatapoja ja toisten näkökulmien huomioimista sekä ohjaavat aivan konkreettisesti perehtymään päätöksenteon onnistumisen edellyttämiin teemoihin. Arjen tilanteiden ja ongelmien laajemmat yhteiskunnalliset yhteydet alkavat vähitellen avautua työn käytäntöihin liittyvän yhteisen vastuun kautta, ja niin edelleen.

Solidaarisuustaloudelle ominainen arjessa ja arjen käytännöissä oppiminen on siis jotakin aivan muuta kuin meitä tyypillisemmin ympäröivät kilpailulliset suhteet ensin koulussa, sitten työelämässä. Nämä perustuvat kapitalismin logiikan mukaisesti pikemminkin eri lailla arvostetuille kyvyille ja taidoille, eli paremmuuden ja huonommuuden, eteenpäin ohjaavan vahvuuden ja kyydistä pois pudottavan heikkouden tunnistamiseen ja tuottamiseen (esim. Singer 2005, 16). Solidaarisuustaloutta tutkineet kasvatusteoreetikot myös muistuttavat, että se, elämmekö (ja kasvammeko) työssämme yksilöinä kilpaillen vai yhteistyötä tehden ja vastavuoroisuutta harjoittaen ei koske yksinomaan työelämää ja siellä toteutuvia suhteita vaan päätyy tavalla tai toisella suuntaamaan kaikkia yhteistoimintamme ja toisen ihmisen kohtaamisen tapoja (esim. Gadotti 2009). Solidaarisuustalouden yhteistekemisen käytäntöjen lujittumista on siten perusteltua tarkastella kokonaisvaltaisena poisoppimisena kilpailullisista, yksilön ensisijaisuutta korostavista asetelmista ja asenteista.

Solidaarisuustalouden kasvatuksellisuuden ymmärtäminen ja analyysi avaavat yhden tärkeän näkymän sen merkitysten ja vaikutusten arvioimiseksi. Nathalia E. Jaramillo ja Michelle E. Carreon (2014, 393) korostavat, että samankaltainen analyysi tulisi ulottaa kaikkiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin (muistuttaen siis samalla myös solidaarisuustalouden liikkeenomaisuudesta, ks. myös Alhojärvi ym., tulossa). Pelkkiin liikkeiden välittömiin saavutuksiin (tai niiden puutteeseen) keskittyminen ei riitä, sillä se ei tee oikeutta liikkeiden merkitykselle ihmisten yhteiselon ja -toiminnan tapojen muokkaajana. Tulee muistaa pysähtyä myös niiden pedagogisuuden äärelle.

Solidaarisuustalouden oppiminen

Erityistä solidaarisuustalouden pedagogiikkaa peräänkuuluttavalle Moacir Gadottille (2009) edellä kuvattu pedagogisuuden taso ei kuitenkaan vielä riitä. Solidaarisuustalouden pedagogiikka tarkoittaa hänelle paitsi solidaarisuustalouden pedagogisuuden näkemistä, tutkimista ja ymmärtämistä myös solidaarisuustalouden ja sen arvojen tietoista kasvatuksellista edistämistä. Tämä voi puolestaan tarkoittaa kahta asiaa: toisaalta olemassa olevien solidaarisuustalouskäytäntöjen koulutuksellista tukemista ja vahvistamista, toisaalta laaja-alaista solidaarisuustalouden toteutumisehtojen tukemista sen laajentumisen mahdollistamiseksi ja edistämiseksi. Tätä tehdään monin eri tavoin.

Taloustieteilijä Antônio Cruzin työpaikka, Pelotasin liittovaltion yliopiston (UFPEL) ”solidaarisuustaloushautomo” on yksi Brasilian yli sadasta yliopistojen yhteydessä toimivista hautomoista (ITCPs. Incubadoras tecnológicas de cooperativas populares), joiden tavoite on paitsi tuottaa tutkimustietoa solidaarisuustaloudesta myös – ja ennen kaikkea – edistää solidaarisuustaloutta erilaisin toimintatutkimuksellisin, kasvatuksellisin ja koulutuksellisin keinoin. Hautomot esimerkiksi kouluttavat osuuskuntatoimijoita tai sellaisiksi aikovia, toteuttavat pitkiä, usein monen vuoden mittaisia toimintatutkimuksellisia prosesseja alueen osuuskunnissa ja tekevät yhteistyötä koulujen kanssa. Täsmällisistä toimintatavoista sovitaan yhdessä. Työtä tekee joukko vakituisia työntekijöitä (opettajia ja tutkijoita) sekä perustutkinto- ja jatko-opiskelijoita vapaaehtoistyönä tai apurahan turvin. Pedagogisesta näkökulmasta kyse on tietojen, taitojen ja kokemusten vaihdosta, jossa kaikki osapuolet oppivat. (Cruz 2014, 72–74.)

Brasilian ensimmäiset solidaarisuustaloushautomot perusti 1990-luvun puolivälissä joukko tutkijoita, jotka halusivat löytää toisenlaisia keinoja työllisyyden ja toimentulon tukemiseen kuin vallitsevaa talousjärjestelmää pönkittävät lähestymistavat (Cruz 2014, 70). Hautomot voi nähdä osaksi Brasilian julkisissa ja katolisissa yliopistoissa yleistä toimintamallia, joka rakentaa eri tavoin siltoja ympäröivään yhteiskuntaan. Portugaliksi tästä käytetään käsitettä extenção universitária, jonka voisi suomentaa vaikkapa yliopiston jalkautumiseksi yhteiskuntaan. Käytännössä se tarkoittaa, että tietyn oppialan opettajat, tutkijat ja opiskelijat järjestäytyvät tekemään päätoimisesti tai muun akateemisen työnsä ohella erilaisia käytännön tilanteista ja ongelmista kumpuavia projekteja, hankkeita ja tutkimusta yleensä yliopiston lähiyhteisöissä.

Suomalaisten yliopistojen niin kutsuttuun kolmanteen tehtävään ja erityisesti sen toteutumisen tapoihin verrattuna toimintamalli on systemaattisempi, käytännönläheisempi ja yhteiskunnallisesti sitoutuneempi – voisi myös sanoa radikaalimpi.

