Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2013

Solidaarisuustalouden arvot

Suomen solidaarisuustalousverkosto esitti ensimmäisen luonnoksen manifestistaan Suomen sosiaalifoorumissa vuonna 2013. Manifesti määrittelee arvot, joita solidaarisuustalouden toimijat pyrkivät toteuttamaan toiminnassaan.

Solidaarisuustalouden manifesti julkaistaan tässä sarjana. Lue myös:

Suomen Solidaarisuustalousverkosto edistää seuraavia arvoja:

Ekologinen kestävyys

Kaikki solidaarisuustalousarvot ovat sekä ihmisten välisiä että ihmisten ja muun luonnon välisiä. Solidaarisuustaloudessa toiminta kunnioittaa luonnon kantokyvyn rajoja ja luonnon monimuotoisuutta. Tavoitteenamme on jättää elinvoimainen maapallo myös tuleville sukupolville, joten pyrimme vähentämään ympäristövaikutuksia.

Moninaisuus

Solidaarisuustaloudessa  on monia tapoja vastata tarpeisiin; eri tyylein ja perustuen erilaisiin ajattelutapoihin. Työskentelemme yksin ja ryhmissä. Teemme ja saamme asioita ja palveluja luontaisetuja vastaan, aikapankissa tai palkalla.

Autonomia  

Samaan tarpeeseen voi vastata monella eri tavalla ja solidaarisuustaloudessa kunnioitetaan eri ryhmien itsenäistä toimintaa, jotka pohjautuvat eri kokemuksiin, havaintoihin ja perinteisiin. Solidaarisuustaloudessa keskustelevat esimerkiksi vegaaniravintola ja luomuliharavintola, koroton ja kestävää taloutta rahoittava pankkitoiminta. Solidaarisuustalouteen kuuluva kokeilu pohjautuu autonomiaan, eri ryhmien itsenäiseen ja omanlaiseensa ymmärrykseen siitä, miten voidaan kehittää valtavirrasta poikkeavaa toimintaa nykyaikana.

Yhteistyö

Solidaarisuustaloudessa  uskomme yhteistyöhön. Irtisanoudumme liiallisesta kilpailusta ja  kaikenlaisesta hyväksikäytöstä kulttuurissamme. Toivomme yhteisesti rakennettua yhteiskuntamallia, joka perustuu harmoniseen kehitykseen ja oikeudenmukaisiin taloudellisiin suhteisiin. Kannatamme yhteistyön  etiikkaa, joka tukee ihmisten ja organisaatioiden välistä oppimista ja osallistavaa työtä; yhteistä päätöksentekoa sekä vastuiden ja  velvollisuuksien jakamista. Yhteistyöprosessit toteutuvat yleensä  verkostoina, joissa eletään näiden arvojen mukaisesti niitä rikastaen. Yhteistyön prosessien tulee ulottua maantieteellisesti kaikille tasoille: paikalliselle, alueelliselle, valtiolliselle, kansainväliselle ja globaalille.
Solidaarisuustalousverkosto toimii yhteistyössä uutta taloutta hahmottelevien toimijoiden, kuten esimerkiksi itävaltalaisen Vivir Bien -kartan luojien  kanssa.

Jaettu valta (päätöksenteko, resurssit)

Jokaisella on oikeus päästä käsiksi yhteiskunnallisiin mahdollisuuksiin ja hankkia resursseja. Jokaisella on oikeus osallistua työn suunnitteluun. Työntekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava tuotantovälineiden omistukseen ja päätöksentekoon. Omistukseen ja  päätöksentekoon liittyy täten myös hyöty, valta, vastuunotto ja  asiantuntemus, jota on oltava halukas ja valmis ottamaan vastaan.

