Hugo Chávez aloitti Venezuelassa vuonna 1999 “bolivaarisen vallankumouksen”. Sen tarkoituksena on synnyttää maahan solidaarista yhteisötaloutta. Osuuskunnilla rakennetaan työpaikkademokratiaa.
Bolivaarisen vallankumouksen käsite viittaa 1800-luvun vaihteessa eläneeseen vallankumousankariin Simón Bolívariin (1783-1830), jonka johdolla Venezuela, Bolivia, Ecuador, Peru ja Kolumbia itsenäistyivät siirtomaavallan ikeestä. Bolívar oli liberaali edistyksellinen, joka ajoi roturajat ylittävää Etelä-Amerikan liittovaltiota. Hanke ei toteutunut, mutta elämänsä loppuvuodet Bolivar sai toimia perustamansa Suur-Kolumbian (Kolumbia, Ecuador ja Venezuela) presidenttinä.
Chávezin bolivaariseksi vallankumoukseksi nimetty prosessi käynnistyi vuonna 1999 annetulla uudella perustuslailla, jonka strategiset linjaukset käsittävät tärkeimpien teollisuuden alojen valtiollistamista, osallistuvan demokratian kehittämistä sekä osuuskuntatalouden rakentamista yhdessä laajemman yhteisötalouden projektin kanssa.
Tavoitteena on vahvistaa tasa-arvoa, luoda työpaikkoja ja kohentaa koko kansan toimeentuloa – sekä toteuttaa “2000-luvun sosialismia”, kuten Chávez on brändännyt.
Nykyään, Chávesin kuoltua vuonna 2013, vahvasti henkilökultin ympärille rakennettu sosialistisen vaihtoehdon palauttaminen on käynyt epävarmemmaksi. Silti edelleen Venezuela menee eteenpäin solidaarisen yhteisötalouden tiellä.
Osuuskunnan nousu ja tuho
Varsinaiseen nousuun osuuskuntatoiminta lähti Venezuelassa vuonna 2001 kun perustuslaki sai rinnaleen uuden osuuskuntalain. Merkittävää on ollut myös vuonna 2004 perustetun erityisen yhteisö- ja paikallistalouden asioista vastaavan ministeriön aloittaminen (Ministry of Popular Economy, MINEP).
Kun Venezuelassa vuonna 1998 oli vain noin 800 erilaista osuuskuntaa ja niihin kuului noin 20 000 ihmistä, niin vuoteen 2008 mennessä uusia osuuskuntia perustettiin yli 100 000 ja niihin liittyi yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Alettiin puhua “osuuskuntabuumista”, johon osuuskuntien lisäksi kuului osallistuvan budjetoinnin ja paikallisneuvostojen kehittämistä.[1]
Suhteellisuutta suuriin lukuihin toi kuitenkin nopeasti tieto, että vain noin 23% perustetuista osuuskunnista myös toimi aktiivisesti. Buumin jälkeen Venezuelaa onkin kutsuttu myös osuuskuntien hautausmaaksi. Nopean kadon lisäksi Venezuela on joutunut kamppailemaan “vääriä osuuskuntia” vastaan joidenkin yrittäjien perustaessa osuuskuntia vain verohelpotusten ja tukien lypsämiseksi.
Joka tapauksessa osuuskuntia on buumin taittumisestakin huolimatta syntynyt Venezuelaan merkittävästi. Kolumbiassa osuuskuntia on vain muutamia tuhansia, Argentiinassa toistakymmentä tuhatta ja Brasiliassa parikymmentä tuhatta.