Solidaarisuustalouden edistämiseen on paneuduttu myös monissa niin kutsutuissa kansanyliopistoissa. Esimerkiksi Kreikassa toimii asialle kokonaan omistautunut People’s University of Social Solidarity Economy (UnivSSE), joka määrittelee tavoitteekseen edistää tietoa, kasvatusta ja koulutusta yhteisö- ja solidaarisuustalouden, suoran demokratian ja osuuskuntien perusteista, arvoista ja toimintaperiaatteista (ks. http://www.univsse.gr/p/univsse-in-english.html).

Suomessa vastaavalla tavalla kasvatuksellisesti ja koulutuksellisesti on edistetty lähinnä osuustoimintaa, yliopistollisen opetuksen keinoin ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopulla (Köppä, Troberg & Hytinkoski 2008, 142). Nykyisin vuonna 2005 perustettu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin koordinoima yliopistoverkosto Co-op Network Studies ”tarjoaa opiskelijoille monitieteisiä osuustoiminnan ja yhteisötalouden opintoja sekä kehittää alan tutkimusta ja opetusta” (http://www.helsinki.fi/ruralia/koulutus/coop/). Lisäksi esimerkiksi Yhteiskunnallinen opisto ja Kansan sivistystyön liitto järjestävät aiheesta koulutuksia ja opintopiirejä.

Varsinaista laaja-alaista solidaarisuustalouden pedagogiikkaa Gadottin tarkoittamassa mielessä meillä ei kuitenkaan vielä harjoiteta edes osuustoiminnan näkökulmasta.

Solidaarisuustalouden toteutumisehtojen pedagoginen tukeminen on yleisen tiedon lisäämistä solidaarisuustaloudesta sekä sen käytäntöihin opastamista ja niiden vahvistamista mutta ei yksinomaan sitä. Se tulee ymmärtää myös senkaltaisten kasvatuksellis-toiminnallisten käytäntöjen toteuttamiseksi ja edistämiseksi, jotka tukevat laaja-alaisesti kaikkien ihmisten arvon ja arvokkuuden näkemistä, ihmisten keskeisen sekä ihmisten ja muun luonnon välisen solidaarisuuden lujittumista, sekä kaikkinaista yhteistoiminnallisuuden ja vastavuoroisuuden lisääntymistä. (Esim. Gadotti 2009; Lopes, Singer & Justo 2005.)

Solidaarisuustalouden pedagogiikka ymmärretään tällöin kokonaisvaltaiseksi sitoutumiseksi radikaalisti demokraattiseen kasvatukseen, joka juurtuu kaikkien tasa-arvoon toteuttaen ja edistäen sitä kasvatuksen käytännöissä. Solidaarisuustalouden toteutumisehtoja vahvistetaan näin kokonaisvaltaisesti, eli raivataan tietä sille, että yhteistekemisen käytännöt muuttuisivat kaikkinensa luontevammaksi osaksi taloudellista ja muuta yhteiskunnallista toimintaa.

Solidaarisuustaloushautomoja myös Suomen yliopistoihin!

Aikana, jona talous- ja ympäristökriisi kietoutuvat ennenkokemattoman tuhoavaksi spiraaliksi “on hyödytöntä käyttää kaikki energiamme kapitalismia vastaan kohdistettuihin verbaalisiin hyökkäyksiin”, kuten Gadotti (2009, 123) toteaa. Vaihtoehtoja tulee myös tehdä, ja siihen myös esimerkiksi suomalaiset yliopistot voisivat inspiroitua brasilialaisten yliopistojen lailla, suuntautumalla vaihtoehtojen konkreettiseen tukemiseen ja tekemiseen, ei vain (satunnaiseen) niistä puhumiseen ja kirjoittamiseen.

Entä jos meilläkin jokaisella yliopistolla olisi oma solidaarisuustaloushautomo, jonka tehtävä olisi tutkia, vahvistaa ja edistää yhteistekemiseen perustuvia ja kapitalistiselle talouslogiikalle vaihtoehtoisia, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä taloudellisen toiminnan muotoja?

Joku saattaa kysyä, eikö avoimesti kapitalismikriittisen ”vaihtoehtotalouden” aktiivinen edistäminen ole sillä tavoin ideologisesti tai poliittisesti virittynyttä, että se kuuluu ennemmin kansalaisyhteiskunnan kentille ja toimijoille kuin suomalaisten koulujen tai yliopistojen tehtäväkenttään ja opetussuunnitelmiin. Ilmeisin lähestymiskulma tämänkaltaiseen pohdintaan on muistuttaa, että kasvatuksen ja koulutuksen instituutiot ovat jo nykyisellään talousideologian läpäisemiä: markkinalogiikka on jo pitkään soluttautunut yhä tiiviimmäksi osaksi kasvatuksen ja koulutuksen hallintaa, opetussuunnitelmia ja käytäntöjä.

Talous siis jo on osa kasvatusta – mutta kenen talous? Hieman yksinkertaistaen voi todeta, että tasapainon vuoksi esimerkiksi myös ”solidaarisuustalouden täytyisi astua osaksi kasvatusta samoin kuin kapitalistinen talous on jo tehnyt” (Kruppa 2005, 27).

Brasilialaisen Sônia Kruppan solidaarisuustaloudelle esittämä vaatimus kasvatuksen osaksi astumisesta on toki mahdollista, mutta hegemonioiden horjuttaminen ei ole koskaan yksioikoista tai helppoa vaan vaatii aina eritasoista myyräntyötä ja sinnikästä vastapuhetta. Hegemonioiden horjuttamisen haastavuuden osoitukseksi sopii ajatusleikki siitä, hyväksyttäisiinkö koulujen yrittäjyyskasvatuksen nimellä kulkevan teemakokonaisuuden tilalle tai rinnalle vaikkapa solidaarisuustalouskasvatuksen tai solidaarisuustalouden pedagogiikan teemakokonaisuus yhtä sujuvasti kuin yrittäjyyskasvatus solahti aikanaan osaksi opetussuunnitelmia. Epäilen. Kasvatus- ja opetustyön tavoitteissa puhutaan kuitenkin jo nykyisellään senkaltaisista isoista teemoista kuten kansalaisuus, demokratia, ihmisoikeudet ja globaali vastuu, joiden vakavasti ottaminen tarkoittaisi väistämätöntä pysähtymistä perustavanlaatuisten kysymysten, kuten nykyisen talousjärjestelmän kiistämättömien ongelmakohtien ja sille vaihtoehtojen pohtimisen ääreen. Se tarkoittaisi siten myös nykyistä vähintäänkin paljon monipuolisempaa taloudellisen toimijuuden rakentumisen tukemista, jossa uskallettaisiin irrottautua kulutuksen ja talouskasvun ideologian yksinomaisuudesta.

