Argentiinassa alkoi vuonna 2001 vakava talouskriisi, jonka seurauksena lukuisat maan tehtaista ja yrityksistä lopettivat toimintansa. Omistajat yksinkertaisesti nostivat kytkintä ja jättivät miljoonia työttömäksi. Vastareaktiona työntekijät ottivat joukoittain tehtaita ja yrityksiä haltuunsa ja perustivat niistä osuuskuntia. Vaikutteita liike on ottanut Brasilian maattomilta ja zapatisteilta.
Argentiinan tehdasvaltausliikkeeseen viitataan usein käsitteillä “recovered factories” ja “recovered businesses”. Tehtaita ja yrityksiä “elvytetään”. Johtajien jätettyä työt ja työntekijät heitteille, työntekijät ovat järjestäneet työtä itse itselleen. Toimeentulon romahtaessa toimeentulo on ollut pakko rakentaa itsenäisesti.
Argentiinan tehdasvaltaukset ja muut haltuunotot koskettavat yli 10 000 työntekijää noin 200 työpaikalla. Valtauksilla on laaja paikallisyhteisöjen tuki, koskettavathan ne yhteisöjenkin toimeentuloa. Toiminta yhdistyy usein laajempiin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin, muttei ole niiden varassa. Liikehdintä on “vertikaalista”, kuten Argentiinassa on korostettu.[1]
Tehdasvaltaukset ovat osa protestiliikettä. Kun pääomat virtasivat maasta ja työttömyys ja köyhyys räjähtivät käsiin, kaduilla nähtiin valtaisia “kattilamielenosoituksia”, joissa ihmiset kolistelivat keittiövälineitään herättääkseen päättäjät. Yhteisöllisellä tasolla ihmiset vastasivat organisoimalla naapurustoapua ja vaihtopiirejä sekä perustamalla osuuskuntia ja keskinäisiä yhtiöitä. Mikroluototus toimi monen starttirahana.
Valtiollisella tasolla käännekohta kiteytyy vuoden 2003 presidentinvaaleihin, joissa valtaan valittiin peronistipuolueen vasemmistosiiven Nestor Kirchner. Argentiina käänsi selkänsä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yksityistämisohjelmille, maksoi IMF:n velkansa pois Brasilian malliin ja devalvoi valuuttansa. Alunperin Kirchner ei ollut mitenkään erityisen myötämielinen yhteisötaloutta kohtaan, mutta hän muutti suhtautumistaan. Yhteiskunnallisen kehityksen ministeri Alicia Kirchner on sittemmin todennut osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden synnyttäneen Argentiinaan jopa yli miljoona työpaikkaa, joten linjausta voi pitää merkittävänä.[2]
Kyse ei kuitenkaan ollut päätöksestä synnyttää uutta yhteisötaloutta, vaan sitä puski esiin ihmisten välttämättömyyden tarpeesta. Ympäristöfilosofi Olli Tammilehto onkin käyttänyt Argentiinaa esimerkkinä “varjoyhteiskunnasta”, joka tulee esiin hätätilanteissa kun valtio ei kykene takaamaan turvallisuutta ja toimeentuloa. Toisin kuin Hobbesin kuuluisa teoria “luonnontilasta” esittää, ihmiset eivät alakaan tappaa toisiaan silmittömästi, vaan he voivat myös organisoida yhteistä hyvää keskinäisin keinoin.[3]
Valtaa, vastusta, tuota!
Argentiinan valtausliikkeen motto Occupa! Resisti! Produci! eli “valtaa, vastusta ja tuota” kiteyttää hyvin vastarinnan ajatusmaailman, joka yhdistyy jälleenrakennukseen. Hylättyjä tuotantolaitoksia otetaan haltuun, niiden käyttöoikeutta puolustetaan ja ne pannaan takaisin tuotantoon.
Motto ei silti ole argentiinalaisten omaa tuotantoa. Se tulee naapurimaasta Brasiliasta, maattomien liikkeeltä, joka on toiminut jo parikymmentä vuotta ja on yksi latinalaisen Amerikan suurimmista yhteiskunnallisista liikkeistä. Se on ottanut haltuunsa lukuisia yksityisiä maatiloja, joiden omistusoikeudet ovat periytyneet siirtomaaherruuden ajoilta. Liikkeeseen kuuluu jopa 1,5 miljoonaa ihmistä ja se toimii 23:ssa Brasilian 26:sta osavaltiosta.[4]
Lainamotto kertoo kamppailujen samankaltaisesta luonteesta ja niiden keskinäisestä solidaarisuudesta. Tehdasvaltaukset ovat osa laajempaa yhteisötalouden rakentamista samalla tavoin kuin maattomien liikkeen tavoitteena on viljelykulttuuri, jossa viljelijät eivät olisi riippuvaisia esimerkiksi globaaleista kasvimyrkkyfirmoista ja siemenkaupasta.