Venezuelassa aktiivisia osuuskuntia toimi vuoden 2008 arvioiden mukaan yhä 50 000-60 000. MINEP:n mukaan osuuskunnissa toimii yli 5% kaikesta työvoimasta. Valitettavasti tämän uudempia tilastoja en ole nähnyt.[2]
Valtio “fasilitoijana”
Kuuban tavoin myös Venezuelassa rakennetaan komboa, jossa kansalaisten vapaan yhteisomistuksen ja yhteisen päätöksenteon rakenteita pystytetään yksityisen ja julkisen sektorin rinnalla. Yhteisötalouden luominen on selkeä valtiollinen tavoite. Toisaalta Kuubasta poiketen Venezuelan valtio ei kuitenkaan toimi varsinaisesti osuuskuntien perustamiseksi tai pyri muuttamaan valtionyrityksiään osuuskunniksi, vaan se ennemminkin tukee osuuskuntasektorin tulemista suosimalla niitä.
Hallituksen keinot ovat sisältäneet muun muassa valistuskampanjoita, halpoja lainoja, verohelpotuksia, teknistä tukea sekä julkisten hankintojen teettämistä osuuskunnilla. MINEP työskentelee aktiivisesti osuuskuntien ja muiden yritysten välisten kauppasuhteiden kehittämiseksi. Yhteisötalouden vahvistaminen perustuu näkemykselle “endogeenisesta kehityksestä”, jonka tarkoituksena on mobilisoida inhimillisiä resursseja paikallistalouksia vahvistamalla. Tämän uskotaan vahvistavan samalla tasa-arvoa, solidaarisuutta ja ihmisten mahdollisuuksia kehittää itseään.[3]
Venezuelan osuuskunnista kolmannes toimii kaupan sekä hotelli- ja ravintola-alalla, toinen kolmannes logistiikassa ja viestinnässä, viidennes maataloudessa, metsästyksessä ja kalastuksessa ja hieman alle kymmenys teollisessa tuotannossa.[4]
Venezuelan osuuskuntalaki kiinnittää erityistä huomiota työpaikkademokratiaan. Varmistaakseen osuuskuntien todella toimivan osallistavina työyhteisöinä laissa määrätään, että osuuskunnan kokous on päätösvaltainen vain mikäli puolet jäsenistöstä on läsnä. Äänestyksissä ja sääntömuutoksissa suhde on kolme neljäsosaa. Laki myös sanoo, että osuuskunta voi palkata ulkopuolisen määräaikaisen työntekijän vain kuudeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen työntekijä on otettava osuuskunnan jäseneksi.[5]
Tom Mallesonin mukaan työosuuskunnilla on tärkeä strateginen rooli Venezuelan uudessa sosialismissa. Työosuuskunnista odotetaan demokraattisia työpaikkoja. Niiden tarkoituksena on antaa ihmisille välineitä rakentaa paikallisyhteisöjään itsehallinnollisesti. Kyse on sekä vallasta että vastuusta yhteisölliseen toimintaan. Jos projekti onnistuu, niin Venezuelaan vakiintuu uusi yhteisöllinen ja ihmisiä osallistava instituutio.[6]
Ongelmia kuitenkin on. Vaikka osuuskunnat ovat jäsendemokraattisia, niissä toistuvat monet yhteiskunnan yleisemmät eriarvoisuudet. Nämä koskevat esimerkiksi vähemmän koulutettuja ihmisiä sekä naispuolisia jäseniä. Muodollisesta yhteisomistuksesta ja osallistumisoikeudesta huolimatta yhteiskunnan vähävaltaisimmilla ryhmillä on myös osuuskunnissa vaikeuksia päätöksentekoon osallistumisessa ja siihen vaikuttamisessa. Mallesonin mukaan eriarvoisuuden ongelmaa voidaan ratkoa vain, jos osuuskunnissa harjoitetaan työtehtävien kierrättämistä, hallinnollisiin tehtäviin valmentavaa koulutusta sekä jatkuvaa yhteisten asioiden kriittistä puintia. Valtiolla on pyrkinyt ottamaan roolia tässäkin järjestämällä osuuskuntakoulutusta ja valistuskampanjoita.