Tasavertaisuus

Tasavertaisuudella tarkoitamme solidaarisuustalouden tasavertaisia mahdollisuuksia  harjoittaa taloudellista toimintaa, oikeutta osallistua. Tasavertaisuuden  saavuttamiseksi on oltava mahdollisuus hankkia tietoa, minkä läpinäkyvyys mahdollistaa. Resurssit ovat tasavertaisesti  saatavilla, kun ne erotetaan vapaasta spekulaatiosta ja niitä arvostetaan sekä jaetaan oikeudenmukaisesti. Solidaarisuustalous on järjestetty  ratkaisemaan tasaveroisuuden ja oikeuden puutteet.

Laadukas työ

Solidaarisuustalous kehittää työn inhimillisyyttä. Työn myötä  toteutuva mahdollisuuksien ja kykyjen kehittyminen on eräs inhimillisen  kasvun avaimista. Ihmiset itse ovat solidaarisen talouden päähenkilöitä. Toisaalta työmme kautta kykymme palvelevat muiden ihmisten tarpeita. Kun  työtä käsitellään, muistetaan kaikki inhimillisen  toiminnan muodot, kuten kotityö ja hoiva tai huolenpito.  Solidaarisuustaloudessa nähdään työ ja työsuhde erillään toisistaan –  jälkimmäinen viittaa yksinomaan sopimuksen juridiseen muotoon.  Solidaarisuustaloudessa pyritään työn uudelleen määrittelemiseen mm.  työosuuskuntien, aikapankkien tai luontaistalouden kautta.

Voitto ei ole tarkoitus

Solidaarisuustalouden  tavoite on ihmisten kokonaisvaltainen, yhteisöllinen ja yksilöllinen  kehitys. Apuvälineinä ovat taloustoiminnan tehokas hallinta, toiminta joka on taloudellisesti kannattavaa ja kestävää, ja jossa voitot  investoidaan uudelleen toiminnan kehittämiseen tai jaetaan eteenpäin.  Voiton edelleen jakaminen tarkoittaa, että tuotto käytetään palvelemaan koko yhteiskuntaa eikä yksityisen pääoman kertymistä. Tästä seuraa kokonaisvaltaista hyötyä.

Ympäröivän yhteiskunnan toimintaan osallistuminen

Solidaarisuustalous on erottamaton osa yhteiskuntaa eikä voi kehittyä siitä erillisenä.  Solidaarisuustalouden toimijat sitoutuvat osallistumaan paikalliseen ja  yhteisölliseen kestävään kehitykseen. Tämä on prosessi, joka voi  johtaa eriarvoistumista, vallan keskittymistä ja syrjäyttämistä tuottavien rakenteiden muuttamiseen.

Solidaarisuustalous ei ole…

Solidaarisuustalousverkoston manifesti määrittelee myös mitä solidaarisuustalous ei ole.

Solidaarisuustalousverkosto esitti ensimmäisen luonnoksen manifestistaan Suomen sosiaalifoorumissa vuonna 2013. Manifesti julkaistaan tässä sarjana. Lue myös:

Solidaarisuustalous ei ole…

Tavaroiden ylikulutusta

Solidaarisuustalous vastustaa uskomusta siitä, että inhimilliset tarpeet voi  tyydyttää yksinomaan tavaroiden avulla ja että tarpeet ovat mahdollisuuksia yksityiseen voittoon ja pääoman kertymiseen.

Materiaalisen rikkauden tavoittelua

Solidaarisuustalous vastustaa sekä rikkauden käsitettä että sen arvioinnin indikaattoreita,  jotka rajautuvat tuotanto- ja markkina-arvoon ilman, että arvioidaan taloudellisen toiminnan muita arvoja kuten ympäristöä, yhteiskuntaa ja kulttuuria. Solidaarisuustalous ei pyri jatkuvaan kasvuun.

Pelkästään kolmannen sektorin toimintaa

Solidaarisuustalous pyrkii yleistymiseen, ei eristäytymiseen. Solidaarisuutalous ei ole yksittäisten sosiaalisten ja ekologisten ongelmien ratkaisemista, vaan se muuttaa koko talouden toiminnan sosiaaliseksi ja ekologiseksi. Solidaarisuustalous ei ole rajattu mihinkään taloussektoriin vaan pyrkii leviämään kaikkialle.