Itse tutustuin solidaarisuustalouteen suorittaessani osaa jatko-opinnoistani Brasiliassa, São Paulon yliopiston kasvatustieteen laitoksella (FEUSP) vuonna 2009. Yksi kasvatustieteen maisteri- ja tohtoriopiskelijoille suunnatuista valinnaisista opintojaksoista oli ”Solidaarisuustalous ja kasvatus”. Lähes neljän kuukauden mittaisen opintojakson kuluessa perehdyttiin solidaarisuustalouteen sekä teoreettisesti että käytännön esimerkein ja tutustumiskäynnein esimerkiksi Brasilian Maattomien liikkeen (MST) leireille.

Opintojakso oli paitsi monien ajatusten ja toiminnan polkujen avaaja (ilman sitä olisin tuskin päätynyt mukaan esimerkiksi Suomen solidaarisuustalousverkoston toimintaan) myös tärkeä muistutus kasvatuksen kysymysten laveudesta ja yhteiskunnallisesta sidoksisuudesta, jotka suomalaisissa kasvatustieteissä valitettavan usein unohtuvat. Se muistutti myös, että yliopistossa on mahdollista rakentaa vallitsevaa järjestelmää kyseenalaistavaa ja sille vaihtoehtoja tarjoavaa vastapuhetta esimerkiksi valinnoilla siitä, mitä opetussuunnitelmaan sisällytetään. Käymäni yksittäinen opintojakso on siten perusteltua ymmärtää osaksi Gadottin hahmottelemaa laaja-alaista solidaarisuustalouden pedagogiikkaa.

Ajatus solidaarisuustalouden pedagogiikasta tulee siis nähdä vähintäänkin muistuttajana siitä, että kasvatamme kouluissa ja yliopistoissa aina – oppialasta riippumatta – myös taloudellisia toimijoita, joille voi ja tulee tarjota myös muunkaltaisia työkaluja kuin vallitsevassa talousjärjestelmässä toimimisen kilpailullisia eväitä. Taloutta voi ja tulee purkaa siitä mystiikasta, joka on opettanut meille talouden olevan asiantuntijoiden toimintakenttää sen sijaan, että se esitettäisiin meidän kaikkien yhteisenä asiana, yhteiselämän organisoimisen ja inhimillisten tarpeiden tyydyttämisen tapana.

Toisaalta voi pohtia voiko ”Brasilian mallin” mukaisten toimintatapojen omaksuminen paitsi edistää solidaarisuustaloutta myös jollakin tavoin kahlita tai kesyttää sitä. Esimerkiksi osuustoimintaa Suomen yliopistoissa jo opetetaan, kuten edellä kuvattiin, mutta se tarjoillaan lähinnä keinona toimia vallitsevan järjestelmän sisällä, korkeintaan sen raoissa, ei niinkään mahdollisuutena tavoitella kokonaan uutta, kestävämpää taloudellisen toiminnan paradigmaa. Monet Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisista liikkeistä ovat tällaisen tilanteen välttääkseen päätyneet rakentamaan kokonaisia omia koulutusjärjestelmiään halutessaan rakentaa nimenomaan vaihtoehtoa vallitsevalle (talous)järjestelmälle. Tällaisia ovat esimerkiksi Brasilian maattomien liike MST:n koulut ja yliopisto Escola National Florestan Fernandes sekä zapatistien SERAZLN (Sistema Educativo Rebelde Autónomo de Liberación Nacional) (ks. esim. Ryynänen 2012).

Solidaarisuustalouden edistämistä yliopistojen toimesta, mitä siis esimerkiksi läpi tekstin siteerattu kasvatustieteilijä Moacir Gadotti toivoo, ei kuitenkaan tule tulkita tilanteeksi, jossa itse liikkeessä käytävä keskustelu syrjäytettäisiin ja siirrettäisiin yliopistojen hallittavaksi ja määriteltäväksi. Brasilian yliopistojen solidaarisuustaloushautomot ovat solidaarisuustalouden tukijoita ja edistäjiä, eräänlaisia katalysaattoreita, jotka toimivat myös itse oppien yhdessä solidaarisuustaloustoimijoiden kanssa. Ne myös sijoittuvat sillä tavoin yliopistojen reunamille, että niissä on tilaa vastapuheelle, jonka oikeutuksesta koko yliopistoinstituution ei tarvitse olla samaa mieltä – eikä niin olekaan. Samankaltainen toimintamalli olisi erityisen tervetullut myös Suomeen tilanteessa, jossa solidaarisuustalouden ituja purskahtelee siellä täällä, mutta laajempi keskustelu aiheesta vielä puuttuu (esim. Alhojärvi ym., tulossa). Tämä toisi uudenlaisia näkökulmia myös ”työelämärelevanssin” pohtimiseen, mitä esimerkiksi yhteiskuntatieteellisiltä ja humanistisilta aloilta edellytetään koko ajan enemmän. Mikä Suomen yliopisto siis ottaa solidaarisuustaloushautomohaasteen ensimmäisenä vastaan?