Venezuela haastaa ajatuksen siitä, että yhteiskunnallinen muutos olisi rakennettava vain “alhaalta ylös”. Yhteiskunnallisissa liikkeissä lähdetään helposti siitä, että valtiollinen vallankumous syö välttämättä lapsensa. Muutoksen kaava on valtion vetäytyminen ja ihmisten aktivoituminen. Mallesonin mukaan Venezuela asettaa kuitenkin kysymyksen yhteiskunnallisen muutoksen rakentamisesta vapaan kansalaistoiminnan ja valtiollisen ohjauksen välisenä vuorovaikutuksena.
Valtion roolin Malleson näkee eräänlaiseksi “fasilitoijaksi”. Valtio on ohjaus- ja tukirakenne, joka antaa teknistä apua, määrää juridisista puitteista, antaa taloudellisia resursseja sekä valaa ideologista luottamusta. Osuuskuntabuumiin sisältyneestä kuplasta huolimatta voidaan kysyä, olisiko osuuskuntien ja paikallisneuvostojen rakenne voinut syntyä ilman valtion roolia.
Tietysti kehitys on vielä kauhean avoin ja jättää paljon arvailujen varaan. Malleson korostaa, että olennaista on ollut valtion pidättäytyminen vain fasilitoijan rooliin. Vain näin uudet rakenteet voivat organisoitua itsenäisesti. Toisaalta on selvää, että vain valtion aktiivinen tuki varmistaa niiden toimintatilan.
Yhteisötalouden vaikea välitila
Mallesonin arvio saattaa heijastella enemmän toiveajattelua kuin tarkkaa tilanneanalyysia. Määrällisen kon lisäksi bolivaarista osuuskuntaliikettä on arvosteltu valtiollisesta riippuvuudesta. Osuuskuntia on syntynyt tiuhaan, mutta myös lakkaamisprosentti on korkea.[7]
Ongelmia on myös työpaikkademokratian toteutumisessa, vaikka juuri se on projektin kärkiä. Jo mainittu vähävaltaisempien ryhmien tasa-arvoinen osallistuminen on jatkuva haaste. Ongelmana on yhtä aikaa sekä matala koulutustaso ja kokemattomuus että syrjivä ja väheksyvä kulttuuri.
Asia on kuitenkin monimutkaisempi. Ongelmistaan huolimatta työpaikkademokratiasta saadut kokemukset ovat Venezuelassa olleet lupaavia. Vaikka yleisemmät ongelmat toistuvat, niin työpaikkademokratia tuottaa kuitenkin uusia kokemuksia.
Osallistuvan demokratian on todettu vahvistavan osallistumisvarmuutta, selkeyttävän yhteisiä mielipiteitä sekä tuottavan kokemusta yhdessäoppimisesta ja henkilökohtaisesta muutoksesta. Osuuskunnat rakentavat opiskelevaa toimintakulttuuria. Työpaikkademokratia toimii vallitsevia eriarvoisuuksia vastaan, vaikka niitä samalla ilmeneekin.[8]
Työpaikkademokratiaa käytännössä
Yksi bolivaarisen osuuskuntaliikkeen onnistuneista osuuskunnista on Mudebar, 42 naisen osuuskuntaompelimo, joka tuottaa tekstiilejä ja vaatteita paikallisten koulujen, virastojen ja tavallisten ihmisten käyttöön. Osuuskunta koostuu vähävaraisista ja kouluttamattomista naisista, jotka ovat perustaneet osuuskunnan valtion kurssituksen, luototuksen ja rahoituksen turvin.