Kansallisvaltiokeskeistä

Solidaarisuustaloudessa tavoitteena ei ole, että ”Suomi pysyisi maailman kärjessä”, vaan että maailman eri alueet ovat  taloudellisesti tasavertaisessa asemassa. Nykyisen eliitin taloustoiminta on sosiaalisesti ja ekologisesti  kestämätöntä.

Yksityistämistä

Solidaarisuustalous vastustaa julkisten palveluiden yksityistämistä ja tarjoaa vaihtoehtona  julkisten palveluiden ”yhteistämisen”. Monia kuntapalveluita pidetään myös solidaarisuustalouden mukaisina.

Teoria tai utopia

Solidaarisuustalous ei ole teoria tai utopia, vaan käytäntöihin pohjautuvaa toimintaa. Teoriat  ja utopiat kyllä inspiroivat ja tukevat käytännön työtä, kuten käytäntö vaikuttaa teorioiden ja utopioiden  kehittämiseen.

Lue myös:

 

Suomen solidaarisuustalousverkoston periaatteet

Solidaarisuustalouden toteuttaminen on prosessi.

Manifestissaan verkosto kirjoitti ylös periaatteet, joita se haluaa pitää yllä solidaarisuustaloutta kehittäessään.

Suomen solidaarisuustalousverkosto esitti ensimmäisen luonnoksen manifestistaan Suomen sosiaalifoorumissa vuonna 2013. Manifesti julkaistaan tässä sarjana. Lue myös:

Prosessin periaatteita ovat:

Nöyrä ja itsekriittinen

Nykytaloutemme rakennusaineena on monien ihmisten ja luonnon kärsiminen ja riistäminen. Taloustoimintamme hyötyy tästä rakenteesta ja on oleellisesti riippuvainen siitä.
Epävarmuus, pelko ja kilpailu tekevät taloustoiminnastamme vielä riippuvaisempaa nykyisistä valtasuhteista. Esimerkkinä toimii tietotekniikan kehitys, sen tuotanto, ylläpitäminen sekä pois heittäminen. Emme luo solidaarista taloutta vain itsellemme, vaan sellaiseksi, josta kaikilla on mahdollisuus hyötyä.

Monia mahdollisia tapoja toimia 

Yhteiskunnan ja ihmiskunnan tulevaisuuden ja sen sosiaalisten ja  taloudellisten rakenteiden muutosten on löydettävä muotonsa demokratian ja dialogin kautta, sillä ihmisten ja  ihmisryhmien itsemääräämis- ja itseorganisoimisen kenttä ei ole yhtenäinen vaan monimuotoinen. Jokaisen toimintamuodon on oltava itsekriittinen, kyettävä vastaanottamaan kritiikkiä sekä kohdistettava kritiikkinsä rakentavasti.

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”1011″,”attributes”:{”alt”:””,”class”:”media-image”,”height”:”179″,”style”:”width: 211px; height: 157px; float: right; margin: 5px;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”240″}}]]

Jatkuva prosessi

Koko taloutta on jatkuvasti tutkittava, ymmärrettävä ja tarvittaessa muutettava.Solidaarisuustaloudessa kaikkea toimintaa on voitava

muuttaa ja päättääkin muiden kuin taloudellisesta kannattavuudesta johtuvista syistä. Jos siis nykyään ollaan valmiita hyväksymään taloustoiminnan muuttaminen ja lopettaminen yhtälailla taloudellisen kannattamattomuuden vuoksi, solidaarisuustaloudessa hyväksytään muutos ja lakkauttaminen koko maailman väestön ja luonnon parhaaksi.
 

Jatkuva kokeilu

Solidaarisuustalouteen ei ole etukäteen määriteltyjä valmiita teorioita; toisaalta on monta inspiroivaa teoriaa. Käytäntö luo ja korjaa teoriaa, teoria luo ja korjaa käytäntöjä.