Gadottin peräänkuuluttama yliopistojen rooli solidaarisuustalouspedagogiikan edistäjinä ja toteuttajina kutsuu yliopistot tai vähintäänkin osia niistä julkilausutun eettisiksi, kaikille hyvää elämää edistäviksi toimijoiksi. Tällaisina ne ottaisivat kantaa yksittäisten tutkijoiden tekstien ja toiminnan kautta kaikille hyvän elämän ja ekologisen kestävyyden edellytyksiin mutta myös osallistuisivat teoillaan niiden edistämiseen esimerkiksi tietoa levittäen, ruohonjuuritason toimijoiden kanssa yhteen liittoutuen ja radikaalisti demokraattisia kasvatuksen käytäntöjä edistäen. Käytännössä yliopistoinstituution kulkusuunta on 2010-luvulla kuitenkin ollut tyystin toinen, kohti yhä tiukempikierteisiä markkinavetoisuuden spiraaleja. Tämän vuoksi erilaiset vastapuhekeskittymät, esimerkiksi hiljattain Helsingin yliopistoon perustettu AGORA-tutkimuskeskus, ovat erityisen tarpeellisia – ja niitä tarvitaan lisää, sekä yliopistoon että sen ulkopuolelle (ks. esim. Salminen, Vadén & Suoranta 2009; Vapaa yliopisto -kollektiivi 2014).

Kutsu solidaarisuustalouden pedagogiikan harjoittamiseen ja edistämiseen tulee kaikkinensa ottaa vastaan laajalti. Kimmokkeet toisin toimimiseen voivat syntyä pienistä kipinöistä, ja ihan jokainen meistä voi osaltaan edistää ja toteuttaa solidaarisuustalouden pedagogiikkaa eri tavoin. Tärkeintä on kuitenkin itse solidaarisuustalouden pedagogisuus eli se, että lopulta ”ainoa tapa oppia rakentamaan solidaarisuustaloutta on harjoittaa sitä itse” (Singer 2005, 19).

Sanna Ryynänen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin AGORA-tutkimusyhteisön blogissa, http://blogs.helsinki.fi/agora-sje/wall/wall-suomeksi

Keskustelua julkaisusta voit jatkaa Yhteisalusta-foorumilla!

Kuva: Sanna Ryynänen

Lähteet:

Alhojärvi, T., Ryynänen, S., Toivakainen, N. & van der Wekken, R. (tulossa). Solidaarisuustalous. Teoksessa Jakonen, M. & Silvasti, T. (toim.) Talouden uudet muodot. Helsinki: Into Kustannus (ilmestyy keväällä 2015).

Cruz, A. 2002. As condições históricas da emergência da “economia solidária” no Brasil: as tendências estruturais do mercado de trabalho. Campinas: arquivo eletrônico, http://www. ucpel.tche.br/nesic, luettu 15.11.2014.

Cruz, A. 2014. El encuentro de los saberes en la construcción de la economía solidaria. Las incubadoras tecnológicas de cooperativas populares en Brasil. Voces en el Fénix, 38, 69–75, http://www.vocesenelfenix.com/sites/default/files/pdf/68_8_fenix38%20baja.pdf, luettu 23.11.2014.

Freire, P. 2005. Sorrettujen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino. [Alkup. 1968/1970].

Freire, P. 2006. Pedagogy of Hope. Reliving Pedagogy of the Oppressed. London: Continuum. [Alkup. 1992].

Gadotti, M. 2009. Economia solidária como práxis pedagógica. São Paulo: Editora e Livraria Instituto Paulo Freire.

Jaramillo, N.E. & Carreon, M.E. 2014. Pedagogies of resistance and solidarity: towards revolutionary and decolonial praxis. Interface: a journal for and about social movements 6 (1), 392–411, http://www.interfacejournal.net/wordpress/wp-content/uploads/2014/06/Interface-6-1-Jaramillo-and-Carreon.pdf, luettu 15.12.2014.

Kruppa, S. 2005. Uma outra economia pode acontecer na educação: para além da Teoria do Capital Humano. Teoksessa Kruppa, S.M.P.  (toim.) Economia Solidária e educação de jovens e adultos. Brasília: Inep/MEC, 21–30.

Köppä, T., Troberg, E. & Hytinkoski, P. 2008. Osuustoiminnan yliopisto-opetuksen aikamatka Suomessa. Teoksessa Kurki, S. & Kaipainen, R. (toim.) Tieteestä tekoja. Yliopisto yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tulkintoja maaseutukontekstissa. Helsinki: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, 141–159. http://www.helsinki.fi/ruralia/koulutus/coop/Osuustoiminta.pdf, luettu 16.11.2014.

Lopes, M.L.A., Singer, H. & Justo, M.G. 2005. Economia Solidária e sistemas públicos: uma experiência de democracia em uma escola pública. Teoksessa Kruppa, S.M.P.  (toim.) Economia Solidária e educação de jovens e adultos. Brasília: Inep/MEC, 69–81.

Miller, E. 2010. Solidarity Economy: Key Concepts and Issues. Teoksessa Kawano, E., Masterson T. & Teller-Ellsberg, J. (toim.) Solidarity Economy I: Building Alternatives for People and Planet. Amherst, MA: Center for Popular Economics.

Ryynänen, S. 2012. Kasvatuksellista taistelua ja taistelevaa kasvatusta: yhteiskunnalliset liikkeet ja yhteiskuntakriittiset kansalaisjärjestöt kasvatuksena ja kasvattajina. Teoksessa Atjonen, P. (toim.) Oppiminen ajassa – kasvatus tulevaisuuteen. Joensuun vuoden 2011 kasvatustieteen päivien parhaat esitelmät artikkeleina. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia 61, 309–322.

Salminen, A., Vadén, T. & Suoranta, J. 2009. Tuleva yliopisto. Internet-julkaisu: http://akateeminenkysymys.files.wordpress.com/2009/11/tuleva_yliopisto2.pdf, luettu 17.11.2014.

Singer, P. 2005. A Economia Solidária como ato pedagógico. Teoksessa Kruppa, S.M.P.  (toim.) Economia Solidária e educação de jovens e adultos. Brasília: Inep/MEC, 13–20.

Vapaa yliopisto -kollektiivi 2014. Vapaan yliopiston julistus. Commons.fi -online julkaisu 11.11.2014, http://www.commons.fi/vapaan-yliopiston-julistus, luettu 23.11.2014.

Stadin aikapankki viisi vuotta!