Tekstiilialan osuuskunta Venezuela Avanza on 209 työntekijänsä omistama start up, jonka perustajat olivat naapuruston työttömiä naisia. Osuuskuntaa maksaa kaikille tasapalkkaa ja pitää kuukausittain yleiskokouksen, jossa asioista päätetään. Kun osuuskuntien kertomuksia lukee, niissä korostuvat oppiminen ja emansipaatio. Venezuelassa toimii myös naisten kehityspankki, joka jakaa mikroluottoja erityisesti naisten osuuskuntien perustamiseen.[9]
Venezuelan osuuskuntaliikkeen ehkä tunnetuin nimi on kuitenkinb jo vuonna 1967 perustettu Cecosesola (Central de Cooperativas de Servicios Sociales de Lara), joka on 50 eri organisaation muodostama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on tuottaa palveluja vähävaraisille. Pienlainojen, hautajaispalvelun, terveydenhuollon, siivouspalvelun ja mun lisäksi se pyörittää elintarvike- ja päivittäistavarakauppaa, joka myy osuuskunnan omien maanviljelijöiden ja muiden jäsenten tuotteita. Cecosesola pyrkii myymään alle markkinahintojen, mutta silti maksamaan työntekijöilleen kaksi tai kolme kertaa minimipalkan verran. Jäseniä osuuskunnassa on 1300.[10]
Cecosesola on oikeastaan eri organisaatioiden välinen liittouma. Sillä on myös tietoinen aatteellinen tehtävä. Se tavoittelee solidaarista ja hierarkiatonta työntekijäyhteisöä. Cecosesola aloitti perinteisenä osuuskuntana johtokuntineen, mutta sen toiminta-ajatus käännettiin nopeasti ympäri. Johdon tehtäväksi tuli vain koordinoida ja organisoida osallistumista, jota varten on kehitetty eritasoisia kokouksia. Osuuskunta toteuttaa osallistuvaa demokratiaa, ja sen tavoitteena on organisatorinen ja henkilökohtainen muutos.[11] [12]
Cecosesolassa toimiva suurin yksittäinen yritys on Barquisimeton ruokaosuuskunta, jonka kaupat palvelevat arviolta jopa 25-30% kaupungin asukkaista. Ruokaosuuskunnan omistavat sen 470 työntekijää. Osuuskunnassa pyritään päättämään konsensushegessä ja kaikki saavat samaa palkkaa.[13]
Suuri on kaunista
Cecosesolaa tutkineen Kathryn Brignacin mukaan Cecosesola edistää naisten emansipaatiota. Työstä saadun reilun palkan lisäksi osallistuminen demokraattiseen, epähierarkkiseen ja mukaansa sisällyttävään työyhteisöön on voimaannuttava ja vapauttava kokemus. Jokaisen ääntä kuunnellaan ja jossa jokaisella on vaikutusta päätöksiin. Brignac korostaa osuuskunnissa syntyvää naisten välistä solidaarisuutta, joka toteutuu arjen vastuisiin liittyvien taakkojen jakamisena.[14]
Cecosesolassa tärkeää on varsinkin työtehtävien kierrättäminen. Osuuskunnassa ei tehdä vain yhtä asiaa, vaan työt kiertävät – myös yli sukupuolittuneen työnjaon rajojen. Sekä miehet että naiset tekevät töitä sekaisin ja kaikkien on tehtävä myös epämieluisia töitä. Brignacin mukaan tehtävien kierrättäminen on Venezuelan osuuskunnissa yleisempääkin.[15]
Usein ajatellaan, että osuuskunnan jäsendemokraattisuus katoaa osuuskunnan kasvaessa. Cecosesola on kuitenkin esimerkki ison mittakaavan osuuskunnasta, joka harjoittaa osallistuvaa demokratiaa. Samalla Cecosesola on taloudellisesti kannattava.
Bolivaarinen vallankumous etenee vain, mikäli se onnistuu vapauttamaan paikallisyhteisöt ja inhimilliset voimavarat. Työpaikkademokratia kytkeytyy henkilökohtaiseen muutokseen. Valtiolla on roolinsa kolmannen tilan avaamisessa, mutta se voi olla vain rinnalla.
Jukka Peltokoski
Kirjoitus on osa Latinalaisen Amerikan uutta osuustoimintaa käsittelevää sarjaa.