Myös zapatistikapinan merkitykseen Argentiinan edeltäjänä kannattaa kiinnittää huomiota. Zapatistien toiminta Meksikon hallitusta vastaan alkoi vuonna 1994 aseellisesti, mutta hyvin nopeasti pääsuuntaukseksi tuli ihmisten yhteisöllisen itsejärjestäytymisen kehittäminen sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Zapatistit rakentavat Meksikon sisälle vaihtoehtoista yhteiskunta, joka olisi irtikytketty uusliberaalin valtion ja maailmantalouden rattaista. Valtiovaltaan vaikuttamisen tai sen haltuunoton sijaan strategiana on toisen maailman rakentaminen vanhan sisällä.
Strategisen linjan yhtä keinoa näyttelevät osuuskunnat, ennen kaikkea kahviosuuskunnat, jotka ovat tärkeä tuki itsehallinnollisen alueen taloudelliselle menestykselle. Kansainvälisestä kahvibisneksestä poiketen zapatistit myyvät kahvinsa suoraan omiin solidaarisuusverkostoihinsa, jotka huolehtivat jakelusta omilla alueillaan, kuten Café Caracol Suomessa.[5]
Asian merkityksen ymmärtämiseksi on muistettava, että Meksiko on maailman seitsemänneksi suurin kahvintuottajamaa, ja Chiapas on sen tärkein tuotantoalue. Zapatistien alueella 2500 kahvintuottajaa on järjestäytynyt kolmeksi suureksi luomuosuuskunnaksi.[6]
Kahvissa kuten muussakin viljelyksessä erilaiset jalostajat ja tukkurit keräävät usein suurimmat voitot kun taas varsinaiset tuottajat saavat vain murto-osan myyntihinnoista. Osuuskuntien tarkoituksena on pelata välikädet pois vetämästä voittoja. Osuuskunnat toimivat osana yhteisöä ja seuraavat sen päätöksentekoa.
Zapatistien nousulla on ollut valtaisa esimerkillinen vaikutus kautta maailman, mutta erityisesti tietysti latinalaisessa Amerikassa. Yhteisöllisen talouden strategia pelkän valtiovallalle osoitettujen vaatimusten sijaan on avannut aivan uuden tulevaisuuden alueen kamppailuille. Osuuskunnat ovat tiukasti mukana kehityksessä.
Uutta vanhan raunioilla
Elvytetyt tehtaat ja bisnekset eivät Argentiinassa ole tietysti tipahtaneet uusien omistajiensa käsiin kuin omenat puusta. Valtaukset ovat johtaneet oikeuskäsittelyihin, joista monet ovat yhä auki.
Valtauksissa on kuitenkin toistunut sama kaava. Aluksi paikalta häipynyt tehtaan johtaja on osoittanut täyttä välinpitämättömyyttä hylkäämäänsä tuotantolaitosta ja sen valtaajia kohtaan. Myöhemmin samainen taho on kuitenkin alkanut vaatia omistusoikeuksiaan, koska Argentiinan talous onkin lähtenyt elpymään ja tehdas näyttää jälleen kannattavalta. Silti tehdas toisensa jälkeen on muuttunut työosuuskunnaksi ja rattaat ovat pyörineet oikeuskäsittelyjenkin aikana.