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2751″,”attributes”:{”alt”:”Aikapankki”,”class”:”media-image”,”style”:”width: 300px; margin: 5px; float: right; height: 152px;”,”typeof”:”foaf:Image”}}]]Stadin aikapankki täyttää tänään viisi vuotta! On viisi vuotta siitä, kun kansainväliselle paikallisrahojen ja aikapankkien verkkotorille Community Exchange Systems (CES) kirjattiin ensimmäinen tulokas Suomesta.

(English version below)

Taustalla oli epäonnistunut Kööpenhaminan ilmastokokous, jonka lannistamana pieni ryhmä ystävyksiä ryhtyi puuhaamaan konkreettista ja paikallista vaihtoehtoa. Näin päätettiin perustaa Kumpulan vaihtopiiri, joka puolen vuoden jälkeen muutti nimensä Stadin aikapankiksi. Yhden tunnin arvoksi tuli “tovi”. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Viiden vuoden aikana aikapankkiin on rekisteröitynyt 3300 jäsentä, joista noin kolmas osa ovat vaihtaneet palveluita 22 000 tovin verran. Viidessä vuodessa on pohdittu aikapankin arvoperustaa ja luotu yhteinen “Stadin aikapankin ABC”. Tässä yhteydessä on sovittu aikapankin toimintaperiaatteista ja tovivaihtojen pelisäännöistä. Vuosien varrella aikapankin mahdollisuuksia on laajennettu myös niin, että mukaan on liittynyt ruokaosuuskuntia ja yhteisöjä. Lisäksi Aika parantaa -verkosto on yksi Stadin aikapankista versonut oksa, jonka ansiosta tovituki auttaa monia vaikeuksia kohdanneita ihmisiä.

Stadin aikapankkia voi kuvailla monin tavoin. Yksi on lähestyä sitä yhteisenä oppimisprosessina, joka on auttanut ymmärtämään, miten hieno väline aikapankki on kulttuurin muuttamisessa. Jokainen aikapankissa tehty vaihto vie kohti tasa-arvoisempaa ja vastavuoroisempaa kulttuuria ja eettisesti kestävämpää taloutta. Uintiopetus, kotisivujen suunnitteleminen, peltotyö ja pellon antimet, mehulingon lainaaminen tai vaikkapa huolia kuuntelevan ihmisen löytäminen ovat käytännön vastauksia ihmisten tarpeisiin.

Aikapankista saatu apu herättää myös kysymyksen siitä, eikö talous ole pohjimmiltaan juuri tätä: yhteiselämän organisoimista kestävien arvojen pohjalta. Eikö talous ole yksinkertaisesti sitä, että kaikki voivat saada ja antaa ilman, että talouden rattaat riistävät ihmisiä ja luontoa?

Valuutta vaihdonvälineenä ei ole koskaan neutraali. Kansallinen raha on velkasuhde, johon talouspolitiikka vaikuttaa monin tavoin. Stadin aikapankissa käytettävät tovit ovat “aikavaluuttaa” mutta ne eivät ole hyödykkeitä, vaan yhteistä (commons) – yhteisen vaurauden säilyttämistä vastuullisesti ja yhteisiin päätöksiin perustuen. Tovin arvona on, että kaikkien aika on samanarvoista.

Aikapankkien ja tovien mahdollisuudet ovat kiinnostaneet viiden vuoden aikana laajalti ja erilaiset tahot ovat esittäneet aikapankeista mielipiteitään esimerkiksi mediassa, yleisökeskusteluissa, kouluvierailuilla ja poliittisten päätösten areenoilla. Myös Helsingin kaupungin vuonna 2012 lanseeraama globaalin vastuun strategia on merkittävällä tavalla nostanut esille tarvetta kehittää edelleen aikapankkeja ja paikallistaloutta. Paikallisesta vaihtopiiristä onkin versonnut laajempi yhteiskunnallinen keskustelu siitä, minkälaista taloutta ja turvaverkkoja tarvitsemme ja mikä voisi olla vaihtoehtoisten valuuttojen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa.

Viiteen vuoteen mahtuu myös takaiskuja. Aikapankkitoiminnan roolia kavennettiin viime marraskuussa julkaistussa vaihtotyötä koskevassa verottajan ohjeistuksessa harmillisella tavalla. Perusongelmaksi muodostui se, että vallitseva lainsäädäntö ja verohallinnon tulkinnat eivät voineet käsittää toveja arvona, jota ei voi rinnastaa euroihin. Ohjeistuksen mukaan kaikki ammattitaitoa tai koulutusta vaativat säännölliset vaihdot tulee ilmoittaa verotuksessa niin, että niiden arvo käännetään euroiksi. Tämä tuhoaa aikapankin tasa-arvoperiaatteen.

Stadin aikapankkilaiset ovat pyrkineet jatkamaan keskustelua “aikaverotuksesta” eli siitä, miten tovien avulla voitaisiin tukea monenlaisia julkisia toimijoita. Jos esimerkiksi kaupungin vanhusten palvelukeskus liittyisi Stadin aikapankkiin, jäsenistä voisi löytyä monenlaista harrastustoiminnan järjestäjää. Tai toviveron avulla voitaisiin perustaa erilaisia autonomisia luovia projekteja, jotka tuottavat sekä julkisen hallinnon että kaupunkilaisten mielestä tärkeitä palveluja tovien avulla.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut eivät näytä vieläkään etenevän suotuisasti. Onneksi on yhä enemmän paikallisia aloitteita ja ihmisiä, jotka kyseenalaistavat markkinatalouden kyvyn ratkaista ekologiset ja sosiaaliset ongelmat. Onneksi myös Stadin aikapankilla on ollut viiden vuoden aikana lukuisia tukijoita, jotka ovat ensinnäkin liittyneet jäseniksi ja tehneet vaihtoja.

Kiitos kaikille rohkeille aikapankkilaisille! Kiitos myös kaikille aikapankkien ystäville, jotka ovat neuvoneet ja insiroineet meitä, esitelleet aikapankkia tilaisuuksissa, esiintyneet mediassa ja yrittäneet pitää lippua korkealla kaupungin- ja valtionhallinnossa! Yhdessä teemme maailman paremmaksi – tovi kerrallaan!