Viitteet:
- Ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Venezuelan_Communal_Councils
- Voinea, Anca: Hugo Chávez’s Bolivarian Revolution helped to create over 200,000 co-operatives. Co-operative News 28.6.2013. URL: http://www.thenews.coop/article/hugo-ch%C3%A1vezs-bolivarian-revolution-helped-create-over-200000-co-operatives. Katsottu 28.7.2013. Monzant, Elvy: Diagnosis and Perspectives of the Social and Solidarity Economy of Venezuela. Prout Research Institute of Venezuela 11.8.2011. http://priven.org/%E2%80%9Cdiagnosis-and-perspectives-of-the-social-and-solidarity-economy-of-venezuela%E2%80%9D-by-elvy-monzant. Katsottu 28.7.2013. Harnecker, Camila Piñeiro: Workplace Democracy and Collective Consciousness: An Empirical Study of Venezuelan Cooperatives. Monthly Review Vol 59 2007/6. URL: http://monthlyreview.org/2007/11/01/workplace-democracy-and-collective-consciousness-an-empirical-study-of-venezuelan-cooperatives. Katsottu 28.7.2013. Bowman, Betsy & Stone, Bob: Venezuela’s Cooperative Revolution. Dollars & Sense 07/2006. URL: http://www.dollarsandsense.org/archives/2006/0706bowmanstone.html. Katsottu 29.7.2013.On myös esitetty, että vain 7% perustetuista osuuskunnista olisi tosiasiallisesti toiminnallisia. Ks. Scarcia Robert: Las cooperativas de Hugo Chávez y la experiencia del “Padre Dorre”. Sic Semanal – Centro Gumilla -blogi 4.3.2008. URL: http://sicsemanal.wordpress.com/2008/03/04/las-cooperativas-de-hugo-chavez-y-la-experiencia-del-padre-dorre. Katsottu 28.7.2013. Malleson, Tom: Cooperatives and the “Bolivarian Revolution” in Venezuela. Affinities: A Journal of Radical Theory, Culture, and Action, Volume 4, Number 1, Summer 2010, 155-175. URL: http://affinitiesjournal.org/index.php/affinities/article/view/28/125. Katsottu 27.7.2013.
- Patiño, Rafael Enciso: A Multiple Socialist Administration Model and Enterprises of Social Property (ESP) in Venezuela – Success, Difficulties, Prospects. Workerscontrol.net 26.1.2012. http://www.workerscontrol.net/activists/multiple-socialist-administration-model-and-enterprises-social-property-esp-venezuela-succ. Katsottu 29.7.2013. Harnecker, Camila Piñeiro: The New Cooperative Movement in Venezuela’s Bolivarian Process. Monthly Review 12.5.2005. URL: http://mrzine.monthlyreview.org/2005/harnecker051205.html. Katsottu 29.7.2013.
- Bowman, Betsy & Stone, Bob: Venezuela’s Cooperative Revolution. Dollars & Sense 07/2006. URL: http://www.dollarsandsense.org/archives/2006/0706bowmanstone.html. Katsottu 29.7.2013.
- Malleson, Tom: Cooperatives and the “Bolivarian Revolution” in Venezuela. Affinities: A Journal of Radical Theory, Culture, and Action, Volume 4, Number 1, Summer 2010, 155-175. URL: http://affinitiesjournal.org/index.php/affinities/article/view/28/125. Katsottu 27.7.2013. Harnecker, Camila Piñeiro: Workplace Democracy and Collective Consciousness: An Empirical Study of Venezuelan Cooperatives. Monthly Review Vol 59 2007/6. URL: http://monthlyreview.org/2007/11/01/workplace-democracy-and-collective-consciousness-an-empirical-study-of-venezuelan-cooperatives. Katsottu 28.7.2013.
- Malleson, Tom: Cooperatives and the “Bolivarian Revolution” in Venezuela. Affinities: A Journal of Radical Theory, Culture, and Action, Volume 4, Number 1, Summer 2010, 155-175. URL: http://affinitiesjournal.org/index.php/affinities/article/view/28/125. Katsottu 27.7.2013.
- Voinea, Anca: Hugo Chávez’s Bolivarian Revolution helped to create over 200,000 co-operatives. Co-operative News 28.6.2013. URL: http://www.thenews.coop/article/hugo-ch%C3%A1vezs-bolivarian-revolution-helped-create-over-200000-co-operatives. Katsottu 28.7.2013.