Vaikka tehdasvaltaukset hallitsevat kuvaa, on myös muita yrityksiä vallattu. Yksi esimerkki on Buenos Airesissa sijaitseva Hotel Bauen, jonka sen omistajat hylkäsivät velkaantuneena vuoden 2001 talouskriisin oloissa ja jätettyään ensin runsaasti palkkasaatavia maksamatta työntekijöilleen. Vastaukseksi työntekijät valtasivat hotellin takaisin vuonna 2003 ja avasivat sen uudelleen toimintaan vuonna 2004. Hotelli on sittemmin toiminut paitsi kaupallisena majapaikkana myös kaupungin kulttuurisena ja poliittisena keskuksena.[7]
Bauenista on tullut yksi valtausliikkeen symboleista. Tähän on vaikuttanut varmasti siihen liittyvä historia. Hotelli perustettiin vuonna 1978 palvelemaan jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja ja se sai perustettaessa kymmenien miljoonien dollarien julkiset tuet. Sittemmin hotelli on toiminut poliittisen ja taloudellisen eliitin kohtaamispaikkana aina 1970 ja -80-lukujen diktatuurihallinnosta myöhempään korruptoituneeseen valtaan. Hotellin haltuunotto nähdään kansanvaltaiseksi ja demokraattiseksi eleeksi sen historiaa vastaan.[8]
Tänään hotelli työllistää 150 ihmistä. Kaikki työntekijät ovat osuuskunnan jäseniä ja nauttivat samaa palkkaa. Bauen on saanut virallisen luvan liiketoiminnalleen, mutta lopullinen kohtalo on auki. Aiempien omistajien mukaan kiinteistö kuuluu heille kun taas valtaajat ajavat kiinteistön pakkolunastamista. Bauenin oikeudenkäyntiä siivittää tukikampanja, joka kokoaa erilaisia yhteiskunnallisia piirejä.[9]
Tehdas ilman pomoa
Argentiinan valtausten varmasti tunnetuin nimi on keramiikkatehdas Zanon, jota Naomi Klein ja Avi Lewis kuvasivat dokumentissaan The Take (2004). Zanonin valtaus oli yksi ensimmäisistä ja se tapahtui heti talouskriisin ja populaarien protestien kiihkeimpinä aikoina vuonna 2001. Tehdas uudelleen käynnistyi työläisten itsehallinnollisena tuotantoyksikkönä alkuvuodesta 2002.
Bauenin tavoin myös Zanonin tarina on jännitteinen. Tehtaan perusti vuonna 1980 Luigi Zanon, jonka sanotaan olleen hyvää pataa diktatuurin kanssa. Ammattiliiton mukaan tehdas sai perustamisvaiheessa avokätisesti julkista tukea, jota ei koskaan maksettu takaisin. Zanonin ammattiosaston sanotaan olleen 1990-luvun käytännössä rikollisen aineksen hallinnassa ja toimineen tehtaan yhteistoimintaelimenä. Työvoimaa suojelevat lait olivat Argentiinassa 1990-luvulla kaikkiaan alennustilassa.[10]
Tehtaan uudelleen käynnistäminen ei luonnollisestikaan ole sujunut ilman konfliktia. Itse asiassa jo ennen tehtaan sulkemista ammattiyhdistysaktivistit ottivat haltuunsa Zanonin ammattiosaston ja alkoivat vaatia parannuksia työoloihin. Johto julisti työsulun ilmeisenä toiveenaan palkata tilalle joustavampaa työvoimaa. Työntekijät leiriytyivät kuukausiksi tehtaan ulkopuolelle ja äänestivät pitävänsä tehtaan. Työntekijöiden mukaan valtaamista perustelevat sekä tehtaan nauttimat julkiset tuet että riski siitä, että sen entinen johto myy tuotantovälineet pois polkuhintaan eli kantaa tuhkatkin pesästä. Tärkeintä on luonnollisestikin silti turvata toimeentulo.[11]
Aluksi tehtaan johto ei osoittanut suurtakaan kiinnostusta kannattamattomaksi käyneen tehtaan tilanteesta, mutta maan talouden elpyessä kiinnostus palasi ja valtaus muuttui oikeustaisteluksi tehtaan hallinnasta. Työntekijät ovat nimenneet laitoksen uudelleen nimellä FaSinPat (Fábrica Sin Patrones) eli tehdas ilman johtajia.[12]
Työntekijöiden parantuneita työolosuhteita kuvaa ehkä konkreettisimmillaan se, että ennen haltuunottoa Zanonilla tapahtui 25-30 tapaturmaa kuukausittain ja keskimäärin yksi kuolemantapaus vuosittain. Vuonna 2004 tehdyssä katsauksessa lukumäärä oli tippunut pariin vähäiseen onnettomuuteen kuukaudessa. Tehdas oli palkannut 180 työntekijää lisää aiemman 240 työntekijän päälle, ja työntekijöille oli järjestetty terveydenhuolto ja vakuutukset. Tehdas myös maksoi kaikille samaa palkkaa, parempaa kuin mihin tehdas oli kyennyt aiemmin. Lisäksi se osallistui alueen infrastruktuurin, kuten koulun, kirkon, kirjaston ja terveysaseman rakentamiseen.[13]
Toisaalta muiden valtausten ja osuuskunnille tyypillisten ongelmien tavoin FaSinPat on ajautunut väsyttävään oikeudelliseen kamppailuun ja sillä on vaikeuksia toimintansa pääomittamisessa. Yhä edelleen tehtaan tulevaisuus on kaikesta itsehallinnollisuudestaan huolimatta hyvin riippuvaista maan muusta taloudellisesta tilanteesta.