STAP-ryhmä

http://stadinaikapankki.wordpress.com/

***

 

Helsinki timebank 5 years!

 

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”2756″,”attributes”:{”alt”:”Aikapankki”,”class”:”media-image”,”height”:”147″,”style”:”width: 251px; height: 123px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”300″}}]]Helsinki timebank (Stadin aikapankki) is celebrating 5 years today! Its five years ago, that a first Finnish exchange group was created on the international local currency and timebank platform Community Exchange Systems (CES).

It was against the backdrop of yet another Climate Summit in Copenhagen failing to come up with real solutions, that a small group of neighbourhood friends made the decision to set up an alternative exchange system in their Kumpula neighbourhood in Helsinki. After half a year Kumpula exchange rink became Helsinki Timebank, the value of one hour became a “tovi” (a "moment" in Finnish) … and in these five years 3300 interested people registered onto Helsinki timebank, of which about one third exchanged services for some 21000 tovi’s.

In these five years the timebank's values were charted and Helsinki Timebank’s ABC was written down, in which the timebanks principles and rules of working were laid out. The possibilities of the timebank were enlargened by several actors as among other food cooperatives joining, whilst the timebanks workings also led to the development of the Time heals network which has been giving many a moment of ‘tovisupport’ to people encountering difficulties.

Helsinki timebank’s years have been and can be described in so many ways. One way is to say that Helsinki timebank has been a worthy collective learning process, which has led to appreciate how good a tool for cultural change the timebank is. Every exchange done in the timebanks leads towards a more equal and reciprocal culture and towards a more ethical and sustainable economy.  Swimming lessons, a listening ear, website building, working on the plot towards harvesting, and the borrowing of a juice presser – these are all practices full filling real needs.

Reviewing these activities done through the timebank brings up the question that is this not exactly what economy is about : the sum of the ways we organise life together. And should then not all of this economy be based on principles and values upholding (and not exploiting) people and nature?

A mode of exchange, a currency, is never neutral. A currencies (national) context, its design and developmental process will give rise to a political economy of the currency. The potential of Helsinki timebank’s (time) currency which is not a commodity but a commons co-governed and carried responsibility for by its users, has been put forward during public discussions, events, and school presentations to the general public, media and students, as well as in political and public sphere arenas. Also Helsinki city’s global responsibility strategy launched in 2012 has in a significant way raised the need to develop timebanking and the local economy. The experience of the local exchange rink has given rise to larger societal discussions regarding what kind of an economy we want, and regarding what the role of alternative currencies in Finnish society can be.

Some set-backs also in these five years. The space for timebanking's development and thus contribution in society was unfortunately shrunk last year, following the coming out of guidelines on timebanking and taxation. In those guidelines, a basic problem lies in the fact that the tax administration has failed to assess and interpret legally the timebank’s time credits as a value which is not comparable to euro’s. According to the guidelines all skilled work exchanged in the timebank is to be taxed in euro’s according to the supposed market value of the services received. This destroys the equality fundamental of the workings of Helsinki timebank.

Helsinki timebank has expressed its strong want to continue the discussion on timebanking and taxation – including an assessment of its (internal) timetax, which could be used to support many different forms of co-production (between timebankers and the city).  A time tax could also be used to start up all kinds of autonomous creative projects, services or goods that are deemed important by both the city and timebank members.

Five years later, the current climate discussions once again do not seem to be furthering real solutions in any way, with precursors pointing to an only strengthened ambiguous focus on markets as delivering. Fortunately however, there is a growing amount of local initiatives and people, which are questioning the capacity of markets to be delivering in social and ecological terms. Helsinki Timebank has had many supporters in these five years, which have joined as members and have been doing exchanges.

A big cheers to all of our involved members! And a warm thank you also to all the friends of our timebank! which have advised and inspired us, which have spoken on the potential of our timebank during different events and in the media, and which have carried its flag high in sessions of city and state governing bodies… Together we are taking steps in a good direction – one tovi at a time!

Helsinki timebank group

http://stadinaikapankki.wordpress.com/

Kuva: http://www.estrelladigital.es/media/estrelladigital/images/2014/09/12/2014091217090996168.jpg

Commons.fi ja Solidaarisuustalous Pixeliähkyssä!

 
Commons.fi osallistuu Pixelache -festivaaleille Helsingin Vartiosaaressa 7.- 8.6.2014. Festivaaleilla esittelemme julkaisua ja solidaarisuustalouden kartoitusta sekä ideoimme sisältöjä ja kehitämme työnjakoa julkaisun edistämiseksi

Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan ja keskustelemaan! Tapahtumassa julkaistaan myös uunituore keskustelufoorumi Yhteisalusta. Keskustelut käydään sekä suomeksi että englanniksi ja työpajojen aikataulut sovitaan joka päivä erikseen.

”Pixelache on monialainen kokeellisen taiteen, suunnittelun ja tutkimuksen verkosto. Festivaali kokoaa yhteen satoja kansainvälisiä ja paikallisia taiteen, designin, tutkimuksen ja aktivismin harrastajia sekä ammattilaisia. Tapahtuman teemaana on tänä vuonna “The Commons”; avoimen lähdeköödin, lisenssoinnin ja kulttuurin haasteet ja näkökulmat. Alateemoina käsitellään bioteknologian, urbaanin kulttuurin ja tieteen avoimuuden, yhteisöllisen jakamisen ja tiedon kysymyksiä.”

http://www.pixelache.ac/fi/

Commons.fi and Solidarity economy at Pixelache!
A working group from Commons.fi and Solidarity Economy network participate in Pixelache -festival at Vartiosaari, Helsinki 7. – 8.6. We present the projects and discuss together with the audience about the relevant topics that should be covered in the publication. We divide tasks and plans for the future development of the project.
Everyone is welcome to join the festival and the workshop! In addition we publish our new discussion forum Yhteisalusta for the common use. The discussion will be held flexibely in Finnish and English. Timetables of the workshops will be decided in the morning for each day.
”Pixelache Helsinki is a transdisciplinary platform for experimental art, design, research and activism. The festival brings together hundreds of international and local proffesionals and hobbiers in arts, design, research and activism. This year’s theme of the festival is ”The Commons”; the challenges and viewpoins of open source licencing and culture and the questions of biotechnology, urban culture and collective sharing of knowledge and scientific results.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Commons.fi mukana Suomen sosiaalifoorumissa