- Harnecker, Camila Piñeiro: Workplace Democracy and Collective Consciousness: An Empirical Study of Venezuelan Cooperatives. Monthly Review Vol 59 2007/6. URL: http://monthlyreview.org/2007/11/01/workplace-democracy-and-collective-consciousness-an-empirical-study-of-venezuelan-cooperatives. Katsottu 28.7.2013.
- Radio al Reves: Cooperatives in Venezuela Promote Solidarity, Equality and Dignity. Venezuelaanalysis.net 12.4.2011. URL: http://venezuelanalysis.com/analysis/6128. Katsottu 29.7.2012. Bowman, Betsy & Stone, Bob: Venezuela’s Cooperative Revolution. Dollars & Sense 07/2006. URL: http://www.dollarsandsense.org/archives/2006/0706bowmanstone.html. Katsottu 29.7.2013. Brignac, Kathryn: Women’s cooperatives within the Bolivarian Revolution. Venezuela: Building Economic and Social Justice -blogi 1.6.2012. URL: http://bolivarianperspectives.wordpress.com/2012/06/01/womens-cooperatives-within-the-bolivarian-revolution. Katsottu 28.7.2013.
- Ks. http://cecosesola.org/
- Snow, Michael: Cooperation, Co-operatives, & Revolution in Venezuela. Venezuelanalysis.com 22.6.2012. URL: http://venezuelanalysis.com/analysis/7067. Katsottu 28.7.2013.
- Jensen Elliot & Anna Isaacs: CECOSESOLA Cooperative: An Interview with Gustavo Salas Romer. Venezuelaanalysis.net 20.9.2009. URL: http://venezuelanalysis.com/analysis/4804. Katsottu 29.7.2012.
- Jensen Elliot & Anna Isaacs: CECOSESOLA Cooperative: An Interview with Gustavo Salas Romer. Venezuelaanalysis.net 20.9.2009. URL: http://venezuelanalysis.com/analysis/4804. Katsottu 29.7.2012.
- Brignac, Kathryn: Women’s cooperatives within the Bolivarian Revolution. Venezuela: Building Economic and Social Justice -blogi 1.6.2012. URL: http://bolivarianperspectives.wordpress.com/2012/06/01/womens-cooperatives-within-the-bolivarian-revolution. Katsottu 28.7.2013.
- Harnecker, Camila Piñeiro: Workplace Democracy and Collective Consciousness: An Empirical Study of Venezuelan Cooperatives. Monthly Review Vol 59 2007/6. URL: http://monthlyreview.org/2007/11/01/workplace-democracy-and-collective-consciousness-an-empirical-study-of-venezuelan-cooperatives. Katsottu 28.7.2013.
Commons.fi 
Venezuelalaisen käytännöllisen osuuskuntaliikkeen taustalta löytyy paikallisten ongelmien ja niitä ratkaisemaan pyrkivien ajatteluperinteiden lisäksi myös eurooppalainen marxilainen traditio. Lontoolainen ja internationalistinen filosofi István Mészáros, joka on jo vuosikymmenten ajan painunut yhteisöllisen tuotannon ongelmakentän kanssa, teki Beyond Capital kirjallaan Chaveziin suuren vaikutuksen.http://mrzine.monthlyreview.org/2013/sader110313.htmlChavez: "The Point of Archimedes, this expression taken from the wonderful book Beyond Capital of Istvan Meszaros, a communal system of production and of consumption—that is what we are creating, we know we are building this. We have to create a communal system of production and consumption, a new system…. Let us remember that Archimedes said: ‘You give me an intervention point and I will move the world.’ This is the point from which to move the world today.”Mészároksen artikkeli Bolívarista ja Chávezista taustoittaa osaltaan artikkelin teemoja:https://monthlyreview.org/2007/07/01/boliivar-and-chaavez-the-spirit-of-radical-determination