On myös vaikea sanoa, paljonko onnistumisissa on kyse lippulaivaksi nostetun esimerkkitapauksen voimasta ja paljonko kehityksessä on kestävää ja yleistettävissä olevaa ainesta.
Ajatus elää yli rajojen
Eräs esimerkki Zanonin kansainvälisestä vaikutuksesta on kreikkalainen Vio.Me (Viomichaniki Metalleutiki), korkealaatuisia rakennusmateriaaleja tuottava tehdas, jonka tarina toistaa argentiinalaisen tehdastangon. Vuonna 2011 tehtaan johto lopetti palkanmaksun työntekijöilleen Kreikan sukeltaessa syvälle taantumaan. Epäonnistuttuaan palkkasaatavien peräämisessä Vio.Men työntekijät menivät lakkoon ja valtasivat tehtaan takaisin. Valtausta varjostivat maan työttömyysluvut, jotka huitelivat jo lähes 30%:ssa. Tuotanto uudelleen käynnistettiin alkuvuodesta 2013 maanlaajuisten protestien kaikuessa taustalla.[14]
Vio.Men työllistää noin 40 henkeä ja sen työntekijät pitävät Zanonia esimerkkinään. Argentiinalaisia tovereita on käynyt tehtaalla vierailulla kertomassa kokemuksistaan. Lakipykälät täyttääkseen tehdas toimii muodollisesti johdettuna ammattiyhdistyksenä, mutta todellisuudessa päätökset tehdään yleiskokouksissa, joissa jokaisella työntekijällä on yksi ääni. Tehdas maksaa työntekijöilleen niukkaa palkkaa ja noudattaa periaatetta “kullekin tarpeittensa mukaan”. Kuvaavaa on, että Vio.Men solidaarisuussivuilla Viome.org komeilee Argentiinasta tuttu motto “Occupy, Resist, Produce!”.[15]
Argentiinan valtausliikkeestä voi vetää kytköksen myös kansainväliseen Occupy-liikkeeseen, joka sai alkunsa syksyllä 2011 kun pohjoisafrikkalaisen Arabikevään ja espanjalaisen Indignados-liikkeen innoittamat USA:laiset demokratia-, ihmisoikeus- ja ympäristöaktivistit valtasivat Zuccotti-puiston lähellä Wall Streetia. Puistosta tuli monien kuukausien mittainen demokratiakokeilu, jossa jokainen sai puhua ja jossa päätöksenteko perustui konsensusmenettelylle. Etujoukkoisen aktivismin sijaan liikkeessä rakennettiin slogan 99%:sta.[16]
Kuitenkin jotain on myös kateissa. Vaikka Occupy-liike on haastanut globaalin kapitalismin jo pelkällä olemassaolollaan ja se on vaikuttanut useiden muiden liikkeiden syntyyn ja toimintatapaan, niin se ei ole kyennyt vastaamaan Brasiliasta ja Argentiinasta maailmalle lähteneeseen huutoon.
Oma tila keskusteluineen on raikas tuulahdus, joka kuitenkin hälvenee nopeasti valtavirtausten jälleen ottaessa paikkansa, ellei paikalle ole rakennettu myös omaa tuotantoa.
Jukka Peltokoski
Viitteet:
Noor, Jaisal: Worker-Run Businesses Flourish in Argentina. The Indypendent 13.8.2009. URL: http://www.indypendent.org/2009/08/13/worker-run-businesses-flourish-argentina. Katsottu 8.8.2013.
[2] RIPESS: Argentina: The Social Economy Has Already Generated 1 300 000 Jobs. Intercontinental Network for the Promotion of Social Solidarity Economy 6.10.2013. URL: http://www.ripess.org/argentina-the-social-economy-has-already-generated-1-300-000-jobs. Katsottu 7.8.2013.