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”1956″,”attributes”:{”alt”:”Suomen sosiaalifoorumin kuva”,”class”:”media-image”,”height”:”257″,”style”:”width: 250px; height: 137px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”470″}}]]“Ennemmin kuin tuotannon tapa, solidaarisuustalous on elämäntapa. Sitä kannattelee yhteistoiminnallisuuden ja paremman yhteiselämän henki.”  – Moacir Gadotti

“Todistamme uuden tuotantotavan prototyypin syntyä. Se perustuu hajautetuille yhteistoiminnan muodoille. Se kehittyy kapitalismin sisällä aivan kuten Marx esitti, kuinka kauppa- ja teollisuuskapitalismi kehittyivät feodaalisen järjestelmän sisällä. Toisin sanoen järjestelmämuutos on jälleen käsillä mutta odottamattomalla tavalla, ei sosialistisena, vaan commonseille perustuvana vaihtoehtona.” – Michel Bauwens

Kenellä on oikeus määritellä, puhua ja kuvitella talous? Kapitalismin sanakirja sisältää niin solidaarisuustalouden rakentamisen kuin commonsitkin osana vaihtoehtoista sanastoa taloudesta keskustelemiseksi. Gadottin ajatukset solidaarisuustaloudesta ovat yhteisiä myös sellaisille globaaleille ajattelutavoilla kuten Buen Vivir, Ubuntu ja Swaraj, jotka viittaavat pyrkimykseen suojella ja kehittää käytäntöjä, joissa ihmiset ja planeetta asetetaan pääoman etuja vastaan. Niissä Etelästä ja alkuperäiskansoilta oppiminen yhdistyy pyrkimykseemme rakentaa radikaalia demokratiaa Pohjoisen kaupungeissa. Aikana, jona kasvu on saavuttanut perustavat ekologiset ja sosiaaliset rajansa, ne voivat informoida meitä vaihtoehtoisista kehitysteistä kapitalistisen kasvun tuolle puolen.

Sellaisina ne ovat osa talouden ja tuotannon muutosta kohti commons-perustaista vertaistuotantoa, josta Bauwenskin puhuu. Kyse on hajautetusta tuotannosta, yhteisestä luomisesta ja yhteiskuluttamisesta kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kehittämiin avoimen tiedon ja osallistumisen käytäntöihin perustuen.

Ensimmäiset pilotit ovat jo matkalla. Kuinka pitkälle ne kantavat ja kykenevät avaamaan tietä uusille yhteistekemisen käytännöille, joissa “vapaus on vastuu”? Keskeistä ovat pedagogiset oppimisprosessit, joissa ihmiset rakentavat solidaarisia yhteiskunnallisia suhteita sekä yhdistävät teorian käytäntöön ja käytännön teoriaan eri puolia vahvistavalla tavalla. Tervetuloa kartoittamaan ja keskustelemaan näistä kysymyksistä kanssamme!

Commons.fi listaa sosiaalifoorumin tapahtumat, joissa se on joko järjestäjänä tai joihin sen aktiiveja osallistuu puhujina, olkaa hyvä!

 

Kapitalismin sanakirja

Lauantai 26.4. klo 12 – 13.30, luokka 11

Kapitalismin sanakirja -teoksen julkistamistilaisuus. Kapitalismin sanakirjassa eri alojen tutkijat ja kansalaisaktivistit selittävät kapitalismin keskeiset käsitteet. Mistä ne ovat peräisin, mitä ne merkitsevät, miten niitä voisi ajatella toisin?

http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma/kapitalismin-sanakirja/

 

Buen Vivir

Lauantai 26.4. klo 14 – 15.30 & klo 16 – 17.30 , luokka 13

Kaksiosaisessa sessiossa keskustellaan Latinalaisesta Amerikasta alkuperäiskansojen keskuudesta lähteneestä Buen Vivir -ajattelusta eräänä ratkaisuna ekologis-kulttuuriseen kriisiin. Kysymme, miten ajattelutapa on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin, ja voisiko Suomessa syntyä kokoavaa runsastuvaa toimintaa olemassa olevien yhteisötalous-, kohtuus- ja vastaavien liikkeiden pohjalta.

Ensimmäinen sessio on ”perinteisen” seminaarin muotoinen, jossa avataan globaalissa etelässä levinnyttä buen vivir -ajattelua eurooppalaiseen ja suomalaiseen suuntaan, ja jälkimmäinen toteutuu osallistavana, avoimena keskustelutilana, jossa pyritään yhdessä kartoittamaan mahdollisia tulevia toiminta-askelia.

http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma/hyva-elama-buen-vivir-hyvan-elaman-liiketta-luomassa/

http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma/hyva-elama-buen-vivir-hyvan-elaman-liiketta-luomassa-2-sessio/

 

Commonsit, solidaarisuustalous ja uuden talouden liikkeet

Sunnuntai 27.4 klo 11 – 12.30, luokka 35

Keskustelu ajankohtaisesta työstä commonsien ja solidaarisuustalouden puolesta niin Suomessa kuin maailmalla. Työpajassa esitellään erilaisten toimijoiden lähestymistapoja yhteistuotantoon ja -resursseihin sekä talouden demokratisointiin. Työpajassa myös kartoitetaan solidaarisuustalouden toimijoita sekä ideoidaan Commons.fi -julkaisun aiheita. Rakennamme yhteistä liikehdintää uusien talouksien puolesta. Mitä me tarvitsemme, että uusi voisi kukoistaa? Mitkä ovat uuden talouden konfliktit, joihin meidän tulisi osallistua?

Järjestäjät: Kepa ry, Commons.fi, Solidaarisuustalousverkosto ja Siemenpuu-säätiön Latinalaisen Amerikan ohjelmaryhmä

http://www.kepa.fi/

http://www.commons.fi/

http://www.siemenpuu.org/fi/

 

Taisteleva tutkimus

Sunnuntai 27.4 klo 11 – 12.30, luokka 21

Miksi tutkimusta tehdään? Kuka sitä tekee? Kenelle se on tarkoitettu? Kuka siitä hyötyy? Mitä merkitystä sillä on ja voisi olla? Voiko tutkimuksella muuttaa maailmaa?