Lue myös:

Solidaarisuustalouksien kartta

soltalkartta iso

 

Kartta on kätevä tapa esittää solidaarisuustalouden toimijat. Solidaarisuustalousverkosto aloittaa jäsentensä paikantamisen OpenSourceStreetmapilla osana kansainvälistä Transformap-kartoitusta

Solidaarisuustalouden karttoja on monenlaisia. Yhteistä niille on talouden asiantuntijuuden ottaminen haltuun solidaarisuustalouden toimijoita kartoittamalla.

Toisaalta kartoituksessa on kyse talouden toimijoiden saattamisesta yhteen ja heidän palveluidensa saavutettavuuden parantamisesta. Tämän takia rakennamme verkkopohjaista kartoitustyökalua, jonka avulla kuka tahansa voi nopeasti löytää solidaarisuustalouden arvoihin sitoutuneet liiketoiminnan harjoittajat.

Tietoa kerätään OpenStreetMapiin, jota voidaan luonnehtia karttojen Wikipediaksi.  Tulosten pohjalta kootaan helppokäyttöistä nettikarttaa osaksi maailmanlaajuista TransforMap-kartoitusta. Tiedot ovat hyödynnettävissä erilaisiin karttasovelluksiin ja Suomessa kartoitetut toimijat tulevat näin suoraan osaksi maailmanlaajuista verkostoa. Kartoituksen on tarkoitus helpottaa toimijoiden välistä yhteistyötä ja mahdollistaa hyvien toimintatapojen laajentamisen. Prosessi käynnistyi Sosiaalifoorumissa Helsingissä vuonna 2015 ja jatkuu nyt eteenpäin!

Lue lisää solidaarisuustaloudesta sivulta Mikä on solidaarisuustalous?

Maaseudun tulevaisuus

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”1026″,”attributes”:{”alt”:”Meirän pelto -logo”,”class”:”media-image”,”height”:”200″,”style”:”width: 210px; height: 200px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]Tamperelainen osuuskunta Meirän pelto ei ole urbaania hypistelyä.

Meirän pellon toiminta-ajatus on yksinkertainen: osuuskunta vuokraa pellon ja palkkaa puutarhurin hoitamaan sitä. Myös jäsenet laittavat sormensa multaan.

Maata Meirän pelto on löytänyt Tampereen naapurikunnasta. Paikan lähelle pääsee kätevästi julkisilla. Satoa aiotaan jakaa osuuskuntalaisille viikoittain.

Erona urbaaniin sissiviljelyyn on se, että pellolta halutaan kunnon sato. Mukana suunnittelussa onkin alusta asti ollut ammattilainen.

”Ollaan koko ajan pystytty miettimään todellisia edellytyksiä ja tarpeita, sitä, että satoa todella tulee”, luomuviljelijä Jonna Kumpulainen tähdentää.

Kiinnostuneita löytyi nopeasti

”Jo ensimmäiseen tapaamiseen tuli 50 ihmistä”, kertoo hankkeen alulle pannut Rebecca Koskenniemi.

Meirän Pelto on myös yhteisöhanke, joka huokean ruuan lisäksi tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden opiskella yhdessä luomuviljelyä, tutustua maaseutuun ja kehittää periaatteessa mitä tahansa toimintaa.

Samalla mukana olijoille on avautunut aivan uusi näköala maaseudun tulevaisuuteen.

”Maalla hankkeesta on oltu kiinnostuneita ja mielissään”, kertoo Kumpulainen ja jatkaa, että ammattitaitoisia luomuviljelijöitä valmistuu jatkuvasti, mutta heillä ei ole peltoja. Maanviljelijäksi ei nykyään ryhdytä isien jalanjäljillä.

Meirän pellon toimintamalli elvyttää maaseutua samalla, kun se tarjoaa kaupunkilaisille puhdasta ruokaa ja yhteisöllistä tekemistä.

”Maalla on infrastruktuuria. Vain tekijöitä tarvitaan”, itsekin luomuviljelijäksi opiskeleva Koskenniemi sanoo.