Gautreau, Ginette: Zanon Ceramics laying out the tiles for Argentine socialism. Atlantic International Studies Organization 08/2009. URL: http://atlismta.org/online-journals/0809-journal-intervention/the-rise-of-worker-cooperatives-in-argentina. Katsottu 8.8.2013.
[3] Tammilehto, Olli: Kylmä suihku. Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into Kustannus, Helsinki 2012.
[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Landless_Workers’_Movement
Rocha, Jan: People’s power. The Guardian 28.6.2000. URL: http://www.theguardian.com/society/2000/jun/28/guardiansocietysupplement8. Katsottu 8.8.2013.
Rocha, Jan: On the frontier. The Guardian 26.6.2000. URL: http://www.theguardian.com/society/2002/jun/26/guardiansocietysupplement.globalisation. Katsottu 8.8.2013.
[5] http://cafecaracol.org
[6] http://en.wikipedia.org/wiki/Zapatista_coffee_cooperatives
[7] http://en.wikipedia.org/wiki/Hotel_Bauen
Dangl, Benjamin: Occupy, Resist, Produce: Worker Cooperatives in Argentina. Upside Down World 3.6.2005. URL: http://upsidedownworld.org/coops_arg.htm. Katsottu 8.8.2013.
Stone, Robert: Bauen Hotel, Argentine “Recuperated Business” Co-op, Wins Reprieve. Center for Global Justice 4.11.2007. URL: http://www.globaljusticecenter.org/2011/11/04/bauen-hotel-argentine. Katsottu 8.8.2013.
[8] Emt.
[9] Stone, Robert: Bauen Hotel, Argentine “Recuperated Business” Co-op, Wins Reprieve. Center for Global Justice 4.11.2007. URL: http://www.globaljusticecenter.org/2011/11/04/bauen-hotel-argentine. Katsottu 8.8.2013.
Trigona, Maria: Worker Self-management Threatened at the Hotel Bauen in Buenos Aires. Grassroots Economic Organizing 74 (1). URL: http://www.geo.coop/node/140. Katsottu 8.8.2013.
[10] http://en.wikipedia.org/wiki/FaSinPat
[11] Emt.
[12] Klein, Naomi & Lewis, Avi: ”Occupy, resist, produce”. NewStatesman 30.8.2007. URL: http://www.newstatesman.com/south-america/2007/08/argentina-workers-movement. Katsottu 8.8.2013.
Raimbeau, Cécile: Argentina: the coops’ dividend. Le Monde Diplomatique 10/2005. http://mondediplo.com/2005/10/13survey. Katsottu 8.8.2013.
[13] Klein, Naomi & Lewis, Avi: ”Occupy, resist, produce”. NewStatesman 30.8.2007. URL: http://www.newstatesman.com/south-america/2007/08/argentina-workers-movement. Katsottu 8.8.2013.
Gautreau, Ginette: Zanon Ceramics laying out the tiles for Argentine socialism. Atlantic International Studies Organization 08/2009. URL: http://atlismta.org/online-journals/0809-journal-intervention/the-rise-of-worker-cooperatives-in-argentina. Katsottu 8.8.2013.
[14] ROAR Collective: The Greek workers who took inspiration from Argentina. ROARMAG.org 9.5.2013. URL: http://roarmag.org/2013/05/vio-me-zanon-factory-argentina-greece/. Katsottu 8.8.2013.
Osterweil, Willie: A March, A Concert, A Cooperative. Shareable 19.2.2013. URL: http://www.shareable.net/blog/a-march-a-concert-a-cooperative. Katsottu 8.8.2013.
Vio.Me: Occupied Greek Factory Begins Production Under Workers Control. Workerscontrol.net 11.2.2013. URL: http://www.workerscontrol.net/authors/occupied-greek-factory-begins-production-under-workers-control-occupy-resist-produce. Katsottu 8.8.2013.
[15] Emt.
[16] Dangl, Benjamin: From Argentina to Wall Street. The Nation 16.8.2011. URL: http://www.nation.com.pk/pakistan-news-newspaper-daily-english-online/international/16-Oct-2011/From-Argentina-to-Wall-Street. Katsottu 8.8.2013.
Kuva: Wikimedia Commons
Commons.fi 