Työpajassa herätellään keskustelua tutkimuksesta aktivismina eli yhtenä osallisena oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta edistävissä kamppailuissa. Taisteleva tutkimus -kirjan (Into, 2014) toinen kirjoittaja Sanna Ryynänen (Itä-Suomen yliopisto) käy alustuksessaan läpi esimerkkejä tutkija-aktivisteista ja siitä, miten tutkijat ja aktivistit ovat lyöttäytyneet yhteen rakentamaan parempaa maailmaa. Keskustelussa pohditaan yhdessä taistelevan tutkijan toimintatapoja, mahdollisuuksia ja haasteita yhteiskunnallisen muutoksen edistäjänä. Keskustelun lomassa kuullaan omakohtaisia kokemuksia taistelevasta tutkijuudesta.

http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma/taisteleva-tutkimus/

 

Taisteleva kasvatus Latinalaisessa Amerikassa – kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa

Sunnuntai 27.4 klo 13 – 14.30, luokka 12

Työpajassa esitellään kolmen esimerkin kautta Latinalaisen Amerikan pedagogisia menetelmiä omaehtoisen toimijuuden, solidaarisuuden ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan vahvistamiseksi. Tilaisuudessa keskustellaan erilaisten pedagogisten menetelmien mahdollisuuksista taistella eriarvoisuutta ja valtahierarkioita vastaan, niin Latinalaisessa Amerikassa kuin Suomessakin.

http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma/taisteleva-kasvatus-latinalaisessa-amerikassa-kohti-oikeudenmukaisempaa-yhteiskuntaa/

 

Millaista lähidemokratiaa tarvitsemme? Suuri lähidemokratiakeskustelu

Sunnuntai 27.4.2014 klo 13 – 14.30, auditorio

Millaisia kokemuksia syntyi Helsingin lähidemokratiapiloteista? Entä mitä yhdistykset ajattelevat lähidemokratiasta ja miten niiden pitäisi jatkossa kehittää toimintaansa? Auttaako sosiaalinen media ja jäsendemokratian lisääminen, ja mikä rooli on asuinalueiden erilaisella sosiaalisella rakenteella? Onko lähidemokratia vain edustuksellisen demokratian mukava lisä, vai syntyykö nykyisten kokeilujen pohjalta tulevaisuuden kansanvalta?

http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma/millaista-lahidemokratiaa-tarvitsemme-suuri-lahidemokratiakeskustelu/

https://www.facebook.com/events/1418972838357459/

 

Kuva: Suomen Sosiaalifoorumi 2014, http://sosiaalifoorumi.fi

Suomen Sosiaalifoorumissa tavataan!

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”1956″,”attributes”:{”alt”:”SSF”,”class”:”media-image”,”height”:”257″,”style”:”width: 210px; height: 115px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”470″}}]]Tule keskustelemaan kanssamme Suomen sosiaalifoorumiin commonseista, solidaarisuustaloudesta, talouden uusista muodoista sekä lähidemokratiasta!

Suomen sosiaalifoorumi järjestetään 26.-27.4.2014 ruotsinkielisellä työväenopistolla Arbiksella Helsingissä.

Foorumin koko ohjelman näet täältä: http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma.

— —

Commonsit, solidaarisuustalous ja uuden talouden liikkeet

Suomen sosiaalifoorumissa, Arbis, Dagmarinkatu 2, Helsinki

Sunnuntai 27.4.2014
klo 11 – 12.30, luokka 35

Keskustelu ajankohtaisesta työstä commonsien ja solidaarisuustalouden puolesta niin Suomessa kuin maailmalla. Työpajassa esitellään erilaisten toimijoiden lähestymistapoja yhteistuotantoon ja -resursseihin sekä talouden demokratisoinnin työnsarkaan. Yhteistä liikehdintää uusien talouksien puolesta, tositarkoituksella.

Järjestäjät: Kepa ry (http://www.kepa.fi/), Commons.fi (http://www.commons.fi), Solidaarisuustalousverkosto ja Siemenpuu-säätiön Latinalaisen Amerikan ohjelmaryhmä (http://www.siemenpuu.org/)

http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma/commonsit-solidaarisuustalous-ja-uuden-talouden-liikkeet/

https://www.facebook.com/events/621417817939990/

— —

Millaista lähidemokratiaa tarvitsemme? Suuri lähidemokratiakeskustelu

Suomen sosiaalifoorumissa, Arbis, Dagmarinkatu 2, Helsinki

Sunnuntai 27.4.2014
klo 13 – 14.30, auditorio

Millaisia kokemuksia syntyi Helsingin lähidemokratiapiloteista? Entä mitä yhdistykset ajattelevat lähidemokratiasta ja miten niiden pitäisi jatkossa kehittää toimintaansa? Auttaako sosiaalinen media ja jäsendemokratian lisääminen, ja mikä rooli on asuinalueiden erilaisella sosiaalisella rakenteella? Onko lähidemokratia vain edustuksellisen demokratian mukava lisä, vai syntyykö nykyisten kokeilujen pohjalta tulevaisuuden kansanvalta?

Keskustelua avaavat Antti Lindtman SDP:stä, Timo Järvensivu Maunulan lähidemokratiapilotista, Janne Kareinen Arabianrannan Artova-kaupunginosayhdistyksestä ja suunnittelija Marion Fields OK-opintokeskuksesta. Keskustelua luotsaa Heikki Ketoharju.

Järjestäjät: Commons.fi -verkkolehti, Kalevi Sorsa -säätiö, Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry ja OK-opintokeskus

http://www.sosiaalifoorumi.fi/ohjelma/millaista-lahidemokratiaa-tarvitsemme-suuri-lahidemokratiakeskustelu/
https://www.facebook.com/events/1418972838357459/

— —

Kuva: Suomen sosiaalifoorumi, http://www.sosiaalifoorumi.fi