_______________

Tasa-arvoa & valistusta

Nykymuotoisen osuustoiminnan esikuvana pidetään englantilaista vuonna 1844 aloittanutta “Rochdalen pioneerien” osuuskauppaa. Sen perusti joukko tuotannon koneellistamisen takia työttömäksi jääneitä kankureita.

Rochdalen pioneerit muotoilivat osuustoiminnalle periaatteet, joita noudatetaan yhä: ääni per jäsen, liikevoiton jakaminen jäsenille ja sivistystyö.

Jäsenvaltaiset osuuskaupat tarjosivat ostettaviksi väärentämättömiä ja laadukkaita tuotteita aikana, jona ei ollut harvinaista, että kauppiaat väärensivät tuotteita esimerkiksi jatkamalla jauhoja tai säätämällä puntareita. Osuuskaupan tekemä voitto jaettiin takaisin asiakkaille.

Myös nykyiset ruokaosuuskunnat luomupiireistä viime aikoina syntyneisiin pelto-osuuskuntiin vastaavat kuluttajien tarpeeseen saada erityisiä tuotteita huokeaan hintaan.

Kapitalistisesta kulutusyhteiskunnasta ulospääsyä etsivä väki perustaa nyt osuuskuntia palvelemaan vaihtoehtoisia kulutustarpeita ja sivistyksellisiä visioita.

_______________

Jukka Peltokoski

Artikkeli on julkaistu aiemmin Voiman numerossa 5/2012 ja Fifissä osoitteessa http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2012/numero-5/maaseudun-tulevaisuus.

Kuva: http://meiranpelto.fi

Liikkuvat vertaisuudet osa 1: Teatteri vertaistyönä

[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_original”,”fid”:”981″,”attributes”:{”alt”:”teatterimaskit”,”class”:”media-image”,”height”:”145″,”style”:”width: 210px; height: 145px; margin: 5px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”210″}}]]Commonsit määritellään usein yhteisen työn käytännöksi, jotka meidän, palkkatyöhön ja markkinasuhteisiin tottuneiden, pitäisi opetella uudestaan. Toistaiseksi positiivisia käytäntöjä on kuitenkin etsitty lähinnä internetverkostoista, ja niiden periaatteita on sovellettu fyysiseen työhön kyseenalaisin tuloksin.

Tässä tekstissä esittelen kaksi harrastajateatteriryhmää, jotka tekivät vertaistyötä käytännössä commonskeskustelun ulkopuolella. Ryhmien tavoitteena oli jaetun, luovan ilmaisun vahvistaminen ja uusien ideoiden työstäminen yhteiseksi kokonaisuudeksi liikeilmaisun ja draamakasvatuksen keinoin. Draamatyöskentely paljastaa sekä fyysisen työn erityisiä vapauden ja vertaisuuden mahdollisuuksia, sekä väistämättömiä ristiriitoja ja reunaehtoja, joita näiden tavoitteluun kuuluu.

Käytän aika vähän sosiaalista mediaa, joten monet verkkovertaistuotannosta lähteneet ajatukset vertaistuotannon vapaudesta ja riippumattomuudesta ovat kuulostaneet minusta kummallisilta. Yleensä yhteistyöprojekteissa, joissa olen ollut mukana, kaikkien osallistujien on täytynyt joustaa omista kiinnostuksista ja suunnitelmistaan, jotta yhteinen tavoite on voinut ylipäänsä toteutua.

Tietoverkkojen tai rahan tapaisiin neutraaleihin alustoihin perustuva vaihto voi ehkä tuntua vapaammalta, koska vaihtajien ei tarvitse luoda henkilökohtaisia suhteita tai ottaa vastuuta juuri muusta kuin oman osuutensa hoitamisesta. Mutta jos vaihdon vapaus, tuotteet sekä omistus ovat tärkeimpiä poliittisia kysymyksiä, vertaistuotantokeskustelu alkaa muistuttaa hämmentävästi markkinautopiaa.[1]

Neutraalien vaihtosuhteiden vapaus on materiaalisessa maailmassa näennäistä: se vain peittää näkyvistä ihmisten keskinäiseen riippuvuuteen kuuluvat emotionaaliset siteet, hierarkiat, ja velvollisuudentunteet.[2]

Nämä ”vapaan” verkostotuotannon reunaehdot ja haasteet ovat kuitenkin jääneet yhteisten positiivisen, poliittisen puolustuksen taka-alalle.[3] Omaehtoisuuden ja autonomian edistämisen lisäksi kommonereiden pitäisi myös kyetä haastamaan uusliberalismin lupaukset näennäisestä riippumattomuudesta, jotta esimerkiksi julkisten palveluiden rapautuminen kiinnostaisi muitakin, kuin siitä eniten kärsiviä.

Olen teatteri- ja tanssiharrastusryhmissä törmännyt vertaistuotantoon mutten käsitteenä tai liikkeenä vaan käytännön kokeiluina. Soveltavan teatterin projekteissa pyritään yhdistämään henkilökohtainen vapaus ja luovuus yhteiseen konkreettiseen tiedontuotantoon. Tutustuin keväällä 2012 kahden eri työryhmän työskentelyyn. Pienet, hetkelliset projektit eivät toki auta laajojen yhteisvarantojen, kuten palvelujärjestelmien organisoimisessa, mutta niissä on testattu vertaisuutta ja vapautta vahvistavia käytäntöjä ruohonjuuritasolla.

Toisaalta harjoitusprosessit paljastavat hierarkioita, joista hyvällä tahdollakaan käynnistetty vertaistuotantoprojekti ei ole sen vapaampi, kuin muut työyhteisöt. Toistaiseksi kieltä ja vuorovaikutusta vertaistuotantona on ainakin Charlotte Hessin mukaan tutkittu lähinnä niiden kaupallisen hyödyntämisen näkökulmasta.[4] Teatterista löytyy ehkä esimerkkejä myös sellaisista vuorovaikutuksen käytännöistä, joita ei voi käyttää yhtä lailla riiston välineinä.

Dare1 (Drama in academy) oli yhdentoista hengen kansainvälinen yliopisto-opiskelijoiden ryhmä, joka toteutti tieteellisen teatterin esityksiä alansa seminaariin. Tieteellinen teatteri tarkoittaa tieteellisten sisältöjen käsittelyä teatteri-ilmaisun keinoin, mutta se ei ole vakiintunut tai tunnettu genre. Ajatus syntyi ryhmäläisten tarpeesta toteuttaa seminaari persoonallisella ja muutakin kuin akateemista yleisöä kiinnostavalla tavalla.

Bridges koostui kuudesta nuoresta ja aikuisesta, jotka tekivät ammattiohjauksessa näytelmän devicing-menetelmällä. Devicing-teatteri on vakiintunut teatteri-ilmaisun menetelmä, jossa ohjaaja antaa ryhmälle työkaluja tehdä esitys itse ryhmää kiinnostavista aiheista. Bridges-ryhmän käynnistäminen ja esitykseen liittyvät järjestelyt olivat ryhmän ohjaajan vastuulla, kun taas Dare:n jäsenet etsivät ohjaajan ja järjestivät seminaarin itse. Dare:n esitys koostui neljän lyhyen kohtauksen kokoelmasta ympäristöalan seminaarissa tieteellisten alustusten lomassa. Kummankaan ryhmän jäsenillä ei ollut aiempaa kokemusta teatterista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Molemmissa ryhmissä tieto aiheista ja asioista, joita haluttiin käsitellä, oli kaikkien saatavilla: Bridges käytti sanomalehtileikkeitä, laululyriikoita ja elokuvia, kun taas Dare hyödynsi yhteisiä opintojaan ja alansa osaamista. Siten verkostotuotannosta ponnistavan commons-keskustelun kiinnostus tiedon vapauttamiseen ei ollut ryhmille ollenkaan olennainen kysymys. On eri asia pohtia “valmiin” tiedon omistamista kuin uuden oppimista yhteisesti, ja Dare halusi kokeilla näistä jälkimmäistä. [5]

Daren jäsenet olivat turhautuneita alansa poliittis-akateemiseen moralisoivaan tiedonvälitystapaan, ja he hyödynsivät tuttua keskustelua esityksessään. Eräs pätkä käynnistyi tyypillisellä kulutuskritiikillä ja kuvauksella kuluttajien yhteiskunnallisesta valveutumisesta. Esitys eteni kuitenkin pohtimaan kuluttajista aktivisteiksi muuttuneiden esiintyjien keskinäistä arvottamista, uskoa hyvään retoriikkaan sekä demokratian ja johtajuuden tasapainoa. Esityksen itseironiset piikit osuivat yleisöön ja naurua riitti.

Daren esityksestä muodostui vertaistuotantoa, koska se perustui yhteiselle kokemuspohjalle esiintyjien ja katsojien välillä. Asiasisällöt välitettiin tunnistettavien kokemusten, tunteiden ja hahmojen kautta. Vertaistuotannon resursseista ja työvälineistä on keskusteltu runsaasti omistuksen kautta, mutta se näkökulma sopii huonosti vuorovaikutuksen pohtimiseen. Onneksi commonsseista puhutaan nykyään yhä enemmän myös toimintana yhteisöinä ja liikkeinä, kuten esimerkiksi On the Commons -sivuston artikkeleissa. Alexa Bradley ja Julie Ristau määrittelevät commonssit tarkalleen ottaen tavaksi toteuttaa yhteistyösuhteita vastavuoroisesti ja tasa-arvoisesti.[6] Siitä, mitä vertaistuotantoyhteisöillä oikeastaan tarkoitetaan, ja millaiselle vuorovaikutukselle, ajalle ja tilalle ne perustuvat, kuulisin mielelläni paljon lisää.

Toinen ongelma verkostokeskustelussa on oletus siitä, että yhteiset resurssit tekevät niiden käyttäjistä keskenään vertaisia. Poliittisessa mielessä on perusteltua niputtaa lukemattomia eri ilmiöitä ympäri maapalloa Wikipediasta maatilaosuuskuntiin ja talonvaltauksiin esimerkeiksi vapaasta tuotannosta. Puhe kuitenkin häivyttää esimerkkien sisäiset hierarkiat näkyvistä, eikä ulospäin vertaiselta näyttävä työ välttämättä ole lainkaan sen vapaampaa kuin esimerkiksi yksinyrittäjyys. Matteo Pasquinelli muistuttaa, kuinka ankaraa apuraha- ja näkyvyyskilpailua käydään ”vapaan verkostotyön” sisällä ja millaiselle perustalle se nojaa: suurin osa maailman tietokoneiden raaka-aineista louhitaan ja koneet valmistetaan äärimmäisen epäoikeudemukaisissa olosuhteissa.[7]

Dare:n ja Bridgesin tärkein yhteinen ja vertaisuutta vahvistava resurssi oli elekieli. Kummankin ryhmän ohjaajat käyttivät työskentelyn aluksi pitkän aikaa improvisaatioharjoituksiin jäsenten välisten jännitteiden purkamiseksi sekä epävarmuuden jakamiseksi ja sietämiseksi. Dare hyödynsi erityisesti tanssi-improvisaatiota. Liikeimprovisaatio avasi kaikille osallistujille tunnistettavan ja jaettavan eleiden ja liikkeen tilan, jossa tunteet, tuntemukset ja epämääräinen ilmaisu saivat tulla ja mennä tavallaan.

Improvisaatiossa kaikkien on toistuvasti heittäydyttävä tuntemattomaan tilanteeseen, mutta liikkuminen yhdessä vailla päämäärää ja määritelmiä poisti epäonnistumisen pelkoa ja vahvisti uskoa yhteiseen työhön. Kummassakin kansainvälisessä ryhmässä oli monia jäseniä, jotka eivät puhuneet ryhmän yhteistä kieltä sujuvasti. Daressa yksi heistä sai tanssin ja musiikin kautta itsevarmuutta jakaa osaamistaan uudella tavalla, kun aiemmin opiskellessaan hän oli kokenut jäävänsä syrjään kielitaidon puutteen vuoksi.

Myös Bridgesissä jäsenet, jotka eivät puhuneet sujuvasti ryhmän yhteistä kieltä, kokivat teatterityöskentelyn kaikista rohkaisevimpana, kun kielitaito ei rajoittanut heidän osallistumistaan työskentelyyn. Fyysinen havainnollistaminen edisti yhteisen ymmärryksen syntyä asioista ja hän-mentävät suomen kielen ongelmat olivat yhteisen huumorin aihe. Yksi osallistujista korosti työskentelyn vapautuneisuutta, koska kenenkään ei tarvinnut pelätä erottuvansa joukosta, vaikka eroja jäsenten välillä oli runsaasti. Kaikkien osallistujien kyky yhteistyöhön ja vertaisuuteen eroista huolimatta perustui tiettyjen suhteiden vahvistamiseen tietyillä keinoilla.

Onnistumisen edellytyksenä ovat hyvän ohjauksen tuomat puitteet, jossa jokainen osallistuja ohjataan kokemattomuuden ja kömpelyyden tilanteeseen – ohjaajaa lukuun ottamatta, jota tarvitaan pitämään puitteet kasassa. Kun taas vertaisuutta tukevat hauraat puitteet horjuvat, yhteinen tavoite muuttuu vapaasta valinnasta kahlitsevaksi. Silloin vertaistuotanto tarkoittaa myös yhteisestä työstä kieltäytymistä ja kapuloiden heittämistä muiden rattaisiin.

Uusia yhteisiä luodessa olisi syytä pohtia, mitä ja millaista ylläpitoa, luottamusta ja vastuuta ne vaativat, ja miten haavoittuvia ne ovat yhteistyön ongelmille. Verkosto-utopiat ovat sen sijaan alunperin virinneet teknologisen kehityksen, ei sosiaalisen konfliktien pohjalta, joten ne ovat auttamattoman sokeita näille autonomian ja politiikan perustaville käytännöille.[8]

Sunna Kovanen

Viitteet:

  1. Pasquinelli, Matteo (2008). Animal Spirits. Bestiary of the Commons. Rotterdam: NAi Publishers / Institute of Network Cultures. s. 77.
  2. Barbagallo, Camille & Federici, Silvia (2012). Introduction. The Commoner 15. http://www.commoner.org.uk/wp-content/uploads/2012/02/01-introduction.pdf
  3. Booth, William James (2004). Moraalitalouden ideasta. Teoksessa Ilkka Kauppinen (toim.): Moraalitalous. Tampere: Vastapaino. s. 76–84.
  4. Caffentzis, George (2011). A Critique of "Cognitive Capitalism". Teoksessa Michael Peters & Ergin Bulut (toim.): Cognitive Capitalism, Education, and Digital Labor. New York: Peter Lang. s. 45; Pasquinelli mt., s. 62–66.
  5. Hess, Charlotte (2008). Mapping the New Commons. Esitys konferenssissa “Governing Shared Resources: Connecting Local Experience to Global Challenges;” the 12th Biennial Conference of the International Association for the Study of the Commons. University of Gloucestershire, Cheltenham, England. Heinäkuu 14–18, 2008. http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1356835, s. 10–11.
  6. Hess mt., s. 20.
  7. Bradley, Alexa & Ristau, Julie (2013). Twelve Commons Dispatches for These Times. On the Commons. http://onthecommons.org/work/twelve-commons-dispatches-these-times-0. [Luettu 3.4.2013]
  8. Pasquinelli mt., s. 102.

Kuva: http://www.lcsc.edu/humanities/images/masks.gif